Playmate

29. Aivan liian söpö

"Kaikki, mitä minä ja Lavine jaamme, on vain ystävyyttä."

Onnellisuuden aalto vyörii ylitseni. En tiedä, näkeekö August sitä minusta, mutta hänen kasvoilleen ilmestyy helpottunut hymy.

Se, että August pitää tärkeänä tehdä selväksi, ettei hänen ja Lavinen välillä ole mitään kaveruutta suurempaa, voi olla vain askel parempaan suuntaan.

Mutta samalla tajuntaani on iskeytynyt terävä veitsi. August ei tiedä, ettei Lavine tunne samalla tavalla.

Courtney itse sanoi, että August on ollut Lavinen ainoa ihastus kahden vuoden ajan.

Onko se vain toinen samanlainen totuus, jonka August haluaa peittää, vai eikö hän oikeasti aavista mistä on kyse? Entä mitä tapahtuisi, jos Lavine yllättäen kertoisikin tunteistaan?

"August, tule kentälle!" Keaton karjuu kauempana.

"Jutellaan myöhemmin lisää", August lupaa, "Louisin veljeksille ei kannata väittää vastaan, kun he ovat mittelemässä voimiaan."

Nauramme yhteen ääneen ja palaamme muiden luo. August astelee suoraan kentälle ja iskee pallon ilmaan.

Celica on myös siirtynyt kentälle ja pelaa hyvin yhteen Violan ja Portian kanssa. Huvittuneena ajattelen, että hän sulautuu jo täydellisesti koulun suosittujen tyttöjen joukkoon.

"Paljonko tilanne on", kysyn Hazelilta, joka on juuri päässyt levähtämään.

"Olemme johdossa seitsemän - neljä", Hazel hymyilee, "aluksi olimme häviöllä, mutta tilanne muuttui totaalisesti Keatonin tullessa kentälle."

Vilkaisen kentälle juuri sopivasti nähdäkseni, kuinka August pamauttaa pallon meidän puoleiseemme kenttään.

"Tilanne saattaa mutkistua nyt", totean Hazelille nauraen.

"Totta", hän myöntää, "August tasoittaa tilannetta."

Äskeiset sanat kaikuvat lakkaamatta mielessäni. "Kaikki, mitä minä ja Lavine jaamme, on vain ystävyyttä." En pysty ajattelemaan muuta kuin niitä.

Jäikö häntä vain vaivaamaan, että olisin saattanut käsittää väärin vai oliko sanojen takana syvempi merkitys? Niin kuin, että hänellä ei ole ketään muuta mielessään?

Mutta jos ajattelen järkevästi, se on vain omaa toiveajatteluani. Olenhan tuntenut hänet vain muutaman viikon ajan!

"Hei, Avril, herää unelmistasi!" Hazel hihittää vieressäni. Sätin itseäni siitä, että vaivuin ajatuksiini juuri sen jälkeen, kun August tuli puheeksi. Olen taatusti liian läpinäkyvä.

"Ai, onko minun vuoroni?" kysyn saaden itseni vain enemmän naurunalaiseksi.

"Miltä näyttää, jos minä seison edessäsi ja kaikki muut odottelevat?" kysyy Leroy, jonka kohdalla minun kuuluu mennä pelaamaan.

Minua alkaa itseänikin huvittaa koko tilanne ja ryhdyn kikattamaan Leroyn ja Hazelin mukana.

Tajuan, että minun on parempi liikkua kentälle ennen kuin Keaton, Oscar tai kuka tahansa muu peli-intoilija menettää kärsivällisyytensä.

Celica on yksi vastustajistani verkon toisella puolella. Kun katseemme kohtaavat, hän vain pyöräyttää silmiään tavanomaisen Celicamaisesti.

On ensimmäisen oman aloitussyöttöni aika, ja onnistun siinä yllättävän hyvin. Hazel hurraa minulle katsomosta ja en voi olla tuntematta iloisuutta, vaikkakin niin pienestä asiasta.

Pallo koskettaa kolmia käsiä ennen kuin se lentää taas meidän puolellemme. En ole ollenkaan valmistautunut, kun Vincent lyökin yllättäen pallon minulle.

Säikähdän pilaavani kaiken, mutta Keaton ilmestyy eteeni sillä sekunnilla taaten pallon pysymisen ilmassa. Hän heittää sen puolestani eteenpäin Cosimolle.

"Pitäisitkö nyt ensi töiksesi ajatuksesi pelissä?" hän nauraa sarkastisesti.

Hämmästyneenä yhtäkkisestä tilanteesta sekä tietenkin pojan ihmeellisistä kyvyistä pystyn vaan nyökkäämään ja päästämään hysteerisen naurahduksen.

Hetkessä pallo on jälleen meidän puolellamme ja Keatonin käsissä. Hän syöttää sen minulle - pahanilkisesti virnistäen - mutta tällä kertaa olen hereillä. Lyön pallon Vincentille, joka tekee harhauttavan lyhyen lyönnin onnistuen saamaan pisteen.

Tähän Keaton vastaa kohottaen kulmiaan yllättyneenä. Sainpas todistettua olevani väärä kiusoittelun kohde.

Vincent lyö minulle ylävitosen poistuessaan vaihtopenkille. Hazel tulee hänen tilalleen ja syöttää upean aloituksen.

En ymmärrä, miksi aluksi olin niin ennakkoluuloinen Hazelia kohtaan. Epäilin vielä, että hän yritti jättää minut ulkopuolelle.

"Hymyilet itseksesi", Keaton töksäyttää ohimennen, "taisi Augustin kanssa puheleminen parantaa koko päivän."

Ei vaan Hazelin kanssa jutteleminen! Typerä Keaton...

"Häh? Älä ole hölmö", sanon takaisin. En edes käsitä, miten Keaton ehtii kiinnittää huomiota minun ilmeeseeni samalla, kun saa osuttua palloon useaan kertaan.

"Sinulle on varmaan aiemminkin kerrottu, että sinua voi lukea kuin avointa kirjasta", hän väittää.

"Ole hiljaa, äläkä vedä johtopäätöksiä pelkkien kuvitelmiesi perusteella!" irvistän. Kuulen pojan aloittavan nauramisensa jälleen kerran.

"En kestä, Avril", Keaton virnuilee samalla, kun keskittyy ottamaan vastaan tulevan pallon, "olet aivan liian söpö." Hän lämäyttää pallon jälleen Augustin nenän edestä maahan. Luulen hetken ajan silmäni tippuvan päästä.

En ehdi tulkita kehuiko hän juuri minua suloiseksi tarkoittaen, mitä sanoi, vai pilailiko hän tahallaan. Hän on jo kääntänyt selkänsä ja on matkalla kohti vaihtopenkkiä.

Olen suoraan sanottuna ymmälläni.

***

Elokuussa 2019
Sanoja 664