kiss my sins away

part 71 : antonin silmin

Näin Saaran joku 10 minsaa sit ikkunast ku se oli menos vissii kahvitauolle tai jotai. Ja se meni yksin. Dani ei tullu sen kaa. Just kelasin et meen juttelee sille ja pyydän anteeks, nii noi vitun raksamiehet passitti mut hommiin. Ois nii paljo helpompaa olla tääl töis pelkästään siivoojana. Saisin olla Saaran kaa enemmän. Ja vittu mä vihaan itteeni et menin keulii sille Maurille meidän suhteest. En kyl ajatellu yhtään. Taaskaan.

Miks mä oon niin tyhmä et mul aina pimenee pääs ku nään Saaran jonkun toisen kaa? Vittu mä vaan pelkään nii paljo et Dani menee kertoo Saaralle mun menneisyydest. Mä haluun ite kertoo Saaralle, mut en oo viel valmis. Ehk tää kesäduuni ei ollukkaan nii hyvä idis. Kyl mä tiesin et Dani tulee olee tääl, mut olin jotenki ihan varma et Mauri laittaa mut ja Saaran työpariks. En mä osannu kelaa et se tekee noin, oon kuitenki tuntenu Maurin ihan pikkuskidist lähtien. Vittu. Nyt Dani saa viettää Saaran kaa koko kesän, ja mä joudun tääl yksin painaa duunii niska hies. Ne saa siel vaa siivoo ja pelleillä ja päättää keskenää mitä ne tekee tauoil. Ei helvetti. Ne ihan salee ystävystyy ja lopult Saara ihastuu Daniin ku tajuu et se ois sille paljo parempi ku mä. Saara ansaitsis parempaa ku mä.

Rappaan viel loput räjähtäneet sementtipisarat seinästä ja istun partsille röökille. Toivottavasti Saara ei kauheesti loukkaantunu ku aloin machoilee. Mä en vaa kestä Danii. En kestä ketään mun edellisest elämästä. Ne muistuttaa liikaa asioist mitä on tapahtunu.

Vedän pitkii henkosii röökistä ja kattelen peltomaisemaa. Saara on salee nähny tän maiseman ja fiilaa sitä Danin kaa jossain tääl. Tää näyttää meidän molempien takapihalt ja mul tulee ikävä sinne. Vittu Stadi on ihan perseest. Siel landel mul on paljo parempi olla, ku ei tarvi pelkää et kukaa vanha tuttu tulee vastaan. Siel mä saan vaan olla Anton. Anton, jota kukaa ei tunne ja kenel ei oo paskaa mainetta. Ja saan olla Saaran kaa rauhas. Haluun nyt sitä samaa rauhaa, joten laitan mun puhelimen kii. Rojahdan makaamaan maahan ja laitan kypärän mun silmille. En nyt jaksa yhtää ketää.

Raksal oli ennen paljo kivempaa olla duunis. Sillon ku mä ja Dani oltii ihan esiteinei nii tää oli parasta maailmas. Me vaa leikittii aikusii ku käydään töis, ku kellää muul meidän ikäsel ei ollu kunnon kesäduunii. Muutaman viikon duunist parin tonnin palkka, ku samas ajas muut frendit sai max kolme hunttii. Oikeesti me vaa pelleiltii niil jätti-imureil, otettii jossai piilos päiväunii vuorotellen ja käytii pöllimäs raksamiesten röökei ja poltettii niit salaa jossain. Viime kesä oli kyl katastrofi, ja nyt tän ikäsen oikeesti pitää ottaa vastuuta ja painaa duunii. Vittu mitä paskaa.

"Vanha kunnon Anton, nii arvasin et sä vaa sluibaat", kuulen äänen mun takaa, joka nostaa mun niskavillat pystyyn. Ei helvetti oo totta. Nostan kypärää mun naamalt ja jep. Siin se on.

"Mitä vit—"

"Ylläri pylläri", se kikattaa.

"Mitä vittuu sä tääl teet?" kysyn ja katon sitä päästä varpaisiin. Myrkyllisintä ihmistä joka tähän maailmaan on ikin syntyny. Raksavaatteis.

"Kiva nähä suaki", Rosa sanoo ja istuu mun viereen. "Anna rööki."

"No vittu en anna. Ihan oikeesti mitä sä tääl teet?"

"Duunii", Rosa vastaa ja työntää jalat partsin metallipuomin yli ja menee makaa sen käsien varaa. Sillee et se puomi on sen haarojen välis. Vitun lortto.

"Ethän sä oo ikin elämässäs tehny duunii", sanon ja käännän katseen pois siitä. Se näyttää naurettavalt. Sen huulet on nii täynnä täytettä et sen koko naama vääntyy ihan vitun urposti.

"Jostain pitää alottaa."

"No miks helvetis just tääl?"

"Sain täält helposti", Rosa sanoo ja nään sivusilmäl miten se syö mua sen katseel. Hyi vittu. Must tuntuu et mä en saa henkee.