kiss my sins away

part 56 : wake me up

Auton ovet pamahtaa kiinni ja alamme kaikki hurraamaan ja tuulettamaan.

"Vittu nyt se on tehty", Marius huokaisee helpotuksesta. "Sun isä kyllä taitaa silti tappaa meidät, nyt ymmärrän mistä te puhuitte, sen katse oli jäätävä."

"Mua on kyl elämäni aikana monet faijat kattonu pääst varpaisiin, mut toi oli jo next level", Anton sanoo ja pyyhkii hikeä otsaltaan. "Ihan oikeesti, toi oli kuumottavin tilanne mis oon ikinä ollu."

"Oma vikanne ku ootte sekaantunu Kantolan tyttöihin", muistutan.

"Just hyvä", Anton hymyilee. "Oon hei ihan vitun ylpee teistä", hän lisää ja antaa poskelleni suukon.

Katsomme Sirun kanssa toisiamme onnelliset hymyt kasvoilla. Mount Everestin kokoiset kivet on nyt vierähtäneet pois sydämiltämme, vaikka tiedän ettei tämä todellakaan ole tässä. Tilanne monitoimitalolla jäi vähän kesken, kun ensin yksi lestadiolaisperheen äiti tuli juttelemaan äidille, ja isä antoi meille niin merkitsevät katseet, joten koimme parhaaksi liueta paikalta. Sitten ryhmänohjaaja huusi minut todistustenjakoon ja Anton lähti myös etsimään omia luokkalaisiaan.

Tiedän, että saamme kuulla tästä vielä, mutta ainakin meidän suurimmat salaisuudet on nyt paljastettu ja voimme hetkeksi huokaista helpotuksesta. Nyt on vuorossa Samuelin ylioppilasjuhlat, jossa on myös muutamia lestadiolaisia sukulaisia, Linnean vanhemmat ja paljon meidän serkkuja.

Se tulee olemaan vähintäänkin yhtä pelottavaa.

"En voi vieläkään uskoo, et äiti halas meitä", Siru sanoo kyyneleet silmissä.

"Jep", vastaan ja meinaan itsekin alkaa itkeä. "Onneks tehtiin tää nyt. Ei ne olis kehdannu sielä alkaa mitää huutamaan."

"Marius, laita se biisi soimaan", Siru hoputtaa. Marius tekee työtä käskettyä, ja hän laittaa kajareista täysille Aviciin Wake Me Up. Kuuntelimme sitä matkalla Ouluun niin monta kertaa, että osaan sen jo ulkoa. Se kuvaa niin täydellisesti meidän kaikkien tilannetta, että siitä tuli puolivahingossa meidän yhteinen voimabiisi.

feeling my way through the darkness
guided by a beating heart
I can't tell where the journey will end
but I know where to start
they tell me I'm too young to understand
they say I'm caught up in a dream
well life will pass me by if I don't open up my eyes
well that's fine by me

so wake me up when it's all over
when I'm wiser and I'm older
all this time I was finding myself
and I didn't know I was lost

I tried carrying the weight of the world
but I only have two hands
I hope I get the chance to travel the world
but I don't have any plans
I wish that I could stay forever this young
not afraid to close my eyes
life's a game made for everyone
and love is the prize

Kuuntelemme sitä jälleen repeatilla ja tunnen oloni niin vapaaksi kaikista kahleista. Ajelemme ympäri kaupunkia parin tunnin ajan, ennen kuin meillä on tarpeeksi voimaa kohdata vanhempamme uudestaan. Pihatiemme reunaan on parkkeerattu jo muutama auto, joten juhlat on jo alkaneet. Marius parkkeeraa autonsa jonon jatkoksi ja astumme autosta ulos.

Tänään sattui aivan ihana ilma. Eilistä lukuunottamatta koko viikko on ollut sateista ja synkkää, joten tämä tuli kuin tilauksesta. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, joten oletan juhlien olevan takapihalla. Isä on varmaan taas pystyttänyt perinteisen juhlakatoksen ja haistan jo nenässäni grilliruoan tuoksun. Siru kantaa Samuelille ostamaamme ruusukimppua, jota hän ei ehtinyt antaa, kun isä passitti Samuelin lasten kanssa autoon. Sirua harmitti niin paljon, kun hän ei ehtinyt onnitella Samuelia, he ovat kaikista läheisin kaksikko meidän perheessä, aina ollut.