kiss my sins away

part 74 : monitoimimies

A/N: Sisältää tekstiä joka ei sovellu ihan nuorimmille, joten lue omalla vastuulla!

***

Ulkona Anton istuu edelleen samassa paikassa ja Dani nojailee paalua vasten. Heillä näyttää olevan hyvä meininki. "Huh, ootte molemmat vielä hengissä", sanon ja istun Antonin viereen.

"Just ja just", Anton sanoo ja huomaa hupparin välistä pilkistävät pitsibraletet ja luo minuun merkitsevän katseen puolihymyllä höystettynä. Hänen ei tarvitse edes sanoa sitä ääneen, kun tiedän jo mitä hän ajattelee. Olen hänen mielestään seksikäs, eikä siihen tarvittu muuta kuin hänen vanha kulahtanut huppari ja pitsirintsikat. Ei tuntikausien meikkausta tai satojen eurojen huultentäyttöä.

Teki kyllä tiukkaa, etten purskahtanut räkänauruun heti sen jälkeen, kun laitoin pukkarin oven kiinni. Kerrankin, vittu kerrankin vaatevalintani osui ihan täysin nappiin. Olen ollut yhtä hymyä sen jälkeen. Rosan on turha yrittää lannistaa minua jollain Antonin ostamilla hikisillä rintsikoilla, minäpä omistan hänen tärkeimmän vaatekappaleensa. Hah! Siitäs sai.

Minun tekisi niin mieli sanoa mahtavasta letkautuksestani, mutta en kehtaa. En tiedä mitä Anton on mieltä sellaisesta kukkoilusta, joten jätän kertomatta. "Mistä te puhuitte ku ette puhu enää?"

"Muisteltiin täs vaa menneitä", Dani sanoo hymyillen.

"Ai niinku sitä et oot tehny sitä samaa röökinussimistemppua tytöille jo 13-vuotiaasta asti?" minun on pakko kysyä. Dani menee punaiseksi ja katsoo Antonia ilmeellä, joka huutaa lausetta oletko vittu tosissas. Anton pidättelee naurua vieressäni.

"Oliks ihan pakko?"

"Sori bro, en vaa haluu et sä teet sitä mun muijalle", Anton sanoo ja päästää naurunsa vihdoin ilmoille. "Onhan se nyt smooth veto, pakko myöntää. Oot saanu mimmit aina iholle tol tempul."

"Tiedän", Dani virnuilee ylpeänä, eikä punastumisesta ole enää tietoakaan. Hän heiluttelee tupakka-askiaan. "Saara, haluuks nussii?"

"Joo -", sanon ja käännän katseeni poikaystävääni. "- Antonia."

Anton myhäilee voitonriemuisena ja laskee käsivartensa harteilleni. Anton napsauttaa omasta askistaan minulle tupakan ja sytytän sen hänen palavasta tupakasta. Dani pyörittelee silmiään. "Vittu te ootte kyl söpö pari", hän sanoo huokaillen. "Tai no Saara on, Anton on vaa yksinkertasesti ruma."

"Puhu vaan omasta puolestas", Anton tuhahtaa ja nousee ylös. He alkavat leikkimieliseen painimatsiin ja Dani jää alakynteen samantien. He nauraa räkättävät Danin yrittäessä huutaa apua minulta, Anton huutaa että ei saa tulla väliin, ja minä nauran vieressä. Tulen niin onnelliseksi heidän lapsenmielisyydestä ja naurusta ja varsinkin siitä, että he eivät alkaneetkaan sotajalalle. (Vaikka tällä hetkellä tilanne ei näytä siltä, kun Anton painaa Dania nurmikkoa vasten jollain jujutsu-lukko-otteella ja Dani huutaa kurkku suorana, kuinka kusipää mulkku Anton on.) Nauran myös sille faktalle, että Dani sanoi ettei päivän suunnitelmiin kuulu vanhalta kaverilta pataan saaminen, ja nyt hän makaa maassa naama punaisena. Heistä kyllä huomaa kilometrien päähän, että he ovat tunteneet pikkupojista lähtien.

"Mistä mä jäin paitsi?" Rosa pyyhältää pihalle. Voi helvetti. Hän sipsuttaa portaat alas ja pojat lopettavat saman tien paininsa. Tunnen Antonin kiusaantuneisuuden. Ja omani. Luultavimmin myös Danin. Rosa on pukenut ylleen selvästi parastaan; minikokoinen uutuuttaan hohtava valkoinen croptop (josta nämä surullisenkuuluisat Antonin ostamat rintsikat näkyy läpi) ja farkkushortsit persvakoon vedettynä. Ja kiilakorot. Voi luoja.

"Et mistään", Anton sanoo ja tulee heti luokseni kuin suojellakseen minua. Hän tarttuu minua kädestä. "Me oltiin just lähös."

"Ooks menos Stadiin päi? Punkkaatsä taas Silvial?" Rosa kysyy katse niin tiukasti Antonissa, että jos en tuntisi Antonin käden puristusta omassani, voisin oikeasti luulla olevani näkymätön. Rosa todella saa pelkällä läsnäolollaan minut tuntemaan oloni säälittäväksi ja arvottomaksi ihmispaskaksi. Onneksi Anton pitää minua kädestä, se antaa minulle elinvoimaa ja rohkeutta, vaikka Rosa ei ole sitä huomaavinaankaan.