kiss my sins away

part 69 : haluan kuolla

"Anton mitä jäbä?" Dani huudahtaa iloisesti. "Kuulinki faijalt et sä tuut tänne."

Anton ei näytä yhtään iloiselta ja tiedän jo mitä tämä enteilee. Tilanne on täysin sama, kuin silloin koulun käytävällä. Antonin ilme kertoo sen.

"Sä siis tunnet jo Antonin?" Dani kääntää katseensa minuun.

"Saara, tänne, nyt", Anton komentaa, mutta aio nyt alistua hänen tahtoonsa. En anna tämän pilata kesäämme.

"Tuu sä tänne."

Anton katsoo minua ihmeissään. Tiedän, kuinka paljon hän inhoaa sitä, etten tottele häntä samantien. Joten se on juuri se, mitä teen. Heilautan kättäni kutsumisen merkiksi ja ihme kyllä hän tulee meitä kohti. Matkalla hän ottaa kypärän pois päästään ja okei. Nyt minua ärsyttää, että en mennyt hänen luokseen. Hän näyttää niin ihanalta. Jos olisimme kahden, voisin työntää hänet johonkin pieneen tilaan ja suudella tieni pois tästä sotkusta. Valitsin julkisen raivarin sen sijasta. Tyhmä kun olen.

"Eiks meil oo hyvännäkönen uus duunikaveri?" Dani sanoo ja vetää minut kainaloonsa. Voi luoja.

Huomaan tänne asti, kuinka Anton puree hampaitaan yhteen ja hänen silmänsä näyttävät siltä, että hän saa raivokohtauksen hetkellä minä hyvänsä. Kuluu muutama sekunti, eikä sitä tule. Mitä ihmettä?

"Tiedän", Anton sanoo ja tulee lähemmäs. "Toi mimmi ketä sä halailet, on mun tyttöystävä."

Dani valahtaa ihan kalpeaksi ja näyttää siltä, kuin olisi nähnyt aaveen. Hän irroittaa minut otteestaan saman tien.

"Ei vittu, sori", Dani sopertaa paniikissa ja nousee seisomaan. Minun käy häntä vähän sääliksi. Katson Antonia kulmat koholla. Oliko hänen pakko nolata tuo poikaraukka?

"Rööki?" Anton kysyy ilmekään värähtämättä ja Dani alkaa heti kaivaa taskustaan röökiaskin ja tulitikut ja heittää ne hänelle. Samaa röökinussimistemppua hän ei tee Antonille. Wonder why.

Dani katselee jalkoihinsa nolona, kun Anton sytyttää häneltä pummittua tupakkaansa kuin alfauros, nenä pystyssä ja puhaltelee savuja rauhallisesti ulos. Olen niin hämmentynyt, etten osaa sanoa mitään. Huoneessa vallitseva hiljaisuus on raastava. Anton istahtaa viereeni.

"Nii oliko sulla jotain asiaa?" saan sanotuksi.

"Oli", Anton sanoo ja kääntää katseensa Daniin. "Kahdenkeskeistä."

Dani vetää suunsa tiukaksi viivaksi. Hän ymmärsi vihjeen, nappaa röökit mukaansa ja lähtee kävelemään pois. No jotain edistystä on sentään tapahtunut, kun Anton ei alkanut riehumaan. Ainakaan vielä. Tumppaan oman tupakkani maahan ja otan kypäräni päästä pois. Mitä söpömmältä näytän, sen vähemmällä pääsen. Toivottavasti.

"Niin?"

Anton nostaa toisen jalkansa betonilaatalle, nojaa seinään ja puhaltelee savurenkaita ilmaan. "Sitä vaan et miten on menny?"

"Et voinu kysyä Danin kuullen?"

"No okei, halusin sut pois ton idiootin luota."

Tulihan se sieltä. "Aha?"

Anton yrittää hymyillä saadakseen minut myös hymyilemään, mutta se ei tällä kertaa auta yhtään mitään. Ärsyttää, etten ikinä saa olla kenenkään muun vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, paitsi hänen.

"Dani on mun työpari", sanon hitaasti ja selkeästi, että se menee varmasti perille.

"Tiedän."

"No mikä tässä on ongelma?"

"No anteeks. Et voi väittää etteikö toi ois näyttäny vähä epämääräselt. Ollaan tunti eros toisista ja heti sä lähentelet jotai tyyppii."