Playmate

46. Mustia ja valkoisia ruutuja

Celica on juuri avaamassa suutaan, kun Irina ilmestyy paikalle seuranaan se toinen tyttö, jonka kanssa olin samassa joukkueessa viime torstaina. Ystäväni olemus on edelleen täynnä häkellystä odottamattomien uutisten takia, kun vaihdamme hyväntuuliset tervehdykset.

"Minä olen Hazel Northcott", Irinan seuralainen esittäytyy ja kääntää pähkinänruskeat silmänsä Celican puoleen, "Mikä sinun nimesi olikaan?"

"Celica Clearwater", ystäväni kertoo onnesta säteillen. Celica kertoi aiemmin, kuinka hän paloi halusta tutustua Irinaan ja tämän kavereihin. Hänen ihailunsa tosin paistaa hänen kasvoiltaan niin selvästi, ettei se varmasti jää tytöiltä huomaamatta.

"Olemme menossa tapaamaan Henryä, Augustia, Cosimoa ja Leroyta heidän asuntolalleen", Irina kertoo, "tuletteko mukaan?"

Olen lievästi sanottuna yllättynyt hänen ehdotuksestaan, mutta otan sen vastaan enempää miettimättä. Celica kuitenkin pettyisi, jos en lähtisi hänen kanssaan.

Vasta, kun olemme asuntolan ovilla, minuun iskee valtava halu päästä takaisin, omaan rauhaan patjan ja peiton väliin jatkamaan Berilozin elämänkertaa. En ole valmis kohtaamaan Augustia vielä! En ennen kuin olen päässyt yli eilisestä.

Kun jättäydyn vähän jälkeen tytöistä, Celica katsoo minuun niin pahaenteisesti, että minun on pakko jatkaa sisälle taloon asti. "Myöhäistä katua", hän kuiskaa niin hiljaa, etteivät Irina ja Hazel kuule sitä oman keskustelunsa läpi.

"Sinähän haluat pysyä ystävinä hänen kanssaan?" hän kohottaa kulmiaan. Nyökkään vastaukseksi. Kuulen hänen äänensä vain juuri ja juuri, sillä rappukäytävässä askeleemme sekä toisten puheensorina kaikuvat vielä voimakkaampana.

"Ei siihen välttely auta", hän huomauttaa. Ja ehkä hän on oikeassa.

Henry tulee avaamaan meille oven. Irina painaa ohimennen suukon pojan silmäkulmaan. Olen jo kauan aavistellut, että he kaksi ovat toisilleen erityisiä.

August istuu pöydän ääressä Cosimon kanssa pelaten shakkia. Kummallakin on vieressään läksykirjat auki, mutta vihkot ovat vielä tyhjillään merkinnöistä. Hazel istuu heti heidän seuraansa ja minä sekä Celica seuraamme esimerkkiä.

August vilkaisee minua, mutta kääntyy heti takaisin shakkilaudan puoleen. Hän miettii tarkkaan ennen kuin siirtää lähettinsä muutaman ruudun viistoon vasemmalle. Ehkä hän miettii jotain muutakin.

"Kuinka te oikein jaksatte?", Hazel ihmettelee ja ryhtyy letittämään tuhkanvaaleita hiuksiaan tekemisen puutteessa.

"Minulle kuuluu hyvää", Cosimo mutisee ajatukset kahlittuna pelin puoleen. Ei kukaan sitä ole epäillytkään.

"Yritätkö hyökätä?" Cosimo kysyy ja siirtää kuningattarensa turvaan. August pudistaa nauraen päätään.

"Sinua vastaan?" hän huokaisee, "Kaikki resurssini kuluvat puolustautumiseen."

Hazel älähtää, kun yksi kiharainen suortuva karkaa hänen otteestaan ja kampaus lähtee purkautumaan. Celica nousee ylös, ja ottaa letin alun omiin käsiinsä. "Tee siitä tiukempi", hän sanoo, ja korjaa sitä vähän matkaa. Sitten hän palaa pöydän ääreen seuraamaan shakkiottelua.

"Jos osaisit samalla valmistaa hyökkäyksen, selviäisit vähemmällä puolustamisella, sillä osa Cosimonkin ajasta menisi puolustamiseen", Henry toteaa kauempaa.

"Oletko ikinä yrittänyt pelata häntä vastaan?" August kysyy typertyneenä.

"Se veisi loputkin rippeet puheitteni uskottavuudesta", Henry hymyilee. Hän on istunut Irinan kanssa sohvalle ja auttaa tyttöä jossain soinnutustehtävässä.