kiss my sins away

part 9 : maksalaatikkopäivä

Koulussa on tänään ruokana maksalaatikkoa, joten menemme Mintun kanssa syömään Rollsiin. Olisin ensimmäistä kertaa elämässäni ollut valmis syömään pelkkää näkkäriä maksalaatikon löyhkäisessä tilassa, sillä ruokala on yksi varmimmista paikoista törmätä Antoniin koulupäivän aikana. En kuitenkaan halunnut Mintun epäilevän mitään, sillä me menemme aina maksalaatikkopäivänä hampurilaisille.

Minttu siristelee silmiään seinällä olevia ruokalistoja kohti. "Mitä aiot ottaa?"

"Tuplajuustoaterian savupaprikadipillä niinku aina."

"Mä haluisin kokeilla jotaki uutta."

"Kokeile."

"En tarkota nyt pelkästään ruokaa", Minttu sanoo yllättäen ja se saa mielenkiintoni heräämään. Vihjasiko Minttu, että hänellä saattaisi olla samoja ajatuksia kuin minulla? Rollsin myyjä keskeyttää ajatukseni ja teemme tilauksen. Minttu ottaa sitten kuitenkin perinteisen Mama-annoksensa ja pehmiksen, enkä ole oikeastaan yhtään yllättynyt. Minttu on kaavoihin kangistunein ihminen kenet tiedän.

Menemme istumaan meidän vakkariksi muodostuneeseen nurkkapöytään. "Mitä tarkotit sillä, et haluisit kokeilla jotaki uutta?"

En haluaisi udella niin selkeästi, mutta hänen kommenttinsa on liian mielenkiintoinen. Minttu dippaa ranskalaisiaan jäätelöön ja alkaa höpöttää. "No siis jotenki elämä täälä tuppukylässä käy kokoajan vaa enemmän ja enemmän tylsäks. Ois kiva kokeilla jotain siistiä tai edes tutustuu uusiin tyyppeihin. Tiesitkö sä, et siihen teidän naapuriin on muuttanu joku vuotta vanhempi poika Helsingistä? Kuulin sivukorvalla ku Eerika intoili siitä."

Poden huonoa omatuntoa, kun en kertonut koko Antonista Mintulle. Saati sitten siitä, että olen tavannutkin hänet jo silmästä silmään. Kaksi kertaa. "Aijaa", vastaan kuin aihe ei kiinnostaisi minua yhtään.

"Minkähänlainen se on? Jos yritettäis vaikka tutustua siihen ja sit alettais hengaa sen porukan kaa", Minttu selittää ja nappaa uuden jäätelöön dipatun ranskalaisen. "Tai jotain."

"En usko, että sillä on vielä mitään porukkaa, ku se vasta muutti."

"No ei vielä, mut ehkä se tutustuu nopeesti ku se on helsinkiläinen. Etelä-Suomen pojat on yleensä tosi sosiaalisia."

"En oikeen tiiä", sanon vastahakoisesti, sillä en jotenkin näe tilannetta mielessäni, missä hengaamme Antonin porukan kanssa.

Tai en oikeastaan näe sitä tilannetta, missä Minttu on mukana.

"Arvaa mitä ois viikonloppuna?" vaihdan aihetta.

"No?"

"Lukion—" aloitan varovasti ja joudun nielaisemaan ennen kun uskallan sanoa sen ääneen. Minttu katsoo minua kysyvästi, joten nielaisen palan kurkustani. "—lukion bileet."

"Et oo tosissas Saara", Minttu meinaa tukehtua ranskalaiseensa. "Siellä on viinaa."

"Eiku oikeesti, mieti nyt. Siinä ois ainakin uutta ja jännittävää. Jos käydään vaa kattoo? Eihän sielä oo pakko juoda, se voi olla ihan kivaaki", yritän puolustella, vaikka puna alkaa jo levitä kasvoilleni häpeästä.

"Sä oot hullu", Minttu henkäisee ja tuijottaa mua ihmeissään. Luulin, että hän oikeasti innostuisi äskeisten puheiden perusteella, mutta Minttu onkin paljon syvemmällä lestadiolaisuuden syövereissä kuin uskoinkaan. Tai kyllä minä sen olen aina tiennyt, mutta hänen äskeiset sanansa ehti antaa minulle toivoa edes pienestä muutoksesta. Olisi hauska kokeilla jotain uutta noin ylipäätään, mutta kaikista mieluiten tekisin sen parhaan ystäväni kanssa.

"Läppä oli", sanon sitten ja nappaan Mintulta jäätelöä ranskalaiseeni.

"Hei!" Minttu huudahtaa. "Eihän sun pitäny tykätä tosta kombosta, näpit irti!"

Purskahdamme nauruun ja vaihdamme kevyempiin aiheisiin. Juttelemme tulevista sunnuntain seuroista, mokkapalojen leipomisesta ja miten ärsyttävää on, kun kuorrute ehtii kovettua ennen nomparelleja ja ne vain luistelee pinnalta pois. Yritän pysyä mukana aiheessa, mutta jään silti miettimään lukion bileitä. Eerika sanoi, että sinne tulee kaikki.

Ehkä Antonkin tulee. Ehkä minun pitäisi vain uskaltaa.

Eihän sielä ole pakko juoda.