kiss my sins away

part 45 : pikkulauantai

Kävelen horjuvin askelein keskustan lieppeillä sijaitsevaa rakennusta kohti. Kuulin eilen matikan tunnilla Marikan mainitsevan bileiden sijainnin, joten oletan olevani oikeassa paikassa. Rakennus on vanha, rapistuneen keltainen rakennus, jossa on kaksi kerrosta ja kellari. Olen ollut täällä aiemmin jossain ala-asteen luokkaretkeä varten järjestetyissä myyjäisissä. Viini alkaa nousta päähän, joten sen voimasta rohkaistun ottamaan askeleita kohti rakennuksen ovea, vaikka minua jännittää hirveästi. Oveen on niitattu A4 kokoinen posteri, tai no, paperi, jossa lukee kaikessa yksinkertaisuudessaan tikkukirjaimilla kirjoitettuna top secret party downstairs, high school students only, come in if you're wasted. Oikeassa paikassa siis ollaan.

Vedän vielä hetken happea, istahdan pyörätelineen päälle ja sytytän tupakan.

Marius ja Siru olivat niin söpöjä yhdessä, että olen ihan kateellinen. Marius katsoi Sirua niin ihanasti ja antoi Sirun olla ihan täysin oma hölmö itsensä. Ihan turhaan pelkäsin Sirun puolesta, sillä Marius oli kaikkea muuta kuin mitä huhut ovat antaneet hänestä ymmärtää. Mintun aikaisemmista puheista on saanut sellaisen kuvan, että Mariuksesta ei edes ole kunnon kansalaiseksi. Nyt kun näin hänet, hän oli juuri sitä mitä Siru hänestä kertoikin; hauska ja välittävä herrasmies, joka ei halua kenellekään mitään pahaa. Tunnen oloni idiootiksi, kun edes olen kuvitellut hänestä jotain muuta.

Yhtäkkiä kuulen sisältä musiikin jumputuksen ja tajuan sen johtuvan siitä, että ulko-ovi on nyt auki. Villen sisko Elisa astuu ulos päätään pudistellen, napsuttaa sytkärillään tupakan palamaan ja huokaa syvään. Vilkutan häntä kohti että hän huomaisi minut ja Elisan kasvot kääntyvät hymyyn.

"Kato vihdoin joku järkevä tyyppi", Elisa sanoo kuin helpotuksesta huokaisten ja kävelee luokseni. "Mitä sä täällä?"

"Aattelin pistäytyä", vastaan ja vasta nyt avatessani suuni huomaan olevani paljon enemmän humalassa kuin mitä ajattelin. Ääneni jopa sammaltaa hiukan. Elisa vaikuttaa olevan myös pienessä hiprakassa. Elisa on yksi niistä ihmisistä, joita äiti ja isä katsovat aina paheksuen. Se johtuu siitä, että Elisa tykkää tytöistä. Hänellä on kädet täynnä tatuointeja, lyhyeksi leikatut ja ihan valkoiseksi blondatut hiukset ja toisessa korvassaan varmaan parin sentin venytyskorvakoru. Hän pukeutuu coolimmin kuin yksikään poika täällä kaupungissa (jos Antonia ei lasketa). Nyt hänellä on päällään hihaton, pienikaula-aukkoinen löysä paita, boyfriend-farkut, jonka lahkeet on kääritty muutamalle kierrokselle ja lanteille solmittu flanellikauluspaita.

"Porukka on ihan kännissä, ei vittu", Elisa sanoo päätään pudistellen. "Aattelin kerranki tulla itekki dokaamaan, enkä olla aina vaan kuskina. Oltiin mun kämpillä alottelemassa."

"Joo niin mä kuulin."

"Oisit säki voinu tulla", Elisa katsoo minua ja hymyilee ja oloni piristyy hiukan. En ole koskaan aiemmin jutellut Elisalle, paitsi silloin autossa kun hän kyydisti minut ja Antonin hänen kotiinsa ensimmäistä kertaa. Elisan iloinen hymy luo toivoa, että ehkä ihan kaikki ei ajattelekaan minun olevan ihan täysi luuseri.

"Ketä kaikkia tuolla jo on?" kysyn varovasti.

"No aikalailla kaikki lukiolaiset paitsi lest—" Elisa sanoo ja painaa kätensä suunsa eteen.

"—tadiolaiset", jatkan Elisan lauseen loppuun. "Ei se oo mikään kirosana. Kyllä sen voi ääneen sanoo." Hymyilen ja vedän pitkät henkoset tupakasta.

"Ei vittu sori, toi tuli jotenki ihan refleksinä", Elisa katsoo anteeksipyytävän näköisenä.

"Ei se haittaa."

