kiss my sins away

part 93 : five years ago

A/N: Vähän erikoisempaa lukua tällä kertaa! Ootteko koskaan miettiny, millasta Saaran elämä oli viis vuotta sitten? Millanen ystävyyssuhde Mintulla ja Saaralla oli ennen Antonia? Nyt saatte pienen pintaraapaisun siitä. Tervetuloa sukeltamaan 11-vuotiaan Saaran pään sisään 💕

***

Hätkähdän, kun Mintun kodin etuovi pamahtaa voimalla auki.

"Et varmasti mene ammattikouluun! Se on niille luusereille, jotka haluaa päästä helpolla!"

"Blaa blaa blaa."

Ovi pamahtaa kiinni.

"Etkö ymmärrä? Lukiosta saat paljon paremmat eväät elämään! Se avaa ovet yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin ja saat yleissivistystä!"

"Niin poika, kuuntele äitiäs. Yleissivistystä sinä tarviitkin, jos mitä!"

Marius ei ole kuulevinaankaan.

"Moi tytöt", hän virnistää meille. Hän ottaa kaapista paketin Oreoita ja maitopurkin, kunnes rojahtaa edessämme olevalle sohvalle, heittää keksin suuhunsa ja vetää maitoa suoraan purkin suusta.

"Amikseen? Oletko tosissasi?" heidän isänsä vielä varmistaa.

Marius nuolaisee keksinmuruja sormenpäistään. "Sorry. Hakemus lähti jo."

"Tuo poika on ihan mahdoton. Ihan mahdoton", heidän isänsä huokaa raskaasti ja istuu keittiön pöydän ääreen hieromaan varmaan pian räjähtäviä ohimoitaan. Heidän äitinsä seisoo vieressä ja silittää hänen olkapäätään ja näyttää silminnähden ahdistuneelta tilanteeseen.

Katson olohuoneen lattialta kauhusta kankeana vuorotellen tuota taistelua ja vuorotellen Minttua. Minttu on painanut hartiansa lysyyn ja nyppii kiusaantuneena maton nukkaa. Katson olohuoneen ikkunasta ulos. Siellä pyryttää lunta. Tulimme pari tuntia sitten koulusta Mintun luokse, istuimme tässä kaikessa rauhassa vuorotellen läksyjä tehden ja vuorotellen söpöjä poikia instagramista etsien. Löysimme juuri varmaan maailman söpöimmän pojan, kunnes ovi räsähti auki ja vanha tuttu Peltokorven perheen möykkä hyökkäsi sisään.

Lumisade pihalla yltyy. On maaliskuun 12. päivä. Se on viimeinen päivä ysiluokkalaisilla hakea toisen asteen kouluihin.

"Ja kaikista linjoista vielä autopuoli? Tajuatko, että koko tämän kylän roskasakki on autoalalla?"

"Parturi-kampaajalinjallekko mun olis pitäny hakee?" Marius tuhahtaa isälleen. "Olkaa onnellisia et hain edes miehekkäälle alalle. Oisin ihan hyvin voinu alkaa parturiks ja muuttaa Helsinkiin. Sitte oisitte seuroissa voinu sanoo et aloin homoks ja lähin seuraa mun unelmia ja unelmien homomiehiä hiusalalle. Siitä vasta olis riemu revenny saarnamiehillä."

"Nyt loppu!" heidän isänsä karjaisee ja tömäyttää koko voimallaan nyrkit pöytään saaden kaikki huoneessaolijat hätkähtämään. Myös Mariuksen. "Ei tuollasta puhetta minun talossa!"

Tartun parasta ystävääni kädestä. "Tuu, mennään", kuiskaan ja lähden vetämään tilanteen lamaannuttamaa Minttua hänen huoneeseensa. Raivoisat äänet kaikuvat vielä oven läpi, mutta nyt ei ainakaan tarvitse olla keskellä taisteluareenaa. Minttu istuu sängynreunalle ja purskahtaa itkuun.

Sydämeni murtuu. "Älä itke", yritän lohduttaa. Kiedon viltin Mintun ympärille ja hän vain jatkaa vuolasta itkemistä. "Haen sulle paperia."

Raotan ovea ja suljen sen nopeasti perässäni, sillä huuto ei ole vielä lähelläkään loppua. Kuulen Mariuksen nauravan, kun heidän isänsä alkaa puhua kotiarestista ja pakollisesta osallistumisesta sunnuntaiseuroihin. En koskaan uskaltaisi käyttäytyä noin kotona. En koskaan uskaltaisi uhmata isäni tahtoa tuolla tavalla. Isä tappaisi minut, jos puhuisin hänelle noin. Luikahdan vessaan ja kierrän pikavauhtia paksun kerroksen vessapaperia kämmeneni ympärille.