Playmate

9. Teehetki

Tapahtuu toinenkin asia, jota en osaa odottaa. Kuvittelen saapuvani tyhjään huoneeseen, mutta asuntolalla minua on vastassa Courtneyn iloinen tervehdys ja aidon kiinnostunut: "Mitä kuuluu?" Tuntuu hyvältä tulla huomatuksi.

Oletin kai, että hän olisi harjoittelemassa tähän aikaan illasta. Sen sijaan Courtney oleilee pöydän ääressä Lavinen kanssa, joka on kuitenkin omissa maailmoissaan vastamelukuulokkeet korvilla jokin todella - todella - paksu kirja edessään.

Käytännössä he eivät ole yhdessä. He vain istuvat lähellä toisiaan.

Lavinen näkeminen toistaa automaattisesti mielessäni sanat, jotka August lausui hänestä ihailun vallassa: "Teinivirtuoosi, joka on soittanut viulua koko ikänsä ja säveltää osan kappaleistaan itse." Yritän omaksi edukseni olla takertumatta ajatukseen.

"Minkälaista oli?" hihkaisee Courtney kuin olisin joku ekaluokkalainen.

"Soittotunti oli ihan kiva, tai ainakin professori Swannel on mukava", vastaan ympäripyöreästi tiputtaakseni jälkeeni mahdollisimman vähän valheita. Se tuntuu onnekseni jo helpommalta. Olenhan päässyt kertomaan ääneen totuudenmukaisen version edes yhdelle.

"Kuulitko, Lavine? Avrilin mielestä Ophelia on mukava", Courtney nauraa. Lavine kääntyy kyllä meihin päin, mutta vain skannatakseen meitä katseellaan. Hänen naamansa pysyy peruslukemilla, vaikka on selvää, että Courtney osoitti sanansa hänelle. On kurjaa, etteivät lahjakkuus ja hyväluonteisuus kulje käsikkäin.

"Otatteko teetä?" Courtney kysyy meiltä molemmilta jättäen aiheen sikseen. Hän ei kuitenkaan osoita millään tavalla Lavinen käytöksen häiritsevän itseään.

"Onko meillä teetä?" kysyn sekä ihmeissäni että ihastuneena ja lasken viulukoteloni oitis seinän viereen. Jompi kumpi tytöistä on luultavasti kantanut vedenkeittimen kotoaan muiden matkatavaroiden seassa, enkä ymmärrä, miksi itselläni ei käynyt mielessä ottaa mitään sellaista sisäoppilaitokseen mukaan. Liityn seuraksi pöytään Courtneyn viereiselle paikalle.

"Minulle sitä sitruunarooibosta", Lavine pyytää ja syventyy jälleen kirjaansa.

"Selvä", Courtney vastaa hyväntuulisesti ja astelee pikkukeittiöön hyräillen samalla jotain duurivoittoista melodiaa.

Minulle hänen arkipäiväinen onnensa on uutta ja omituista. Laskettuaan sopivasti vettä hanasta hän napsauttaa vedenkeittinen virran päälle. "Voit tulla katsomaan, mitä teetä otat", hän sanoo sitten minulle.

Nousen pöydästä vain todistaakseni maailman seitsemännen ihmeen. Teekokoelma on niin ääretön, että minulta menee kauemmin kuin minuutti löytää kaapista tavallinen pussillinen vihreää luomua.

Courtney nappaa sitruunarooiboksen sen vakiintuneelta paikalta ja kaataa kiehuvaa vettä kolmeen mukiin. Hän laittaa Lavinen suosikkia yhteen niistä ja valitsee itselleen mustaherukkaa.

Myöhäisen illan teehetki on Courtneyn puheiden mukaan sisältynyt hänen ja Lavinen rutiineihin niin kauan kuin he ovat tunteneet. Toisin sanoen sitä ei ole jätetty välistä ikinä sitten ensimmäisten viikkojen, joina he ovat Ainsworthissa opiskelleet.

Saan kuulla tarinan viime vuoden improvisaatiotyöpajasta ja hienosta kokemuksesta, jona musiikki syntyi hetkessä Courtneyn ja Lavinen onnistuessa yhdistämään mielikuvituksensa. Aluksi he eivät olleet tulleet toimeen, - mikä minun on helppo kuvitella - mutta työpajan seurauksena he tutustuivat kuin itsestään.