Elisa kaivaa takataskustaan taskumatin ja ottaa siitä hörpyn ja tarjoaa sitä minullekin. Tiedän, että se sisältää raakaa viinaa ja tiedän, että minun ei pitäisi, mutta otan silti. Naamani vääntyy samalla sekunnilla irvistykseen. Se maistuu aivan kamalalta. Oikein tunnen kuinka se kulkee ruokatorveani pitkin polttaen karrelle sen seinämiä. Elisa alkaa nauraa.

"Tais olla eka kerta?" Elisa sanoo ja nyökkään. "Noniin, siitä se lähtee. Voidaan sit istua vierekkäin AA-kerhossa 10 vuoden päästä."

Purskahdan nauruun ja nappaan vielä yhden hörpyn. Se ei ole yhtään sen parempi. Elisa ottaa myös kulauksen, mutta hän ei edes irvistä.

"Ei tätä selvin päin kestä", Elisa nauraa. "Mennään kattoo mikä meininki tuolla nyt on."

***

Musiikki kuuluu aina vain kovempaa, mitä alemmas menemme portaita. Kellari on hämärä, kiviseinäinen tila. Toisella kulmalla on jokin keittiön tyylinen alue, jossa on kaksi jääkaappia ja saareke täynnä muovimukeja, kaljapulloja ja muita alkoholia sisältäviä erilaisia pulloja. Saarekkeen reunalla notkuu humalaisia lukiolaisia, joiden kasvot on tutut mutta joiden nimiä en tiedä. Niin kutsutusta keittiöstä lähtee ovi jonnekin toiseen tilaan. Toisella puolella on isot stereot, joista pauhaa jokin espanjankielinen tanssibiisi ja sen edessä on tanssilattia välkkyvine diskovaloineen. Huomaan Eerikan porukan tanssivan sielä perseet heiluen. Elisa oli oikeassa, täällä on ihan kaikki. Yritän etsiä katseellani Antonia, mutta en näe häntä missään.

Elisa tarttuu minua kädestä ja johdattaa keittiön saarekkeelle. "Meiän booli kerkes jo loppua, nii teen sulle vähä paremman drinkin nii saat ton tequilan maun pois suusta", Elisa hymyilee ja työntää jonkun humalaisen pojan pois tieltään. Elisa ottaa saarekkeen alla olevasta kaapista kaksi eri näköistä viinapulloa ja mittaa niitä lasiin yhtä suuren määrän. Sitten hän kääntyy jääkaapille, ottaa sieltä karpalomehua ja kaataa sitä lasin puoliväliin, ja päälle hän kaataa vielä appelsiinimehua. Lopuksi hän vielä taikoo jostain siihen appelsiiniviipaleen ja pillin, jolla hän sekoittaa sitä hieman.

"Sex on the beach a lá Elisa", Elisa virnistää. Katson silmät pyöreinä, kuin tyhjästä hän taikoi minulle herkullisen näköisen juoman.

"Oon baarimikko", Elisa vastaa kysyvään katseeseeni. Niinpä tietenkin. Otan hörpyn juomasta ja se todella on hyvää. Viina ei edes maistu siinä ja se huuhtoo alas polttelun kurkussani.

"Jätä hei vaan takkis tohon naulaan", Elisa opastaa. Onneksi Elisa on täällä. En tunne oloani ihan niin ulkopuoliseksi, vaikka huomaan Eerikan tuijottavan minua ilkeällä katseella tanssilattialta.

"Kiitti ku oot nii kiva mulle", sanon kun saan riisuttua takkini. Tunnen oloni todella alastomaksi pienessä topissani, mutta en anna sen häiritä. Päähän nouseva viina selvästi vaikuttaa asiaan.

"Miks en olis?" Elisa hymyilee. "Meiän porukka on tuola pelaamassa juomapeliä, mennäänkö?"

Nyökkään ja otan pitkän kulauksen juomastani. Tunnen, kuinka viina alkaa pikkuhiljaa tuntua päässäni ja tunnen oloni rentoutuneeksi. Elisa vetää minua käsipuolessaan kohti keittiön pielessä olevaa ovea ja saavumme erilliseen tilaan. Tila on muuten samannäköinen, mutta se on pienempi ja musiikki ei kuulu sinne ihan niin kovalla. Nurkassa on suuren sohvapöydän ympärillä erikokoisia sohvia ja nojatuoli.

Pienemmällä sohvalla istuu Jesse kainalossaan kaksi ennestään tuntematonta tyttöä. Isoimmalla sohvalla istuu Ville, Janne, Henna ja Aleksi. Nojatuolissa istuu huppupäinen hahmo. Sydämeni jättää lyönnin välistä.

Anton.