kiss my sins away

part 79 : ei kestä kiittää

"Kunnianloukkaus on luonnollista henkilöä kohtaan kohdistuva asianomistajarikos, josta rangaistaan rikoslain mukaan. Kunnianloukkaukseen syyllistyy rikoslain mukaan se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa tai muuten halventaa toista", Anton lukee Wikipediasta. "Tästä päästäänki sit taas siihen, et Rosa on tyhmä. Se ei oo vittu varmasti ees tajunnu et tää on rikos."

Kohautan vain olkiani vastaukseksi, olen aivan täysin turta. Istun sohvalla kuin patsas ja kuivuneet suolaiset kyyneleet tuntuvat kiristävältä kasvojeni iholla. En ole edes uskaltanut koskea puhelimeeni enää, sammutin sen jo puoli tuntia sitten ja piilotin matkalaukkuuni niin syvälle, etten varmaan löydä sitä itsekään.

En vastannut kenellekään mitään. Paitsi tavallaan Sirulle, joka alkoi sitten pommittamaan Antonin puhelinta. Anton vastasi puheluun ja sanoi, etten kykene nyt puhumaan, mutta selitti nopeasti sen olevan Rosan tekosia. Siru oli kauhuissaan ja lähetti tsemppihaleja.

Ihan kuin yksi hali tätä sotkua korjaisi.

En tiedä mitä muille ihmisille edes sanoisin. Moi iskä, tolla mun epäuskovaisella poikaystävällä oliki hullu exä, joka vihaa mua ja teki musta tollasen feikkiprofiilin instaan. Minua hävettää niin paljon ja päässäni pyörii miljoonia ajatuksia, ketkä ovat sen profiilin jo nähneet ja ketkä sen tulee vielä näkemään, ja kaikkea siltä väliltä.

Katselen ikkunasta ulos vesipisaroiden valuvia vanoja. Kuinka yksi pisara osuu toiseen ja ne yhdistyvät yhdeksi isoksi pisaraksi kunnes ovat tarpeeksi painavia valumaan pois ikkunalta. Minun kyynelpisarani loppuivat jo. Vuodin kuiviin. Siltä minusta ainakin tuntuu.

Aivan turta.

"Pystytkö tulla huomenna töihin?" Anton kysyy ja istuu viereeni. "Soitanko Maurille et oot siitä pyörtymisestä edelleen heikkona?"

Kohautan olkiani jälleen katse edelleen tiukasti ikkunassa.

"Mä soitan", Anton sanoo hiljaa ja lähtee toiseen huoneeseen.

Pahinta tässä on se, että Rosa sai käyttäjätilin näyttämään niin uskottavalta, että se oli mennä läpi jopa Sirulle. Ja Siru jos kuka tuntee minut. Rosan on on oltava vähintään Saatanan kätyri, sillä tuollaiseen julmuuteen ei ihan tavallinen kuolevainen kykene.

"Se on hoidettu", Anton tulee takaisin ja istuu viereeni. "Vaikka se et oo kyl sä kenen pitäs olla huomen duunista pois."

"Meinaatko sä mennä?" kysyn nopeasti ja käännän katseeni viinipulloon. Haluan nielaista ruokatorvessani olevan möykyn viinin kitkerällä voimalla alas.

"En mä jätä sua nyt", Anton sanoo lempeästi ja silittää käsivarttani. "Enkä mä luota itteeni. Tökkäisin heti ekan tilaisuuden tullen sen ämmän kutoskerroksesta roskalavalle. Sit oisin elinkautises enkä vois huolehtii susta."

Yritän hymyillä, mutta se ei onnistu. Kasvoni on kivettyneet ja minusta tuntuu, etten pysty hymyillä enää koskaan. Kaikki on tuhottu. Kaikki.

-
D A N I
-

"Joo se sun työpari ei tuu tänään sit töihin", faija sanoo autossa, ku ollaan matkalla työmaalle. "Eikä myöskään Anton."

"No höh", vastaan ja käännän mun katseen ikkunasta ulos. "Onko sillä vieläki heikko olo?"

"Kuulemma."

Saavutaan töihin, mä käyn eka viskaamassa mun eväät jääkaappiin ja luikahdan sit pukuhuoneeseen. Saara oli kyllä reppana, ku se sillee yhtäkkiä vaan valahti kalpeeks. Vittu mä oisin halunnu mäjäyttää Rosaa pesäpallomailalla päähän, kun se vaan vain jatko vittuilua, ihan käsittämätön tilannetajuton paskiainen. Ja nyt mä joudun viettämään koko vitun päivän sen seurassa, vittu jee.