kiss my sins away

part 31 : rikkinäinen nukke

"Anna tänne se! Se on mun!"
"Äiti! Selma valehtelee!"
"Missä Sebastianin kravaatti?"
"Isi! Mulla on pissahätä!"
"Selma otitko Sannin hiuspannan?"
"Otti se!"
"Muakin pissattaa! Äiti!"
"Saara alakertaan silittämään Sagan mekko!"

Yritän sulkea korvani alakerrasta kantautuvalta älämölöltä ja katson itseäni peilistä. Yritin epätoivoisesti laskea silmieni turvotusta kylmän kääreen avulla, mutta silmät ovat edelleen eilisestä itkemisestä melkein muurautuneet kiinni. Näytän niin surulliselta ja siltä minusta myös tuntuu.

Mekko onneksi istuu täydellisesti — yläkropan ihonmyötäinen pitsi saa käsivarteni näyttämään kauniilta ja hoikilta. Laitoin hiukseni löysälle niskanutturalle ja jätin hiussuortuvia eteen kehystämään kasvojani, ja piilottamaan edes vähän turvonneita silmiäni. Lukuunottamatta surullisia silmiäni tunnen oloni kauniiksi.

Rikkinäinen nukke.

"Näytät ihanalta", Siru huikkaa ovelta Sisu sylissään. Sisulla on päällään pienenpieni valkoinen kauluspaita, jonka päällä on tummanharmaa liivi ja kaulassa söpö rusetti. Vaikka surettaakin, en vain voi olla hymyilemättä tuolle näylle.

"Niin tekin."

"Ootko sä kunnossa?" Siru kysyy madaltaen ääntään.

"En, mut kyllä tää tästä."

Siru oikeasti pelasti minut eilen. Olisin varmaan vieläkin Samuelin huoneessa sikiöasennossa itkemässä, ellei hän olisi tullut kreivin aikaan rauhoittelemaan. Onneks muut olivat jääneet vielä pihalle tuunaamaan hääauton koristelua, niin koko perhe ei ollut todistamassa romahdustani.

"Mä keksin mitä tehään", Siru sanoo sitten. "Sen kusipään pitää tietää mitä se menetti, tuu."

Siru nykäisee minut mukaansa alakertaan. Kerroin eilen illalla hänelle yksityiskohtaisen selityksen koko illan kulusta. Siru oli aivan järkyttynyt ja hänelle tuli todella huono omatunto, kun metsäretki oli hänen ideansa, vaikka ei hän Antonin käytöksestä itseään voi syyttää.

Onneksi Siru osasi hoitaa massiivisen paniikkikohtaukseni niin hienosti, että ansaitsisi siitä mitalin, oikeasti. Siru oli niin kultainen, tuntuu ihanalta miten paljon me lähennyimme yhdessä vuorokaudessa.

Siru huikkaa äidille, että voimme silittää tarvittavat juhlavaatteet. Katson Sirua ihmeissäni. Miten vaatteiden silitys auttaa nyt yhtään mitään? Siru vetää minut perässään kodinhoitohuoneeseen ja vääntää hiljaa oven lukkoon, ja laskee Sisun lattialle. "Nyt otetaan susta niin pommi ig-kuva et se jätkä repee liitoksistaan."

Tirskahdan. "Älä viiti."

"Joo joo!" Siru hihkaisee ja tarttuu mekkoni helmaan. "Kato, kiinnitetään nää kaks alimmaista hörsylähelmaa tänne sisälle piiloon, et on vähä lyhyempi. Noin. Oh yes", Siru sössöttää hakaneula hampaidensa välissä.

Naurattaa.

Sisu katsoo lattialla ihmeissään, kuola alahuulesta valuen. Onneksi tuo pikkuinen ei ymmärrä vielä maailman menosta mitään.

"Miten musta saa mitään hyviä kuvia ku mun silmät on melkeen muurautunu kiinni?" kysyn katsellen mekkoni helmaa räpeltävää pikkusiskoani.

