Vasta, kun Lavinen taidonnäytettä on soitettu monet kerrat edestakaisin ja kommentoitu niin tyhjentävästi, ettei kukaan enää onnistu keksimään mitään ennestään keksimätöntä, August tulee ajatelleeksi että tänä iltana voitaisi tehdä muutakin. Harmillisesti kello on hänen kanssaan eri mieltä.
"Kyllä sinä nyt kuitenkin teelle ehdit", Lavine toteaa vaativasti.
"Pahoin pelkään, ettei minulla ole aikaa siihen tänä iltana", August ilmoittaa. Lavinen ilme on näkemisen arvoinen, kun hänen prinssinsä torjuu ehdotuksen vailla pienintäkään pahoittelun elettä. Valitukset jäävät minulta harmikseni kuulematta, sillä minut siepataan oven toiselle puolen.
Se on Lavinen häviö, minun voittoni - lukuunottamatta iloitsemista siitä. Tiedostan, että mustasukkaisuuteni vääristää aistejani, mutta pettymyksen tunteet ovat liian vaikeita sivuutettaviksi. Koska en ole saanut omistaa koko tätä iltaa, lyhyet minuutit tuntuvat arvottomilta.
Yksikään hymylihakseni ei antaudu nousemaan ylös käskettäessä, ja asuntolan tyhjillään ammottava aula on apaattisuuteni peili.
August tiirailee ulos verhojen jättämästä raosta pikkuikkunassa, jonka takana on alkanut hämärtää. "Tämän illan tavoin ensilumi kestää vain hetken, vaikka sade itsessään on jo loppunut."
"Ei se heti sula pois", väitän pelkästä vastaanväittämisen ilosta. Se on harmittomin tapa purkaa tunteita, niin luulen.
"Viimeksi sanoit toista", August huomauttaa.
Kohautan olkiani, sillä enhän minä asiaa milloinkaan niin pitkälle ole analysoinut. Teen yksinkertaisen havainnon siitä, kuinka tuore hanki on valkoinen kuin Leroy Fletcherin hammasrivi.
Mutta tätäkö me tulimme katsomaan? Celica luultavasti tekee parhaillaan lumienkeleitä hurmuripojan kanssa, ja me vain seisomme keskellä asuntolan alakertaa kuuntelemassa Lavinen viulun korviahellivää jälkikaikua. Kontrastina maisemaan, tumma kiukku sumentaa mieleni.
"Millainen olo jäi äskeisestä?" August kysyy aivan yllättäen. Hän oppii kai päivä päivältä lukemaan minua paremmin, sillä hän ei jää odottamaan vastausta vaan ryhtyy suoraan selittämään. Silmänräpäyksessä käytökseni alkaa hävettää minua, mutta korjauksia on myöhäistä saada aikaan.
"Tiedän, että minun olisi alun alkujaan pitänyt kertoa sinulle, että olimme menossa katsomaan Lavinen valmista sävellystä, Aves", hän pahoittelee, "mutta tarkoitukseni oli motivoida sinua, ei saada sinua tuntemaan itseäsi huonommaksi."
"Se oli hyvä idea, ihan varmasti", sanon, mutta varmuuteni ei yllä vakuuttamaan Augustia. Hän on liian kaukana sanojeni kosketettavaksi, vaikka vain yksi askel riittäisi kuromaan välimatkan.
Sen ottaa August, enkä minä. "Ai, se ideani ei toiminut niin hyvin kuin odotin?" hän kohottaa kulmiaan.
Nyökkään ajattelemattomasti, mutta vielä pahemmin ajattelematta pudistan päätäni heti perään. Ristiriitaisen eleeni innoittamana August kysyy epäsuoran lisäkysymyksen: "Sinä ja Lavine - teidän välillänne taitaa olla pientä kitkaa?"
Miksiköhän? Jähmetyn paikoilleni, enkä kykene puhumaan yhtään enempää. En ole ajatellut ennen, kuinka pahasti kyseinen "kitkamme" näkyy ulospäin.
August huokaisee. "Onko liikaa pyydetty, jos jatkossa yrittäisit kuunnella hänen musiikkiaan neutraalein korvin?" hän kysyy väsyneesti.
"On!" tuhahdan heti, minkä seurauksena August säpsähtää. Hetken aikaa mökötystäni seurattuaan hän pudistaa pettyneenä päätään.
"Gasellin on opittava juoksemaan nopeampaa, että se pääsee pakoon saalistavaa gepardia", hän toteaa täysin vakavasti.
