kiss my sins away

part 58 : ikävä

"Tadaa!" Oona sanoo ja ojentaa minulle violetin käsipeilin.

En meinaa tunnistaa peilikuvaani enää samaksi kuin äsken. Pakko myöntää, että minulla oli epäilykseni. Pelkäsin, että Oona tekee minusta ihan eri ihmisen näköisen pastellinvärisillä huulilla ja poskipääglittereillä, mutta olin ihan väärässä. Hän todellakin peitti suruni. Nyt peilistä katsoo takaisin tyttö, jonka silmissä on aavistus surua, mutta se ei ole ensimmäinen asia mihin huomio kiinnittyy. Oona peitti taitavasti itkusta läikikkäät kasvoni meikkivoiteella, joka on niin luonnollisen näköinen, ettei kasvoni edes näytä meikatulta. Poskipäille hän lisäsi hehkua, kuulemma viemään huomiota pois turvonneista silmistä. Huuliini hän sipaisi nudea huulipunaa. Tunnen oloni kauniiksi. Itsekseni, mutta kauniiksi itsekseni.

"Mennään takas ulos, näytät ihan sairaan upeelta", Oona sanoo ja hymyilee. "Vaikka itse sanonkin."

"Kiitos Oona, sä pelastit mut."

"Ilo oli mun puolella!"

***

Ulkona musiikki soi taas hieman kovempaa ja porukka on vähentynyt. Oletan, että Elisan vanhempaa ikäluokkaa olevat sukulaiset alkoivat lipua koteihinsa kun muodolliset ylioppilasjuhlat rupesivat kääntymään bileiksi. Kävelen Oonan vanavedessä muiden luokse. Anton katsoo minua suu auki, kuin ei uskoisi silmiään. Hän ei ole nähnyt minua koskaan meikattuna.

"Daaaamn girl!" Elisa huudahtaa. "Anton saat pitää varas, sun muijas on pommi."

"Bomb dot com", Anton henkäisee ja nousee ylös. Hän vetää minut pitkään, ihanaan suudelmaan. Hetkeksi unohdan kaikki murheeni, kun tunnen Antonin kiihkeät huulet omillani ja kavereidemme vislaukset ja hurraa-huudot taustalla. Anton irroittaa otteensa. "Toivottavasti mun tyttöystävä ei nähny tota. Mihinhän se meni?"

Läppäisen Antonia käsilaukullani käsivarteen.

"Jäbä vaa vittu ilmestyy jostain Helsingistä ja vie parhaimman näkösen tytön", Jesse huokaa. En voi olla hymyilemättä. Parhaimman näköisen tytön. Anton luo Jesselle merkitsevän katseen ja vetää minut lähemmäs itseään.

"Sanoin vaan faktat", Jesse kohauttaa olkiaan ja ottaa huikan juomastaan. Antonin huulilta jäi huulilleni vieno kaljan maku ja minulla alkaa tehdä mieli juomista. Nyt jos koskaan kaipaan sitä kuuluisaa nollausta.

"Elisa, se drinkki?"

"Ainiin!" Elisa nousee pöydästä, nostaa käteni ja pussaa kämmenselkääni. "Tänne päin, mademoiselle."

"Elisa nyt vittu", Anton naurahtaa. "Sen lisäks et saan pitää nää jäbät loitolla Saarasta, nii älä sano et mun pitää alkaa kyttää suaki."

"En voi luvata mitään", Elisa virnistää. Isken Antonille silmää ja vetäydymme baaritiskin luokse. Elisa alkaa taas vetää kaiken näköisiä pulloja esiin. Baaritiskin takana on eri kokoisia laseja ja pulloja, sitrushedelmiä, ja tiskin alla on jopa kaksi jääkaappia. "No, mitäs laitetaan?"

"Mitä vaan, missä on paljon viinaa."

"Eikä", Elisa henkäisee ja tajuaa heti mistä on kyse. "Menikö se tapaaminen niin huonosti?"

Nyökkään ja Elisa halaa minua. "Vittu mitä paskaa. Nyt unohdat ne ahdasmieliset paskaperseet hetkeks."

Hymyilen hieman ja Elisa alkaa tekemään drinkkitaikojaan. Ensin hän viipaloi sitruunan muutamaan osaan. Sitten hän
kaataa viinaa kahteen pieneen lasiin, mutta toisin kuin viimeksi, hän ei kaadakaan niitä isompaan lasiin.

"Nuolase sun kädestä", Elisa komentaa. Katson häntä kummissani. Hän nuolaisee omaa kättään jostain peukalon ja etusormen välistä ja kaataa siihen suolaa. Katson vielä enemmän kummissani.