kiss my sins away

part 43 : niin mun tuuria

Lappaan lautaselleni pienen kasan tonnikalapastaa, sillä minulla ei ole enää yhtään nälkä. En voi uskoa, että aamuinen onnellisuuden tunne kääntyi näin nopeasti. Minua ei edes itketä, koska olen vain niin vihainen. Olen vihainen Antonille, että hän edes kuvitteli minun ja Jessen välillä olevan jotain. En todellakaan ole sellainen tyttö.

Istahdan vapaaseen pöytään ja hetken päästä Minttu istuu minua vastapäätä. "Millä todennäköisyydellä joudun jonkun Teron pariks, ihan oikeesti", Minttu huokaa raskaasti. "Se haisee ihan ketsupille."

"Älä nyt, ajattele et se on joku herkullinen hodari", vastaan ja purskahdamme nauruun. Yritän unohtaa hetkeksi Antonin ja keskittyä pitkästä aikaa parhaaseen ystävääni. Olen sen hänelle velkaa.

"Saitteks te Jessen kaa tehtyä sen valmiiks?" Minttu kysyy.

"Jäi meillä vielä torstain tunnille hommaa", vastaan. Hommat jäi vähän kesken, kun Jesse keskittyi enemmän minun ig:n selailemiseen ja Antonista utelemiseen. Vitun Jesse.

"Aijaa", Minttu sanoo. "Millanen ryhmätyöpari se Jesse oli?"

"Laiska", vastaan.

"Mistä te puhuitte?"

"Miten nii?"

"Mietin vaa", Minttu sanoo ja vaikuttaa hieman vaivaantuneena. "Tai niinku oliko teillä sellasta kiusallista yhtään."

Tässä on nyt jotain todella outoa. Ei Minttua ole ennen tällaiset asiat kiinnostanut - eikä varsinkaan Jesse. Epäilys herää samantien. Tietääköhän hän jotain?

"Mitäs tytöt?" Otto siirtää viereistä tuolia ja istuu viereeni. Tämä tästä vielä puuttui. "Tuutteko perjantaina nuorteniltaan?"

"Mä tuun", Minttu huudahtaa. Otto kääntää kysyvän katseensa minuun.

Ei perkele. En jaksa enää yhtäkään nuorteniltaa enkä Ottoa siellä. Otto näyttää niin lipevältä ylös asti napitetussa villapaidassa ja sen alta vilkkuvassa kauluspaidassa. "En tiiä, pitää lukee kokeisiin", valehtelen.

"Nii munki, mut meen silti", Minttu sanoo ja nappaa makaronin suuhunsa.

Otto näyttää siltä, että hän masentuu siihen paikkaan, joten pakotan hymyn kasvoilleni. "Ehkä tuun, ehkä en."

Oton kasvoille leviää välittömästi kravun kääntöpiirin levyinen hymy. Huokaan. En kyllä ole menossa. Pyörittelen makaroneja lautasella, kun Minttu ja Otto alkavat jutella enemmän tulevasta nuortenillasta ja jostain edellisistä kerroista, missä en ole ollut mukana. Ajatukseni harhailevat jossain ihan toisaalla. Miksi Antonin piti tulla juuri silloin? Niin mun tuuria. Jos hän ei olisi nähnyt meitä siellä, olisimme edelleen täydellisen tyytyväisiä tilanteeseen. Minulla ei ole mitään tunteita Jesseä kohtaan, eikä tule ikinä olemaankaan. En ymmärrä, miten Anton ei ole vielä tähän päivään mennessä ymmärtänyt, että hän on ainoa kenet haluan. Rintaani alkaa puristaa, joten nousen pöydästä vähin äänin.

***

Menen ruoan jälkeen tupakkapaikalle. Jo toista kertaa tänään. En yleensä koskaan käy koulussa tupakalla, mutta olen nyt ihan liian hermostunut ja raivoissani. Nojaan seinään ja sytytän tupakan. Koulumme epävirallisen virallinen tupakkapaikka on puisen roskakatoksen takana, niin että koulun ikkunoista sinne ei näe. Opettajat yleensä eivät jaksa välittää sen takaa nousevista savupilvistä, jälki-istuntoa tulee ainoastaan jos sen tekee jossain muualla koulun alueella. Oli sitten jo täyttänyt 18 tai ei. Kerkeän polttaa muutamat savut tupakastani, kun Jesse pyyhältää nurkan takaa rööki suussa.

"Hello girl", Jesse sanoo iloisesti huomatessaan minut ja napsauttaa sytkäriään muutaman kerran, ennen kuin saa tupakkansa syttymään. Tekisi mieli kuristaa hänet, kun hän oli niin ääliö että jäi siihen viereeni makaamaan ja sai Antonin luulemaan meistä vaikka mitä.