Playmate

15. Schubertia ja haaveita

Hei, ja anteeksi luvun viivästyminen! Inspis on ollut vähän hukassa, mutta pyrin jatkossa julkaisemaan säännöllisemmin. Kiitos hurjasti äänistä ja kommenteista - ne piristävät aina❤

***

Viulutuntini jälkeen palaan asuntolalle. Siellä minua on vastassa vain hiljaisuus, josta päätellen Lavine ja Courtney eivät ole vielä tulleet.

Tajuan nykyisen hetken olevan hyvä tilaisuus harjoitella kuoron huomisiin pääsykokeisiin. Kurkistan vielä varalta Courtneyn ja Lavinen yhteiseen huoneeseen ennen kuin ryhdyn avaamaan ääntäni. Sen teen laulamalla jotain sattumalta mieleeni ilmaantuvaa melodiaa.

Samalla noudan omasta huoneestani nuotit Schubertin An die Musikiin, joka kaikkien hakijoiden on laulettava. Lyran mukaan siitä tulee myös kuoron ohjelmiston ensimmäinen kappale, sillä pääsykokeiden ansiosta kaikki harjoittelevat sen valmiiksi.

Tyttökuoroa Ainsworthissa ei olekaan edellisinä vuosina ollut, joten hakijoita tulee olemaan kaikilta vuosiluokilta.

Minulla ei ole aiempaa kokemusta kuoroista tai laulutunneista, mutta olen aina laulanut huvikseni. Pari kertaa olen myös muistaakseni esiintynyt sukulaisteni juhlissa.

En ole koskaan ujostellut tai jännittänyt laulamisen suhteen, mutta nyt kuulemassa ovat sentään alan ammattilaiset. Ei minulla ole edes kokemusta klassisen laulutyylin oikeaoppisesta tekniikasta.

Siksi minua hermostuttaa jo valmiiksi, että hyväksytäänkö minua mukaan kuoroon Lyran ja Celican kanssa. Asiaa ei tule varmastikaan helpottamaan sataprosenttisen todennäköinen jännitys koetilanteessa.

Laulan muutaman kerran Schubertin kappaleen läpi saadakseni siihen lisää varmuutta ja hion vaikeimpia kohtia, joita en onnistu heti laulamaan kohdilleen.

Äänenhallintani on vielä epävarmaa, joten suuret hypyt sävelkorkeudessa tuottavat vaikeuksia. Usein jokin ääni jää häiritsevän alavireiseksi.

"En tiennyt, että laulat", Courtney toteaa astuen peremmälle huoneeseen. Olen ollut niin keskittynyt, etten ole lainkaan huomannut hänen tuloaan.

"Ajattelin hakea kuoroon kahden ystäväni kanssa", selitän. Kasvojani kuumottaa vähän, kun tajuan keittiöstä kuuluvan kolinan seurauksena, että myös Lavine on kuullut kaiken.

"Kiva idea! Musiikki ei voi koskaan varastaa liikaa vapaa-aikaa", Courtney naurahtaa. "Tarkoitan siis, että käytännössä ne vievät sitä aivan valtavasti, mutta silti niistä ei saa koskaan tarpeekseen", hän selventää.

"Olet maailman ainoa ihminen, joka ajattelee noin", Lavine ilmoittaa keittiöstä.

"Ei harjoittelu niin kamalaa ole, eihän, Avril?", Courtney kysyy yrittäen kumota Lavinen väitteen.

Kieltämättä Ainsworthiin tultua asia on minunkin kohdallani mennyt parempaan suuntaan, mutta en siitä huolimatta voi samaistua hänen intoonsa. "Aika rankkaa se minusta on", sanon enkä voi estää hymyä ilmestymästä kasvoilleni, "soittotunneista puhumattakaan."

"Ainiin, miten meni toinen soittotuntisi?" Courtney kysyy luultavasti aihetta vaihtaakseen.

"Paremmin! Pääsin hyvin asioissa eteenpäin", vastaan. Tavallaan olin odottanut saavani jotain muutakin palautetta kuin virheenkorjauksia.

"Sehän on positiivista", Courtney toteaa hyväntuulisesti. Olen iloinen, että hän ja minä tulemme jo nyt hyvin juttuun. Aluksihan pelkäsin, että Lavine ja Courtney jättäisivät minut täysin huomiotta katkerina siitä, etteivät saaneetkaan kahdestaan täysin omaa huoneistoa.

He kaksi ovat todella läheisiä keskenään, vaikka ovat erilaisia kuin yö ja päivä. Heitä katsellessani sisälläni sykkii elävä toive siitä, että minusta, Lyrasta ja Celicasta tulisi vähintäänkin yhtä läheisiä.

Ja en voi olla unelmoimatta samoin käyvän myös minulle ja Augustille...

Kipinät tanssivat poskillani Augustin vihreiden silmien katseen muistuessa mieleeni. Kuvittelen hänen kurittomat punaiset hiussuortuvansa karkailemassa pisamaiselle otsalle, pehmeän hymyn karahtelemassa hänen huulillaan, kun katseemme kohtaavat.

"Haluaisitko taas vähän auttaa minua, Avril? Minun pitäisi tehdä essee ilmastonmuutoksesta", Courtney kysyy palauttaen minut takaisin todellisuuteen.

"Joo, ilman muuta. Sain jo laulettua tarpeeksi", sanon vähän takellellen. Omat läksyni ovat joka tapauksessa hyvällä mallilla.

"Jaa-a. Minä otan vihkoni esille niin tule sinä sitten, kun ehdit", Courtney ehdottaa. Nyökkään hänelle vastaukseksi ja siivoan levälleen jättämäni tavarat.

Astuessani ulos huoneestani luulen tietäväni jo tarkalleen, mitä tavanomainen iltani Courtneyn ja hänen esseensä parissa
tulisi sisältämään, mutta erehdyn pahasti.

Lavine, Courtney ja tuttu punatukkainen poika seisovat ovensuussa ja vaihtavat sanapareja.

***

Maaliskuussa 2019
Sanoja 572