"Olenko minä joku gaselli?" Joskus vaihteeksi toivoisin hänen ottavan tunteeni vakavasti.
"Kilpavarustelukin on koevoluutiota", August naurahtaa, "siis sitä, että kehitytte toistenne innoittamina. Palauta se biologian toiselta kurssilta mieleesi."
Onko tämä hänen mielestään hauskaa? Olisiko suuri etu muuttaa suhtautumistani Lavineen Augustin näyttämään suuntaan vai päinvastoin? Ehkä se onnistuisi, jos teinivirtuoosi alkaisi leikkiä mukana.
"Lopeta murjottaminen ainakin", August pyytää ja tarjoaa voimaannuttavan halauksensa.
Tunnen itseni yhtä aikaa kunnialliseksi aikuiseksi ja säälittäväksi kakaraksi hänen rinnallaan. Kätken ristiriitaisin tuntein harmistukseni kevyttoppatakin pehmustamaan olkapäähän, jota hän lainaa minulle kaikesta huolimatta anteliaasti.
"Miten osaisin kohdata hänet niin kuin sanoit?" mutisen.
"Ai ihailtavana gepardina, jonka tasolle haluat kehittyä?" August hymähtää. Kapinoin hiljaa purren alahuultani verille.
"Hän haastoi sinut, joten ota haaste reilusti vastaan", August rohkaisee. "Sinullahan on kilpailuohjelmistokin valmiina."
Työnnyn etäämmälle vain huomatakseni, ettei aurinkoisilla kasvoilla ole jälkeäkään sarkasmista.
"En osallistu jousten kilpailuun!" kiljaisen tyrmistyneenä. Tämä on viimeinen asia, joka hänen kannattaa tähän sekaannuttaa.
"Miksi et?" August vain kysyy. Pitihän se arvata, että hänellä lopulta oli juuri tämä taka-ajatuksena.
"Sinullahan on säestäjäkin valmiina", hän lisää - tarkoittaen itseään! Minuun eivät sellaiset vakuuttelut tällä hetkellä tehoa.
"En!" toistan vuorenvarmasti, mutta August ei peittele hymyään. Saadakseen minut harjoittelemaan hän ensin väittää yhtä ja heti kilpailun osallistujalistojen ilmaantuessa vaihtaa asenteensa toiseen.
"Mieti asiaa", hän ehdottaa. Hänen harmiksensa olen jo aikoja sitten päättänyt muuta!
"Sinä olet se, jonka täytyy kirjoittaa nimi listaan, enkä siksi voi päättää puolestasi", August huomauttaa. Onneksi sentään koulun säännöt ovat puolellani.
"Voin ainoastaan kannustaa harkitsemaan. Eikö tämä olisi oikea tilaisuus näyttää ei pelkästään Lavinelle vaan myös kaikille, jotka olivat Irinan juhlissa, millainen viulisti sinä todella olet? Ensi vuonna he kaikki eivät ole täällä enää."
"Hyvää yötä!" toivotan.
"Nuku hyvin, Aves", punatukka ehtii juuri ja juuri vastata, kun juoksen kovaa vauhtia portaat ylös yläkertaan.
Jo huoneeni ovella kaipaan häntä - tyhmää, raivostuttavaa Augustia! Koko tämän ajan hän on muka ymmärtänyt minua ja tunteitani!
Koko kehossani on levoton tykytys, mutta olen varma, että valehtelija on lähtenyt kaikessa rauhassa nukkumaan enempiä miettimättä.
Turhan illanvieton ansiosta olen saanut läksyni ajallaan luettua, vaikka kerrankin olen tilanteessa, jossa en siitä välittäisi. Tänä iltana teekupillinenkin jää juomatta, sillä tahdon unen tiedottomuuteen mahdollisimman pian.
Enää ennen peiton alle sukeltamista vedän ylleni tietyn villapaidan. Seinien tuijottelusta on tullut minulle jo aivan liian tuttua, Keaton. Vaiennan viimeisenkin ajatukseni ja annan pimeän kuljettaa minut kauas pois nutturapään tavoin pakoon tätä todellisuutta.
***
Syyskuussa 2020
Sanoja 813
أنت تقرأ
Playmate
قصص المراهقينRakkautta ensikuulemalla ~ Avril on sellainen tyttö, jolta puuttuu itseluottamusta. 16-vuotiaalla viulistinalulla on edessään uusi haaste: lukuvuosi Ainsworthin yksityisessä musiikkilukiossa. Siellä hän tutustuu Augustiin, joka voi auttaa häntä löy...
