kiss my sins away

part 27 : sun vuoro

Kuumemittari piippaa kainalossa ja näyttää lukemaa 37,1. Äiti ei antanut minun lähteä kouluun, vaikka olisin halunnut.

Tottakai olisin, sillä koulussa näkisin Antonin.

Hymyilyttää, kun edes ajattelen sitä nimeä. Eilinen oli oikeasti niin täydellinen, kuin sadusta. Makoilimme Antonin tekemässä sairaspesässä vierekkäin, katsoimme prinsessaleffaa isolta näytöltä, Anton lauloi ja tanssi Let it go:ta antaumuksella ja minä nauroin maha kippurassa. Kun sudet iskivät Annan ja Kristoffin reen kimppuun, Anton otti minua kädestä. Kun Olaf sanoi some people are worth melting for, Anton suuteli minua.

"Oot viel söpömpi kipeenä", Anton sanoi.

"Ja sä oot ihan friikki", vastasin.

"Tykkäät kuitenki", Anton virnuili ja pussasi minua nenänpäähän.

Se oli niin ihanaa. Aivan käsittämättömän ihanaa.

Pompin portaat alas alakertaan keittiöön auttamaan äitiä, kun hän leipoo Samuelin ja Linnean häihin pullaa ja kuppikakkuja. Vielä on niin paljon tehtävää, en todellakaan voi vain makoilla huoneessani kun äiti paiskii hommia ihan yksin. Oikeasti, miksi minulle tulee huono omatunto näin helposti?

"Älä Saara pliis mene ihan vielä naimisiin", äiti sanoo, kun hetkeä myöhemmin istun keittiön
pöydän äärellä katsomassa, kun äiti valmistaa valkosuklaakuorrutetta kuppikakkuihin.

"Joo ei pelkoa", vastaan hymyillen. "Voinko auttaa jotenkin?"

"No jos viitsit alkaa tehdä ruokaa niin olis tosi suuri apu", äiti sanoo ja korjaa leipomismyssynsä asentoa. "Jos sun olo on yhtään parempi."

"On joo", vastaan ja nousen pöydästä. Nappaan jääkaapin alalaatikosta ison pussin perunoita ja alan kuoria niitä. Olo ei kyllä oikeasti ole minään kauhean hyvä, pää on täynnä räkää ja heikottaa, mutta pelkästään eilisen ajatteleminen antaa jotain ihmeellistä energiaa.

"Kuule, Saara", äiti sanoo yhtäkkiä. "Pitäisköhän sun ja Sirun pitää huomenna vapaapäivä?"

En ole uskoa korviani. "Häh?"

"Niin."

"Miks ihmeessä?"

"Teillä ei taida olla juhlamekkoja häihin, tai ainakin varmaan haluaisitte uudet sinne", äiti miettii. "Jos kävisitte Oulussa? Isällä on huomenna vapaapäivä, niin se voi auttaa kotona, ja nyt kun Linnea ja Samuel on täällä myös, niin saadaan kaikki hoidettua ilman teitäkin", äiti sanoo ja minä katson häntä silmät pyöreinä. "Mitäs sanot?"

Äiti ei yleensä ehdota mitään vastaavaa, joten olen ihan äimänkäkenä, oikeasti.

"Ootko tosissas? Siis ei tarvis mennä kouluunkaan?"

"No eikö se olis kivaa?" äiti kysyy. "Ette oo pitkään aikaan tehny mitään kivaa kahestaan", äiti lisää ja hymyilee lempeää, äitimäistä hymyä, jota saan todistaa ihan liian harvoin.

Minua melkein itkettää.

"Se olis ihan huippua!"

Äidin hymy levenee entisestään.

"Riittääkö 50€ molemmille?"