Otan kolmannen mukin pöydältä ja laitan siihen löytämääni vihreää teetä esimerkin mukaan.

"Anna anteeksi eilinen", Courtney pyytää kiusaantuneena heti, kun ehdin kääntää selkäni häneen, "olin vain pienessä shokissa, kun en ollut odottanut ketään tänne muuttamaan sitä, mihin olimme tottuneet. Se oli joka tapauksessa väärin sinua kohtaan."

Se, että hän on jäänyt miettimään eilistä, merkitsee jo minulle paljon. Sen lisäksi on todella ystävällistä häneltä sanoa ääneen, että hän ajattelee sitä ja on pahoillaan. "Ei se mitään", vakuutan, "aloitetaan alusta."

"Oletko ajatellut osallistumista kilpailuihin?" Lavine kysyy aivan yllättäen kuin kostaakseen oman pienen shokkinsa antamalla samalla mitalla takaisin. Kuluu muutama sydämenlyönti sanojen kaikua kuunnellessa. Sitten vasta kunnolla sisäistän, että sanat ovat tosiaankin osoitetut minulle.

Ovatko ne ensimmäiset sanat? En ainakaan muista, että hän olisi ennen tätä puhunut minulle suoraan. Tuntuu luonnottomalta, että puhuu. Lavine sekoittaa vähäeleisesti lusikallisen hunajaa teehensä.

Yritän vastata yksinkertaisesti siihen, mitä hän kysyi: "En oikeastaan." Viimeinen tavuni venyy turhan pitkäksi, ja se jostain kumman syystä nolottaa minua.

Tunnen melkein joutuvani kananlihalle, kun Lavinen pähkinänruskeat silmät siirtyvät tarkkailemaan minua uuden kerran. Mietin, totunko ikinä tähän skannauksen tunteeseen.

Hetken olen varma, että hän aikoo sanoa jotain. Hän ajattelee jotain tavanomaisen pistävää ehkä, mutta yrittää pehmittää sitä mielessään. Kenties hän luovuuttaa asiansa suhteen silloin, kun Courtney istuu pöytään ja tokaisee kovaan ääneen:

"Jos pääsen kärkisijoille vaskien kilpailussa tällä kertaa, aion panostaa tosissani loppukilpailuun!" Hän luultavasti sanoo sen enemmän Lavinelle tai jopa itselleen ennemmin kuin minulle.

"...loppukilpailu?" toistan ihmeissäni. Taas joku Ainsworthin erikoisuus, josta en ole tiennyt. Mihin minä keskityin eilen, kun näistä asioista kerrottiin?

"Tietty määrä jokaisen soitinryhmän kilpailuissa kärkisijoille yltäneitä esiintyjiä kilpailee koko koulun yhteisessä finaalissa", Courtney selittää kuulostaen jo etukäteen innostuneelta, "Sitä sinun pitää luvata tulla katsomaan."

"Minä lupaan", sanon varmasti. Huomaan pettymyksekseni, että Lavinen huomio on taas kiinnittynyt kirjaan. Minun kiinnostavuuteni nähtävästi rajoittuu siihen, onko minusta hänelle uhkaa haastajana vai ei. "Milloin järjestetään kilpailu jousisoittajille?" kysyn toivoen, että saisin vedettyä hänet takaisin keskusteluun.

"Tänä vuonna jouset ovat ensimmäisenä vuorossa, joten kilpailu pidetään pian talviloman jälkeen", Courtney vastaa jälleen Lavinen puolesta. Se on kai sitten heidän kylmänjoustamaton sosiaalinen työnjakonsa.

"Hullua, miten joku ehtii saada siinä ajassa uudet kappaleensa esityskuntoon", totean hämmästyneenä ja salaa myös Lavinea provosoidakseni. Hänellä on pakko olla mielipide asiaan. "Jos aikoisi osallistua siihen, olisi täytynyt uhrata koko kesälomansa harjoittelulle."

Courtney tyrskähtää huvittuneena. "Kaikki on juuri niin kuin sanot. Lavine on yksi niistä hulluista."

***

Helmikuussa 2019
Sanoja 765