kiss my sins away

part 70 : salainen tehtävä

Jähmetyn paikalleni ihan täysin. Jos luulin tilanteen olleen äsken jo paha, niin nyt se on vähintäänkin katastrofaalinen.

Rakkauden kesä on pilalla.

Rosa katsoo minua nenä pystyssä päästä varpaisiin. Hän näyttää työvaatteissaan ja meikeissään ihan joltain firman pikkujouluihin tilatulta yllätysstripparilta, kun taas minä näytän jälleen kerran hikiseltä porsaalta.

"Maa kutsuu Saaraa", Mauri huhuilee. "Meeppäs näyttää missä Anton on, Rosa on hänen työpari."

Haluan kuristaa Maurin. Hän teki tuon ihan tahallaan. Ihan kuin Anton edes tarvitsisi työparia, kun hän osaa jo kaiken yksinkin. Näen Antonin ja Rosan muhinoimassa jossain tulevassa minikokoisessa vanhainkodin siivouskomerossa kaikilla niillä lakisääteisillä tauoilla, joiden piti olla meidän yhteistä aikaa. Pala nousee kurkkuuni.

"Noniin, hopihopi", Mauri sanoo ja häipyy työhuoneeseensa. Jään Rosan kanssa käytävälle kahden, ja en ole ikinä toivonut näin paljon että minulla olisi kyky muuttua näkymättömäksi.

"No? Mis se yks lurjus on? Salee sluibaa jossai niinku aina", Rosa sanoo ärsyttävän tuttavallisesti tarkoittaen Antonia ja katsoo minua kuin olisin idiootti. Siltä minusta kyllä tuntuukin.

"No mä kyllä aattelin pitää nyt tauon", vastaan kylmästi. Yritän unohtaa ulkoisen olemukseni ja olla jälleen itsevarma. Vaikka Rosa näyttääkin instagram-mallilta, hän on se kenet Anton jätti. Ja minä olen se, ketä hän sanoo söpöksi ja seksikkääksi. Minä olen Antonin tyttöystävä.

"Aha? Mauri kyl käski sun tulla näyttää."

"Ihan sama", sanon ja lähden kävelemään pukuhuoneeseeni. Saa prinsessa ihan itse mennä työmaalle etsimään Antonin, minä en halua todistaa sitä esitystä. Lukitsen oven ja rojahdan ovea vasten lattialle ja yritän ymmärtää äsken tapahtunutta.

Antonin ex-tyttöystävä.

Täällä.

Kaikista maailman kesätyövaihtoehdoista hän valitsi juuri tämän paikan. Hänellä varmasti ole pikkurahasta pulaa, eli hän tuli tänne ihan kiusallaan. Ja lyön pääni pantiksi ettei hänellä todellakaan ole haaveissa rakennustyömaalla työskentely tulevaisuudessa. Hän tuli tänne voittamaan Antonin takaisin itselleen. Vittu mitä paskaa.

Nousen ylös ja katson itseäni peilistä. Luojan kiitos en näytäkään ihan niin kamalalta kuin miltä minusta tuntuu. Minulla ei ole meikkiä, joten toisin kuin Rosa, minä ainakin pystyn huuhdella kasvoni kesken työpäivän. Hänellä on varmaan työpäivän päätteeksi senttimetrin paksuinen kerros raksapölyä liimautuneena siihen pakkeliin. Hymyilen vahingoniloisena peilikuvalleni ja pesen kasvoni.

Yritän soittaa Antonille uudestaan, mutta se menee taas suoraan vastaajaan.

Mitä ihmettä minä nyt teen? Yhden asian tiedän varmaksi, ja se on se, ettei minulla ole aikomustakaan olla Rosalle kiva. Jos on pettänyt poikaystävääni hänen parhaan ystävänsä kanssa, niin siinä vähän niin kuin menettää oikeudet sellaiseen. Oliko hänen ihan pakko tulla tänne? Tekisi mieli houkutella hänet nosturin ohjaamoon ja "vahingossa" tuikata hänet sieltä alas.

Kaivan kaapista hiusharjan ja harjaan suurimmat pölyt pois hiuksistani. Vedän syvään henkeä sisään ja ulos, ja yritän rauhoittaa mieleni, ja astun käytävälle. Se on onneksi tyhjä. Kävelen (onneksi myös raksamiehistä tyhjentyneeseen) kahvihuoneeseen ja täytän kaksi kahvimukia. Toiseen maitoa ja toiseen ei. Laitan niihin kannet ja lähden etsimään Dania.

