kiss my sins away

part 82 : byebye rosa

-
R O S A
-

Kävin sanomassa Maurille, että otan lopputilin. Väänsin tekoitkua ja sanoin, että minua harmittaa, mutta näin on parasta. Valehtelin, että sain paremman työpaikan, joka auttaa minua tulevaisuudessa paremmin. Mauri uskoi sen heti, vaikka oikea syy on se, että lähden huomenna seikkailuun. Käytännössä en siis valehdellut, sillä en ajatellut tulevaisuuteeni kuuluvan kauheasti muuta kuin rannalla loikoilu. Viikko töissä oli ihan tarpeeksi. Nyt tiedän mitä haluan; tarpeeksi rikkaan miehen, ettei minun tarvitsisi koskaan tehdä töitä.

Toiseksi kauheinta koko päivässä oli se, kun jouduin mennä julkisilla kotiin. Se oli traumaattinen kokemus. Siellä oli kiljuvia lapsia, siellä haisi hiki ja viereeni istui joku lihava mies, joka liiskasi minut ikkunaa vasten. Jouduin sanomaan hänelle, että ensi kerran kun hän tulee bussiin, niin toivon hänen olevan vähintään 50 kiloa kevyempi.

Syy siihen miksi minun viidensadan euron Louboutinit joutui astumaan siihen hikiseen bussiin oli se, etten voinut soittaa isiä hakemaan. Hukkasin nimittäin puhelimeni. Se on se ensimmäiseksi kauhein asia.

Muistan, kun menin suoristamaan hiukseni kesken työpäivän ottaakseni Mariukselle seksikäs raksamuija-kuvan (mitä hän pyysi), joten se oli mukanani vielä töissä. Ihan varmasti oli. Olen käynyt kaikki paikat läpi. Puhelin ei ollut työmaalla, pukuhuoneessa, kaapissa, laukussa eikä rintsikoissani.

"Isi, ethän oo nähny mun puhelinta?"

"En ole nähnyt", isi sanoo katse sanomalehdessään.

Laitan käteni puuskaan ja yskäisen, jotta hän kiinnittää minuun huomionsa. "Tää on aika tärkeetä. Mun pitää olla huomenna lentokentällä enkä tiedä mihin aikaan. Olis tosi tärkeetä saada yhteys siihen Mariukseen. En muuten pääse sen mukaan."

"Rauhotu, kulta", isi sanoo rauhallisesti. "Ootko kokeillu sitä Etsi iPhoneni -sovellusta? Tällasia tilanteita vartenhan se on olemassa."

-
S A A R A
-

Tuijotan ruusukultaista iPhonea kädessäni, kuin se olisi suurin aarre mitä maailmasta löytyy.

"MITÄ", kiljaisen ja tunnen pienen toivonkipinän valtaavan mieleni vihdoin ja viimein. "Mitä.. Miten ihmeessä sä tän sait?"

"Oon mestari", Dani virnistää ylpeänä. Hyppään hänen kaulaansa ja hoen tuhat kertaa sanaa kiitos.

Anton yskäisee. "Nonii, eiköhän tullu jo selväks."

"Anton, tää on mun pelastus, etkö ymmärrä?" huudan innoissani ja pelästyn omaa kovaa ääntäni, sillä en ole puhunut kokonaiseen vuorokauteen kuin satunnaisia yksittäisiä sanoja. Nyt kaikki tukahdutetut sanat tulvivat suustani ulos, enkä malta lopettaa puhumista. "Mitä me tällä tehdään? Julkastaanko sen alastonkuvat? Sen nolot seksiviestit? Täältä löytyy varmaan vaikka mitä! Meillä on vaikka mitä mahdollisuuksia! Tää on huikeeta!"

"Ei nyt hötkyillä", Anton sanoo rauhallisesti. "Meidän pitää suunnitella tää tarkkaan."

"Haluan julkasta noloimmat kuvat mitä täältä löytyy. Se ansaitsee ton kaiken paskan mitä mä koin ja paljon enemmän", selitän tohkeissani. Dani ja Anton katsovat toisiaan.

"Oon kyl Antonin kannalla. Tätä pitää oikeesti vähän suunnitella", Dani sanoo ja riisuu huomioliivinsä naulakkoon. Sitten hän naksauttaa molemman käden sormensa kuin olisi valmistautumassa elämänsä suurimpaan taisteluun. "Istutaan nyt alas."

"En mä voi nyt istua alas", sanon topakasti ja pidän puhelinta tiukasti käsissäni. En halua pudottaa sitä. Se on ihan liian arvokas. Ei sillä että se on varmaan uusin ja kallein iPhone mitä kaupasta löytyy, vaan sen sisältö on jotain aivan liian arvokasta.