Tää tuntuu niin väärältä, mutta samalla niin oikeelta. Mun ei pitäis olla täällä.
Mut täällä mä kuitenkin oon.
***
16-vuotias Saara on suuresta lestadiolaisesta perheestä. Vajaan 7000 asukkaan paikkakunta ja tiukka uskonnollinen kuri kotona tukahdut...
Laitan puoli kuudeksi herätyksen, että ehdin hakea aamulehden ja sen nojalla tehdä vähän taustatutkimusta. Haluan tietää Antonin sukunimen, jotta voin käyttäytyä kuin kaikki maailman salapoliisiagentti-teinitytöt ja etsiä hänet facebookista ja instasta. Onhan se noloa, mutta olen aivan liian utelias estääkseni itseäni tekemästä niin.
Puen pyjamani päälle ison hupparin ja laitan pipon päähäni. Hiivin alakertaan, mutta onneksi kukaan ei ole vielä herännyt. Meidän bordercollie Milli alkaa heiluttaa innoissaan häntäänsä eteisessä, kun vedän Uggeja jalkaani. "Joo, mennään pissalle", kuiskuttelen koiralle ja napsautan pannan sen kaulaan.
Ulkona on ihanan pirtsakka, mutta utuinen kevätaamu. Asumme muutaman kilometrin päässä Niemiharjun keskustasta keskellä peltoja sekä muita isoja omakotitaloja. Asumme pienen kivikkotien varrella, joka johtaa umpikujaan, mikä on nimeltään Antonin koti sen ollessa tien viimeinen talo. Talon vaaleanharmaa pinta näyttää uskomattoman kauniilta kevätaamun sumussa enkä malta olla ihailematta sitä hetken aikaa. Meidänkin talo on iso, luonnollisestikin, kolmentoista hengen perheessä, mutta talomme on miljoona kertaa vaatimattomampi. Se on vihreä, rapistunut ja piha on täynnä sotkua ja kaiken maailman virikkeitä lapsille. Antonin pihalla ei ole sotkua. Antonin piha on täydellinen.
Meidän tien yhteisille postilaatikoille on parisataa metriä matkaa. En yleensä jaksa aamulla hakea postia, mutta nyt on pakko. Lähestyn uutta, vaaleaa postilaatikkoa kohti ja näen edessäni yhdistelmänimen.
Gonzales-Leinonen.
Sisälläni läikähtää. Arvasinhan minä, että hänellä on jotain eksoottisia sukujuuria, kun hän oli niin ruskettunut ja muutenkin tumma, myös latinoarvaukseni osui oikeaan. Eilen näkemäni tummahiuksinen mies on siis varmaan hänen isänsä, ja Gonzales enteilee sitä, että hän on varmaan Espanjasta. Tai Portugalista.
Hoen nimeä mielessäni, kun lähden kävelemään takaisin, etten varmasti unohda sitä. Kävelen kotipihaamme kohti, kunnes kuulen naapurin ovi aukeavan. Juoksen nopeasti puun taakse ja nykäisen Millin perässäni, sieltä kurkistaessani näen sen samaisen tumman keski-ikää lähestyvän miehen kävelevän autotalliin. Hetken päästä automaattiovet avautuvat ja sieltä huristaa ulos käsittämättömän hieno hopeanhohtoinen auto.
Okei, he todella ovat rikkaita, kuten isä sanoi. Isoveljeni muuttuu kyllä vihreäksi kateudesta, kun näkee tuon auton. Samuel rakastaa juuri tuollaisia autoja, kiiltäviä, uusia ja ihan hiton kalliita.
Livahdan sisälle heti kun auto on ohittanut meidät, potkaisen kengät jalastani ja lukittaudun vessaan. Se on ainoa paikka, jossa tässä talossa saa olla edes hetken rauhassa. Menen Facebookiin ja kirjoitan hakuun Anton Gonzales-Leinonen. Onneksi nimi on sen verran eksoottinen, että löydän vain yhden sen nimisen.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Katson Antonin profiilikuvaa ja mahanpohjassani alkaa taas se sama perhosten breakdance. Yritän pyyhkäistä sivulle, mutta hänellä ei ole muita kuvia. Miten voi olla noin hyvännäköinen eikä ota itsestään enempää kuvia? No ainakaan hän ei voi sitten olla kauhean omahyvänen. Tai mistä sitä tietää.
Anton Gonzales-Leinonen Paikkakunnalta Helsinki Kävi koulua Etu-Töölön lukio Työskenteli yrityksessä iTapsa
Katson puhelimessani olevaa säröä ja naurahdan työpaikka-kohdalle. Hän kyllä saisi korjata puhelimeni, hänenhän takia ylipäätään hiiviskelin käytävällä kuin idiootti. Profiili on muuten yksityinen, mutta näen kuvia mihin Anton on merkitty ja tunnen typerän sydämeni pysähtyvän hetkeksi, kun näen siellä kuvan jonkun hyvännäköisen tytön kanssa. Rosa Lehto.
Klikkaan tytön profiiliin ja näen täydelliset kasvot.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Tunnen sydämessäni inhottavan pistoksen ja mielikuvitukseni lähtee heti laukalle. Tuo tyttö on ihan varmasti Antonin tyttöystävä. Miten ikinä voisin päihittää tyttöä, joka näyttää juuri niin täydelliseltä kun ne YouTuben meikkivideoiden tytöt? Ja Anton varmasti tykkää vain blondeista. Tuollaisista treenatuista, isohuulisista blondeista. Napautan Rosan pois näytöltäni ja menen vastahakoisesti katsomaan omaa profiiliani.
Saara Kantola. Maailman tylsin nimi. Ei todellakaan mikään ihana, eksoottinen, täydellinen Rosa Lehto. Klikkaan profiilikuvani auki ja katson kuvaa yökötyksen vallassa.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Kuva on rakeinen, sillä se on leikattu meidän perheen yhteiskuvasta. Kuva on otettu vajaa kuukausi sitten Ruotsin reissulla, hiukset sotkussa ja väsyneenä, kun jouduin hoitamaan perheen pienimpiä koko matkan ajan. Ajattelen täydellistä Rosa Lehtoa ja hetken mielijohteesta poistan kaikki muut kuvani.
Oveen koputetaan rivakasti ja oven takaa kuuluu kimakka huuto. "Mun vuoro!"
Se siitä, sain sentään hetken olla rauhassa. Menen pukemaan vaatteeni ja valehtelen äidille, että teen kouluprojektia Mintun kanssa ja joudun lähtemään aikaisemmin kouluun. Äiti uskoo sen, joten puen ulkovaatteet ja hyppään pyörän selkään. Kello on vartin yli seitsemän, mutta mielummin istun vaikka koulun käytävällä yksin kuin täällä hullujenhuoneella, juuri nyt on sellainen olo. Tietenkin minun pitää polkea vastatuuleen, mutta onneksi minulla ei ole meikkiä, kuten sillä täydellisellä Rosa Lehdolla. Hänellä olisi varmaan ripsivärit poskilla jo ensimmäisen kilometrin jälkeen. Hymyilen ajatukselle.