Matkalla en törmää Rosaan, enkä Antoniin. Ehkä Rosa tajusi, ettei hänellä ole mitään mahdollisuuksia ja lähti häntä koipien välissä kotiin. Voi kumpa hän olisi lähtenyt kotiin.

Dani löytyy juuri sieltä, mistä toivoinkin hänen löytyvän. Turvapaikastani.

"Kahvi mustana, olkaa hyvät", sanon ja ojennan mukin Danille.

"Oh my god", Dani henkäisee. "Oot paras kollega ever."

"Tiedän", sanon ja istun hänen viereensä.

"Ansaitsit just röökin tost hyvästä", Dani sanoo ja kaivaa askistaan tupakan. Tällä kertaa hän ojentaa minulle myös tulitikut, mikä on varmaan ihan viisasta. Tässä on ihan tarpeeksi draamaa yhdelle aamulle.

"Arvaa muuten kuka on myös meidän kollega?" sanon heti kun saan tupakkani syttymään.

"Madonna?"

"You wish", huokaan ja käännän katseen kohti peltomaisemaa. "Rosa."

Dani purskahtaa nauruun. "Rosa? Rosa Lehto? Raksalla? Hyvä läppä."

"Ihan kuule oikeesti", yritän vakuutella.

"Nyt kyl kusetat."

"Kusettaisinki. Se on Antonin työpari. Sun isä sano niin."

Dani katsoo minua kuin ei voisi uskoa korviaan. "Ei faija sitä tänne ottais. Kyl se tuntee Rosan ja tietää et siit ei oo kyl mitää hyötyy tääl. Tai yhtään vittu missään."

"No näköjään sun isäs on draamalaama ku se palkkas sen siitä huolimatta."

"No voi vitun vittu", Dani sanoo ja ottaa hörpyn kahvistaan. "Täs menee nyt kaikki mahdollinen ihan perseelleen."

"No sanos muuta", vastaan apeana. Minun tekisi mieli alkaa itkeä.

"Älä hei viel masennu."

"Masennuin jo. Oisit nähny sen. Se oli ihan täydessä tällingissä ja se näytti niin kauniilta jopa raksakypärä päässä. Ei mulla oo mitään mahdollisuuksia."

"Höpöhöpö Saara, ooks nähny ittees? Ei teitä voi ees verrata", Dani sanoo hymyillen, ja madaltaa sitten ääntään. "Ei hätä oo tän näkönen. Meidän pitää vaa hiillostaa se täält pois."

"Mitä tarkotat?"

"Ihan mitä vaan. Nakitetaan sille kaikki paskahommat. Tai sit vaa hoidetaan faija työmaalle just sillon ku se sluibaa ja se näkee et siit ei oo mitää hyötyy. Faija ei oikeesti maksa kahta tonnii tyhjästä."

"Ootko tosissas?" katson Dania epäuskoisena.

"Saara hei. Oon tuntenu Rosan iät ja ajat ja kukaan ei tykkää Rosast paitsi se ite", Dani naurahtaa. "Ja mä pidän susta. Oot kiva. Ja älä huoli, mä oon team Saara ja Anton, eikä se saa pilaa tota teidän juttuu."

"Pääsiksä muka musta noin nopeesti yli?" vastaan kulmat koholla.

"En, mut ei muukaan auta", Dani nauraa. "Mut meil on nyt salainen tehtävä, läheks messiin?"

Dani ojentaa kättään ja tartun siihen. "Todellaki."

"Paras nainen voittakoon", Dani virnistää. "Ihan ekaks taustatyöt. Tietääkö Anton jo et se on tääl?"

"En tiiä, mun piti mennä näyttää sille missä Anton on, mut sanoin kylmästi vaa et pidän nyt tauon."

"Kova muija", Dani nauraa. "Kyl susta on kuule vastusta sille ämmälle."

"Toivotaan", vastaan. "Onko sulla jotain suunnitelmaa?"

"No ihan ekaks mä haluun kuulla mitä sanottavaa sil on. Sun on ehkä parempi pysyy siit nyt toistaseks kaukana. Rosahan siis luulee et mä ja se ollaan frendejä, ku en oo ikinä sanonu sille et se on vitun tyhmä ämmä. Ehkä se paljastaa mulle jotain."

Nyökkään ja en voi olla hymyilemättä vitun tyhmä ämmä -kommentille. Onneksi en ole ainoa, joka on sitä mieltä.

"Ja Saara—", Dani kuiskaa. "—äläkä vaan mee sanoo mitää täst Antonille."

"En sano", vastaan ja vedän etusormella ja peukalolla suuni kiinni kuvitteellisella vetoketjulla, ja heitän avaimen pellolle. "Lupaan."