kiss my sins away

part 28 : kerro siitä

Koko vatsalaukkuni pyörähtää ympäri.

"Mitä?"

"Kuulit ihan oikein", Siru sanoo hymyillen. "Kerro siitä."

"Mistä sä—"

"Mulla on lähteeni", Siru virnuilee ja pistää suurieleisesti palan pannukakkua poskeensa. Korviani alkaa punottaa, kun kuulen pikkusiskoni suusta Antonin nimen.

Miten ihmeessä Siru voi tietää meistä? Ja mitkä hiton lähteet? Olen ihan pihalla.

"Ei sitä tarvi hävetä", Siru sanoo. "En mä tuomitse —"

"Kuka muu tietää?" sihahdan ja sykkeeni alkaa tahtomattani kohota.

"Rauhotu Saara!" Siru sanoo napakasti. "Ei kukaan muu ku minä, ainakaan tietääkseni."

Puna leviää kasvoilleni ja tunnen kuinka hiki alkaa puskea niskaani.

"Onko teillä juttua?" Siru kysyy edelleen virnuillen ja minä olen edelleen pihalla kuin lumiukko.

"Ehkä", saan sanotuksi. En saa nieltyä enää yhtäkään palaa pannukakkua. Olen unohtanut, kuinka nielaisurefleksi toimii.

Vitun Siru, oikeasti.

"Oisitte tosi söpö pari", Siru sanoo hihittäen. "Haluan kuulla kaiken!"

"Se ei — se ei oo lestadiolainen", mutisen hiljaa katse lautasessani, puoliksi syödyssä pannukakussa, jonka keskiössä olisi vielä herkullinen kasa tuoreita mansikanlohkoja.

"Kyllä mä sen tiedän", Siru sanoo huokaisten. "Sehän on latino", hän virnistää perään.

"Eikö se häiritse sua?"

"Ai että se on latino?"

"Ääliö", tuhahdan. "Se, ettei se oo uskossa."

"Miks häiritsis?" Siru kysyy ihan vilpittömästi ja uskallan taas hengittää.

"Aattelin vaan."

"No ei tietenkään häiritse", Siru sanoo. "Noi säännöt on ihan perseestä."

"Ai?"

"Kaikkien pitäis saada olla just sen kans kenen haluaa", Siru miettii. "Ei sillä pitäis olla paskankaan väliä mihin uskoo vai uskooko mihinkään."

Mistä lähtien pikkusiskostani on tullut noin fiksu ja järkevä nuori nainen?

"Oot kyllä ihan oikeessa", sanon ja minua alkaa väkisin hymyilyttää. "Saanko maistaa sun pannaria?"

"Saat, mutta älä nyt vaihda puheenaihetta", Siru sanoo kulmiaan kohotellen. "Kerro jo!"

Mietin hetken mistä aloittaisin ja mitä kaikkea uskallan kertoa ilman, että saan tuomitsevia katseita ja silmienpyörityksiä. Aivoni ei meinaa pysyä yhtäkkisen aiheenvaihdoksen perässä, kuvittelin oikeasti, että menemme vain normaalisti mekko-ostoksille ja juttelemme huomisista häistä ja keveistä aiheista. En olisi ikipäivänä uskonut, että joku päivä vielä istun pannukakkutalossa jutellen siskoni kanssa pojista ja salaisista suhdekiemuroista.