Playmate

26. Upein illanvietto

Odottelemme Lyran tunnin loppumista yhdessä Celican kanssa Lyran ja Celican asuntolahuoneistolla.

Celica selaa puhelintaan käyden läpi viimeisimpiä päivytyksiä somessa. Minua sellainen ei ole ikinä jaksanut kiinnostaa.

"Ei ole totta! Keaton Louis lähetti seuraamispyynnön!" Celica hihkaisee.

"Se urheilijapoika, joka soittaa tuubaa?" kohotan kulmiani hämmästyneenä. Lia nyökkää vastaukseksi.

"Heti, kun vaihdoin vaan pari sanaa Leroy Fletcherin kanssa, kolmannen vuoden pojat ovat alkaneet kiinnittää huomiota minuun", Celica selittää.

Ystäväni puhuu seuraamispyynnöstä siihen sävyyn kuin olisi onnensa kukkuroilla. Minua hämmästyttää, miten hän innostuu pienimmästäkin asiasta, joka liittyy Augustin kaveriporukkaan.

"Miten voit olla niin tyyni, Aves? Mehän menemme viettämään iltaa koulun upeimpien tyyppien kanssa!" Celica huokaisee. Hän repaisee leikkimielisesti virnistäen läksykirjan käsistäni.

Vaistonvaraisesti yritän tarttua kirjaan, mutta lasken käteni alas. "Siistiä on", naurahdan. En puhu ollenkaan sarkasmia, sillä August, Henry, Leroy, Cosimo ja muut ovat upeita niin kuin Lia sanoi.

Kuitenkaan en ymmärrä Celican lapsenomaista innostusta tavallisesta lentopallo-ottelusta heidän kanssaan.

Emme sitä paitsi ole mitään vip-kutsuvieraita. Leroyn käyttämä 'porukalla' -käsite tarkoittaa yksinkertaisesti kaikkia vastaantulijoita, joille ehditään ilmoittaa ideasta.

"Miksi tulimme asuntolalle odottamaan Raraa?" Celica kysyy malttamattomana, "voitaisiinko vain mennä, kun muut ovat ulkona jo?"

"No, kyllä hän kohta tulee", arvelen, "menee ehkä enää sekunti, kun tuntinsakin loppui monta minuuttia sitten."

"Olisitte vain menneet ilman minua", Lyra tuhahtaa astuessaan huoneeseen sekunnin kuluttua. Hän heittää laukkunsa lattialle kyllästyneen oloisesti ja istuu sohvalle.

Laukun viskaaminen tai sohvalle romahtaminen eivät ole Lyran tapaisia eleitä. Ymmärrän heti, että hän on yhä allapäin pääsykokeiden pieleen menemisestä. Se ei ole asia, jonka Rara voisi niin vain unohtaa.

"Ei todellakaan! Ilman sinua kolmasosa huvista puuttuisi", sanon vakuuttavasti.

"Mutta minua ei huvita senkään vertaa", Lyra huokaisee ja painaa päänsä tyynyyn. Katson neuvottomana Celicaan päin, joka katsoo takaisin.

"Entä, jos seura ja rento ulkoilu saisivat vain ajatuksesi muualle ja piristäisivät?" Celica ehdottaa.

"Jooko, menkää kahdestaan tällä kertaa", Lyra sanoo tyynyille. Päättelemme, että hän osoittaa sanat pyyntönä jättää hänet yksin.

"Voit tulla myöhemmin perässä, jos siltä tuntuu. Emme mekään viivy kauaa", sanon varovaisesti ennen kuin poistumme huoneesta.

***

"Hei, kultakutri", Celica tervehtii Leroyta pelikentän reunalle saapuessamme. Paikalla ei ole niin paljoa porukkaa kuin pelkäsin - ainakaan vielä. Suurin osa heistä palloilee kentän toisella laidalla tai juttelee pienissä porukoissa.

Ilma tuntuu lämpimältä ihoa vasten, sillä sää on paras pitkään aikaan. Nurmikaan ei ole vielä kuihtunut syksyn myötä, vaan loistaa yhä vihreissä väreissä.

"No hei", Leroy vastaa Celican tervehdykseen käden heilautuksen kera. "Onko tämä "kultakutri" kosto tähtisilmästä, tähtisilmä?", hän nauraa.

"Voit ottaa sen vastaan sellaisena", Celica vastaa, "ettekö ole vielä aloittaneet peliä?" Hän vilkaisee pallottelevia poikia ja tyttöjä kentän toisella laidalla.

"Lämmittelimme jo, mutta nyt pidämme taukoa", kertoo Henry ilmaantuen paikalle kokistölkistä hörppien. Hän näyttää entistä pidemmältä ja harteikkaamalta yllään rento urheiluasu.

"August ja Keaton ovat niin innoissaan, etteivät tarvitse taukoja", Leroy sanoo nyökäten päällään kohti ihmisiä kentän toisella laidalla.

Osa porukasta on kerääntynyt katsomaan Augustin, Keatonin ja parin muun syöttelyä. Heidän liikkumisensa on sulavaa ja ammattimaista, pelaamisensa ennen kaikkea hyvin tosista.

Katsellessani kaukaa Augustin pelaamista yritän keksiä edes yhden asian, minkä suhteen hän olisi epätäydellinen. En keksi yhtäkään. Pakottaudun kääntämään pääni ja keskittymään juttelemaan Celican, Henryn ja Leroyn kanssa.

Henry pistää ensimmäisenä merkille Lyran puuttumisen: "Missä se teidän kolmas kaverinne on?"

"Hän oli vähän uupunut, eikä jaksanut tulla", Celica ilmoittaa. Leroy kohauttaa harteitaan pettyneesti.

En jostain syystä osannut aiemmin käsittää Celican kuvausten perusteella, että Rara olisi niin poissa tolaltaan.

Eihän pääsykokeiden huonosti meneminen ollut kuitenkaan lopullinen ei hänen kuoroon pääsemiselleen?

***

Kesäkuussa 2019
Sanoja 553