Playmate

63. Neiti säveltäjänero

Tämä on erityinen luku, koska Playmate on ylittänyt 10K lukukertojen rajan!!!♡ En olisi ikinä aloittaessani uskonut, että klassista musiikkia käsittelevälle tarinalle löytyisi näin suurta kohderyhmää! Eli kiitos teille! Kommenttinne ovat aina rohkaisevinta luettavaa, ja uusien lukujen kirjoittaminen ja julkaiseminen valtavan hauskaa, kun tietää jonkun tulevan niitä lukemaan.

Olen liikuttunut myös siitä, että epäsäännöllisestä julkaisurytmistäni huolimatta olette pysyneet mukana! 10K spesiaalia saa ehdottaa ja toivoa ~ Emma

♡♡♡

Jännitys ei jätä minua kahden punatukkani kanssa ennen kuin tilalle hiipii salakavala pettymys. Ensin en hämmennykseltäni ymmärrä, mistä on kyse, kun saavumme kaikista toivekuvitelmistani huolimatta arkiselle asuntolalleni. Asia selviää kuitenkin hyvin pian.

En kertaakaan ennen tätä päivää ole astunut jalallani kukkatapettiseen saliin, jonka avainta professori Swannel lainaa vain harvoille ja valituille oppilaille. Kun epäiltyjen ryhmä rajataan niin pieneksi, ei enää olekaan kovin hankalaa arvata, kenet löydän nojailemasta maidonvalkeaan Bösendorferiin.

En ole kovin hyvilläni jälleennäkemisestä, toisin kuin Lavine - kaikkien oletusten vastaisesti. "Oletinkin, että tulisit, jos August pyytäisi", kyseinen päivänsäde toteaa omahyväisesti.

Irinakin kohottaa katseensa hetkeksi puhelimensa näytöltä meitä vilkaistakseen. Miksi hänkin on täällä? Mallityttö istuu pahaenteisesti juuri flyygelin nahkapenkillä.

"En selittänyt, miksi", August myöntää hymyillen onnellisen tietämättömänä siitä, millainen katsekontaktien välityksellä käytävä sota minulla ja teinivirtuoosi-viulistitytöllä parasta aikaa on meneillään. Haluaisin kyllä kieltämättä tietää, mistä on kyse.

"No, Avril on kyllä varmasti huomannut, kuinka pitkään Lavine on viipynyt säveltämässä viimeiltoina", Courtney tokaisee väliin. Olen kieltämättä huomannut viipyilyn, muttei se kovasti ole häirinnyt.

"Työtä on vaikea jättää kesken, kun se on loppusuoralla", neiti säveltäjänero selittää. Optimistinen minäni luulee tosin, että syitä on ollut myös toinen. Hyvä, että hän on järjestänyt itselleen aikaa miettiä, mitä hänelle aiemmin sanoin. On onni, etten työntänyt häntä parvekkeelta alas silloin.

"Pianosäestys on tosiaan vielä keskeneräinen...siis vailla parantelua", Lavine kertoo meille keskinkertaisille, "tarvitsisin siihen kipeästi pianistin näkökulmaa."

Kun hän sanoo niin, Irina kääntyy taas katsomaan ystävättäreensä, mutta pettymyksekseen tajuaa Lavinen haikailevan Augustin suuntaan. Tyttö tuhahtaa: "No, soitammeko nyt, vai onko sinulla etukäteen vielä muuta sanottavaa?"

"Jos olette malttamattomia, voimme hoitaa kysymykset ja vastaukset jälkikäteen", Lavine vastaa kohautellen olkiaan. Aivan kuin olisin tullut vapaaehtoisesti kuulemaan hänen mestariteostaan.

"Haluaisin vielä kuulla, mitä sinulla on ollut inspiraationa tätä sävellystä tehdessä", August sanoo puhtaasti innoissaan.

August itse, tietenkin, ehdin miettiä ennen kuin Lavine tokaisee toisen vastauksen hyvin päättäväisenä: "Mendelssohn! En saa hänen Viulukonsertostaan ikinä tarpeekseni."

Mutta hänen viimeisen sanansa aikana Irina lyö ensimmäiset koskettimet pohjaan. Soinnut kajahtavat dramaattisina, mutta melodian kaiku on herkän kaunis. Lavinen katseeseen on syttynyt intohimoinen kipinä, ja vain poninhäntä heilahtaa, kun hän jo ottaa viulun hellään musiikilliseen syleilyynsä.

Lempeä harmonia täyttää kauttaaltaan kukkatapettisen salin, kimpoilee kivilattiasta antaen äänelle uusia merkityksiä. Eikä tämä ole Mendelssohnia vaan jotain ihan muuta. Sointuvalinnat ovat modernimmat. Niiden rohkeat muutokset manipuloivat korvia seuraamaan sokeasti melodian johdattelua jännityksen huipentumiin ja niistä huojennukseen.

Kun Lavine viimeistelee kappaleen täyteläisillä soinnuillaan ja sulavilla juoksutuksillaan, on pianosta jäljellä enää huokaus. Näyttävä loppu on sankaritarinan viimeinen sana, virtuoosi mykistää kaikki kuulijansa.

Siispä malttamaton "Mitä piditte?" ei ihan heti saa kunnollisia vastauksia. Muiden ihailun tuomassa tyytyväisyydessä Lavine ryhtyy selostamaan Irinalle parista kohdasta, jotka jäivät hänen mukaansa kummankin soitossa vielä millin verran epäselviksi.

"Se on uskomaton", kuuluu huokaus. Tajuan muutaman sekunnin päästä toteamuksen kuuluvan omasta suustani, eikä esimerkiksi Augustin. Lavine vilkaisee minuun, muttei anna mielihyvänsä näkyä. Hän ainoastaan pyytää tarkentamaan.

Koska en sitten katkeruuttani kykenekään lisäämään yksityiskohtia palautteeseeni, August puhuu suunsa puhtaaksi. "Kuuli, että kaikki sävellyksessäsi on tarkkaan ja moneen kertaan hiottua timanttia. Kaikki oli täysin loogista ja helppoa seurata, muttei silti millään tavalla tylsää, sillä sait jännitettä ylläpidettyä koko kappaleen ajan uusilla yllättävilläkin ideoilla!" hän arvioi ja katselee samalla minua hymyillen.

"Upea säestys. Hyvä, ettet jätä sitä viulusta toisarvoiseksi", August lisää astellessaan tutkimaan nuottia. Lavine paistattelee huomiossa, jonka hänen viehättävä käsinkirjoituksensa saa aikaan. "Tuossa viululla on hauska rytmi, jota piano voisi matkia ja kehittellä seuraavalla rivillä."

Samanlaista keskustelua jatkuu pitkään, eikä hetkeen näy toivoakaan pakenemisen mahdollisuudesta. "Oi, se voisi tuoda vaihtelua!" Lavine toistelee ihastuksissaan kerta toisensa jälkeen, kun vuoron perään August, Courtney ja Viola tuovat näkökulmiaan esiin. Minä sen sijaan olen kadottanut puhekykyni.

Vielä vähän aikaa sitten uskalsin unelmoida muuten vaan-olemisesta Augustin kanssa, mutta nyt joudun katumaan, etten ottanut kirjoja luettavaksi tylsyyteen.

***

Syyskuussa 2020
Sanoja 669