kiss my sins away

part 42 : tästä ei seuraa mitään hyvää

Kävelen kohti psykologian luokkaa ja haron hiuksiani suoraksi. Hiuksiani, jotka olivat hetki sitten upotettuna Antonin kasvoihin. Miten tuollaisen jälkeen voin keskittyä yhtään mihinkään? Minusta tuntuu, että huohotan vieläkin.

Huomaan luokan ovella, että Minttu istuu jo pulpetissa tekemässä läksyjään. Tunnen piston sydämessäni, kun en ole moneen päivään ollut missään yhteydessä parhaaseen kaveriini. En edes tiedä mitä hänelle kuuluu. Olen nähnyt hänet viimeksi matikan tunnilla, ennen kun lähdin käymään terveydenhoitajalla.

Minua alkaa ahdistaa. Olen salaillut Mintulta niin paljon, etten tiedä voinko enää olla hänen kanssaan kuin ennen. Hän ihan varmasti näkee lävitseni. Vedän syvään henkeä ja pakotan hymyn kasvoilleni, ennen kun istun hänen viereensä.

"Moikka", sanon iloisesti, istun Mintun viereiselle pulpetille ja yritän käyttäytyä normaalisti.

"Kato suakin näkee", Minttu huudahtaa yllättävän iloisesti. "Mitä kuuluu?"

Ai mitä? No pussailin tuossa juuri Antonin kanssa. Minttu ei vieläkään tiedä yhtään mitään, mitä viime aikoina on tapahtunut. Hän ei tiedä edes ensimmäisistä känneistäni tai ensisuudelmastani pukukopissa eikä varsinkaan siitä, että menetin neitsyyteni. Antonille. En voi olla hymyilemättä, kun ajattelen häntä. Meitä. Seksiä. Äskeistä.

"Ihan jees", valehtelen. Minulle kuuluu paljon parempaa kuin ihan jees. "Sulle?"

"Samaa vanhaa", Minttu sanoo ja laittaa psykan kirjansa kiinni. "Hei kerro niistä häistä! Oliko aivan ihanat?"

Huokaan helpotuksesta, kun ei tarvitse avata kuulumisia sen enempää. Kerron lyhyesti häiden kulusta, kaksosten lauluesityksestä, puheista ja tarjotusta hääruoasta. Näytän kuvia juhlapaikasta ja Linnean hääpuvusta. Selaan kuvia taaksepäin, kun sieltä tulee myös instagramiin laittama kuva.

"Hei stop! Selitä vähä tota sun ig-kuvaa", Minttu katsoo minua kulmat koholla. "Olitko oikeesti noin lyhyellä mekolla kirkossa?"

"En", sanon ja tunnen punan leviävän poskilleni. "Nostettiin sitä helmaa. Sirun kans siis. Huvikseen otettiin tollasia kuvia."

"Mietinki, et sulla varmaan vilkku tuolta perse", Minttu sanoo nuivasti. "Kiva kuva kuitenki."

"Kiitti", vastaan, vaikkei hän kovin vilpittömältä kuulostakaan.

"Mistä lähtien oot alkanu ottaa Sirun kans kuvia?"

Tunnelma on jotenkin todella painostava. Tajuan, että Minttu ei edes tiedä Sirun ja minun lähentyneen huomattavasti viime aikoina. Ja osasyy siihen on se, että Siru seurustelee salaa Mintun veljen kanssa. Joka on myöskin asia, mitä Minttu ei tiedä. Koko kroppaani kuumottaa.

"Kunhan otettiin", vastaan kiusaantuneena.

"Jaha", Minttu vastaa ja kääntää katseensa poispäin. Minttu on selvästi jollain tavalla vihainen tai katkera, sillä ilmapiiri on muuttunut todella ahdistavaksi. Onneksi juuri silloin luokkaan valuu loput luokkalaisemme melun saattelemana ja heidän perässään psykan opettajamme kulmat kurtussa, joten vaivaantunut keskustelu päättyy siihen. Luojan kiitos.

"Noniin, kaikki keskittyy nyt", opettaja karjaisee. "Nyt on vuorossa tämän kevään viimeinen ryhmätyö. Käymme läpi kertauksena kaikki psykologian suuntaukset, joten teette töitä kahden hengen ryhmissä—"

Normaalisti nappaisin Minttua saman tien kädestä, että me olemme pari, mutta äskeisen keskustelun perusteella se ei tunnu luontevalta. Pidän vain katseeni opettajassa. 

"—ja tällä kertaa minä olen jakanut valmiiksi teille parit", opettaja jatkaa. Luokasta alkaa kuulua tuhahtelua, kiroilua ja ihmettelyä. Tuntuu pahalta edes ajatella, mutta se on vain hyvä asia, sillä en oikeastaan edes haluaisi tehdä ryhmätyötä Mintun kanssa. Nyt on liian paljon asioita meneillään ja ihan liikaa salaisuuksia, joita en voi paljastaa.