"No rajataan vaikka sun naama siitä pois", Siru nauraa. "Pääasia et saadaan seksikäs kuva!"

Siru ei todellakaan kuuntele vastaväitteitä, hän laittaa silitysraudan päälle ja kaataa sinne vettä. Seuraavassa hetkessä hän ojentaa minikokoisen kastelukannun Sisun ihmeteltäväksi ja siirtyy takaisin helmani kimppuun kiinnittämään toisen hakaneulan. Sitten hän silittää pikkusiskomme mekon noin 30 sekunnissa ja taas siirtyy takaisin minun luo. Katson hänen touhuaan suu auki. Siru on selvästi aikaisemminkin tehnyt vastaavaa tai sitten hän vain yksinkertaisesti on nero.

"Nyt mietit poseerausasentoja, hitsi sä näytät niin söpöltä, en kestä! Se paskapää ei ansaitse sua", Siru selittää suu vaahdossa ja silittää tällä kertaa Sebastianin kauluspaitaa. Katson itseäni kodinhoitohuoneen peilistä. Aiemmin mekko oli lestadiolaishäihin soveltuva, reidet peittävä kolttu ja nyt se on ihan kuin suoraan insta-mallien feedistä. Alimpien helmojen työntäminen mekon sisään leventää alahelmaa luoden minulle efektin leveästä lantiosta.

Vaikkei se mikään Hennan geenilotossa voittama tiimalasivartalo olekaan.

"Nyt meillä on pari minsaa aikaa ottaa se kuva, mee tohon kylppärin kaakelin eteen", Siru kuiskaa ja huitoo kättään siihen malliin, että meillä on kiire.

Teen työtä käskettyä. Otan rennon, mutta itsevarman asennon ja Siru alkaa räpsimään kuvia. Välillä pikkusiskoni käy taas silittämässä seuraavan osion kauluspaidasta ja tulee taas napsimaan kuvia.

"Näistä tuli ihan sikaihania", Siru hihkuu ja näyttää kuvasaldoaan minulle. En voi kyllä väittää vastaan. Mekko näyttää aivan ihanalta.

Minä näytän ihanalta.

"Kauanko teillä oikeen menee? Miks laitoitte oven lukkoon? Isi ne laitto oven lukkoon!" kuulemme 8-vuotiaan pikkuveljemme Santerin hakkaavan ovea.

"Tyttöjen juttuja! Tullaan ihan just", Siru huutaa oven taakse ja sitten madaltaa ääntään. "Oot hei sataviiskytmiljoonaa kertaa kauniimpi ku se Henna. Se on ällöttävä tyhjäpäinen bimbo. Otetaan nyt nää hakaneulat pois ja esitetään taas hyviä uskovaisia."

"Oot huippu", sanon hymyillen ja halaan pikkusiskoani.

"Mä tiedän."

***

Istumme autossa matkalla kirkkoon. Selaan puhelimestani äsken otettuja kuvia ja yksi kuva on ylitse muiden. Kuva on turvonneita silmiä lukuunottamatta täydellinen, joten rajaan puolet kasvoista kuvasta pois. Onneksi meillä oli syksyllä kylppäriremontti ja uusi vaaleanharmaa kaakeli sopii kuvan tunnelmaan täydellisesti. Laitan filtterin pehmentämään värieroja ja lisään vielä kontrastia, jotta näytän hieman ruskettuneemmalta.

Näytän kuvaa vieressä istuvalle Sirulle.

"Ihan täydellinen, julkase jo", Siru kuiskaa ja tonäisee minua kylkeen. Hetken miettimisen jälkeen uskaltaudun painamaan julkaisunappia ja saan heti ensimmäisen tykkäyksen.

Vaikka se ei ole Antonilta, pakko sanoa, että olo tuntuu heti paljon paremmalta.