kiss my sins away

part 63 : melkonen ritari

Hauaisin vajota maan alle.

Oikeasti.

Suunnitelmiini ei todellakaan kuulunut Antonin kuvankauniiseen ex-tyttöystävään törmääminen juuri silloin, kun makaan mahallani hiestä märkänä pyyhkeen painauma poskessani, posket punaisina kuin porsaalla.

Tai no, en olisi halunnut törmätä Rosaan ylipäätään. Ikinä.

"Kesäduuni", Anton vastaa lopulta Rosan kysymykseen. Vilkaisen Antonia ja vannon, etten ole nähnyt häntä koskaan niin kiusaantuneena.

"Danin faijan raksal vai?"

"Jep."

"Millon alkaa?"

"Ens viikol."

"Oisit ilmottanu et sä tuut nii oisin vähä ees laittautunu", Rosa sanoo pöyhkien hiuksiaan.

Oisin vähä ees laittautunu? Mitä helvettiä? Tyyppi näyttää siltä, kuin olisi tullut suoraan Victoria's Secretin lavalta tänne. Tunnen oloni surkeaksi jo valmiiksi ja sen lisäksi Rosa selittää tuollaista paskaa minun silmieni edessä kuin en olisi tässä ollenkaan.

"Täs on Saara", Anton sanoo ja osoittaa minua. Koetan unohtaa epävarmuuteni ja nousen seisomaan, vaikka olen sisältä ihan riekaleina. Olen Rosaa lyhyempi ja se ei helpota tilannetta yhtään. Tunnen oloni surkimukseksi hänen rinnallaan, kun hän vielä väkisin joutuu katsomaan minua alaspäin. Vedän keuhkot täyteen ilmaa ja ojennan kättäni häntä kohti. Rosa ei katso minua edes silmiin, eikä minua yllätä yhtään ettei hän todellakaan kättele minua. Laitan käteni puuskaan ja otan vähintään yhtä ylimielisen ilmeen. Anton nousee myös ylös ja karistaa kurkkuaan. "Saara on mun tyttöystäv—"

"Nam! Mansikoita!" Rosa hihkaisee ja ohittaa Antonin kommentin täysin. "Saanks ottaa yhen?"

Et saa. Et todellakaan.

Rosa kyyristyy maahan ja nappaa sieltä isoimman ja muhkeimman mansikan, ja hänen muhkeat huulensa kietoutuvat sen ympärille samalla kun hän syö Antonia silmillään.

Se oli viimeinen niitti. En pidä Rosasta. En yhtään. Hän on juuri sellainen, kuin ajattelin. Ilkeä ja muiden tunteista piittaamaton ääliö.

"Näytät hyvält hei", Rosa sanoo Antonille, kun on saanut mansikansyönti-show:n päätökseensä. Minulle tulee paha olo.

"Aha", Anton vastaa ilmekään värähtämättä.

"Et vissii viihtyny siel landel ku oot nyt jo takas?" Rosa naurahtaa alentavasti. "Sä olit ihan rikki siit muutosta sillon ku nähtiin. Mitä se oli, päivää ennen ku lähit?"

Päivää ennen? Olin kokoajan siinä uskossa, että he eivät ole edes olleet väleissä sen jälkeen, mitä Rosa teki Antonille. Tai itse en ainakaan haluaisi olla tekemisissä exän kanssa, jos hän olisi pettänyt minua parhaan kaverini kanssa. Ja sitä paitsi minusta tuntuu kuin Rosa olisi sanonut tuon tarkennuksen tahallaan.

Ja rikki muutosta? No ymmärrän sen, kuka nyt haluaisi muuttaa mihinkään landelle, mutta silti tuntuu pahalta kuulla. Varsinkin jonkun helvetin Rosan suusta.

Anton hieroo niskaansa vaivaantuneena eikä ota katsekontaktia kumpaankaan meistä.

"Olit sillon paljo puheliaampi", Rosa virnistää. "Se oli kiva ilta."

"No en nyt tiiä", Anton mutisee edelleen todella kiusaantuneen oloisena.

Mitähän silloin tapahtui?

"Ootko sä kauanki Stadis?" Rosa kysyy ja on edelleen kuin minua ei olisi tässä ollenkaan.

Kurkkua alkaa kuristaa, vaikka olenkin tottunut olemaan näkymätön.