Playmate

16. Jälleen, sitruunarooibos

Mikä ihme voisi olla syy, jonka takia August etsii huoneeni silläkin uhalla, että hänen ihailemansa kaunis teinivirtuoosi-viulistityttö Lavine Vance saa vääränlaisen kuvan välillämme vallitsevasta suhteesta?

"Ai", Lavine henkäisee ja katsahtaa minun suuntaani, "siksikö?" Hänen kylmä äänensävynsä on väheksyvä, ja se vihlaisee sisuksiani.

"Joo", August vastaa yhtä hyväntuulisesti kuin aiemminkin välittämättä Lavinen äänensävystä. En ole varma mistä he puhuvat, mutta ulkopuolisuuden tunne hiipii alitajunnastani tietoisuuden puolelle.

Hetkinen...he tuntevat toisensa?

"Ei ole mitään kiirettä. Juotaisiinko iltateet?" August ehdottaa kuin joku säännöllinen vierailija.

"Avril auttaa minua vain alkuun esseeni kanssa, mutta muuta tekemistä ei tälle iltaa ole", Courtney vakuuttaa. "Keitetäänkö mieluummin kahvit?" hän kysyy sitten, "tarvitsisin vahvemmanlaista kannustusta tähän."

"Keitetään vaan", vastaan osallistuakseni keskusteluun. Minulla ei juuri nyt ole resursseja miettiä, onko Courtneyn ehdotus järkevä vai ei.

"Minä en ota", Lavine toteaa töksäyttäen. Hänen resurssinsa eivät ole kärsineet pientäkään kolahdusta. Toivon, etten näytä ihan liian pelokkaalta, kun hän istuu pöytään vastapäätä minua. Pelkään mahdollisen tulevan keskustelun sisältöä. "Otan mieluummin teetä", hän selventää...kenties Augustin takia kohteliaammin kuin hänellä on minun kuulteni tapana.

"Sitruunarooibosta?", Courtney kysyy.

Silmäilen Courtneyn keskeneräistä esseetä sillä välin, kun hän laittaa vedenkeittimen päälle. Konseptiin on kirjoitettu sotkuisella käsialalla pari riviä ensimmäistä kappaletta. Selaan niitä kuitenkaan ymmärtämättä mitään.

"Valitettavasti meiltä löytyy vain pikakahvia - kiitos opiskelijoiden köyhän soluasuntoelämän", Courtney nauraa.

"No, sekin on jo jotain - meiltä ei löydy edes vedenkeitintä", August vastaa pudistaen päätään teatraalisesti. En voi estää suupieliäni kaartumasta hymyyn tahollani. Hänen olemuksensa lieventää oloani, olinpa missä tilanteessa tahansa.

"Mistä te muuten tunnette toisenne?", Lavine kysyy minulta ja Augustilta kesken kaiken Lavinemaisen vakavasti. Juuri saman haluaisin tietää hänen ja Augustin kohdalla. Ja Courtneyn. Mutta varsinkin Lavinen.

Kun viimeksi mainitsin hänelle Lavinesta, hän ei vaikuttanut tuntevansa tätä erityisesti, mutta kertoi vähintäänkin ihailevansa tytön soittotaitoa.

"Tapasimme Avrilin kanssa ensimmäistä kertaa junassa matkalla Ainsworthiin", August kertoo. Lämpö valtaa mieleni muistellessani sitä hetkeä, jolloin tuntematon punatukka istui viereeni. "Viulu ja Mozartin elämänkerta olivat tarpeeksi herättämään uteliaisuuteni", August jatkaa.

Lavinen vakavista kasvoista on vaikea päätellä, mitä hän ajattelee kuulemastaan.

"Minä ja Lavine taas olemme välillä sattuneet samoille kursseille Augustin kanssa, mutta ei mitään sen kummempaa", Courtney kertoo. En voisi olla kiitollisempi, kun hän ottaa puheeksi minua askarruttaneen kysymyksen. Tietysti he ovat törmäilleet milloin missäkin, ja varsinkin koska he ovat samanikäisiä, mutta onko siinä kaikki?

Autan Courtneyta kantamaan neljä mukia pöytään.

"Kiitos", August kiittää hymyillen. Onneksi minulla on jotain muuta ajateltavaa kuin hänen välkehtivät hymykuoppansa, sillä hermostukseni on lähellä karata hallinnastani. Onneksi Courtney istuu pöytään, ja kerron hänelle heti pari ehdotusta ensimmäisen jakson parantamiseen. Sitten hän pyytää minua antamaan esimerkkejä seuraavien kappaleiden aiheista.