kiss my sins away

part 59 : fifty shades of E

Silmäni liikkuu hitaasti vodkan ja tequilan voimasta, mutta onnistun nyökkäämään. Eve istuu viereeni ja nousen itsekin istumaan.

"Mitä kuuluu?"

Huokaan raskaasti. "Paskaa."

"Sama täällä."

Viimeksi kun näin Even, hän vaikutti siltä ettei pidä minusta. Nyt hänen hymynsä näyttää kuitenkin suloiselta ja ystävälliseltä. Yritän tiirailla hänen kasvojaan salaa (tai no niin salaa kuin tässä kännissä on mahdollista) ja huomaan, että Evellä on söpöt tummanruskeat silmät, joiden reunat on miltei mustat. Hänellä on sierainten välissä koristeellinen lävistysrengas, eikä hänen hiuksensa näytä auringonvalossa niin mustalta kuin viimeksi kellarissa ja iltahämärässä. Nyt niissä on tummanruskeita vivahteita, ja nuo polkkapituiset hiukset on käännetty kiharoille otsatukkaa lukuunottamatta. Nuo on varmaan luonnostaan tuon väriset. Eve on kyllä todella kaunis.

Eve huomaa tiirailuni ja nauraa. "Mitä sä tuijotat?"

Tirskahdan. "Anteeks. Oon vähä kännissä."

"Huomaan", Eve hymyilee ja alkaa kaivamaan kangaskassiaan. Hän nostaa sieltä esiin kaksi lasipulloa, joista toisen sisältö on punaista ja toinen keltaista. Eve ojentaa minulle punaisen. "Haluutko?"

"Oh yes, kiitti."

Eve avaa pullon sulavasti sytkärin reunalla ja ojentaa minulle. Juoma maistuu paljon paremmalta kuin aiemmin juomani drinkit ja viinit. Ihan limpparilta. Tiirailen pullon reunaa, juoma on vesimelonin makuista.

"Onko sulla joku syy siihen miks istut täälä yksin?"

"Halusin vähä ottaa happee."

"Sama. Mä en oo vielä ees käyny onnittelee Elisaa. Meillä oli vähä riitaa, se ei ees aatellu et tuun käymään. Näin sen vilaukselta, mut se ei nähny mua. Sit mä jänistin ja tulinki suoraan tänne, ku tässä on parhaat maisemat", Eve selittää katse lammelle päin. Hän on oikeassa. Kesäillan auringon paisteessa lampi näyttää niin kauniilta. Vielä pari viikkoa sitten tuo maisema olisi antanut minulle valtavasti energiaa ja ihanan odottavan tunteen tulevasta kesälomasta ja olisin ollut siitä todella onnellinen. Olen tavallaan nytkin, jos ei oteta huomioon sitä että nyt olen koditon.

"Näytät erilaiselta", Eve katsoo minua silmiään siristellen. "Oona?"

"Jep."

"Se aina haluaa meikata kaikki", Eve nauraa. "Olit oikee unelmanaama sille ku et muuten koskaan meikkaa."

"Joo se oli ihan intopiukeena."

"Hyvältä näyttää", Eve sanoo ja kääntää katseensa pulloon. "Anteeks ku olin sillon viimeks niin nihkee. Mulla on ollu vähän vaikeeta viime aikoina."

"Ei se haittaa", vastaan hymyillen. Eve näyttää kyllä surulliselta. Hän hörppää juomaansa ja sytyttää tupakan.

"Tulin kaapista ulos porukoille vihdoin ja viimein ja ne käytännössä heitti mut pihalle", Eve sanoo hiljaa ja nyppii nurmikkoa hermostuneena. "Tai ainakaan mua ei huvita ollenkaan mennä sinne, äitin mielestä ollaan ihan oksettavia molemmat, minä ja Elisa."

Tunnen piston sydämessäni.

"Tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu", sanon ja yritän pitää itseni kasassa. Eve kääntää katseensa minuun ja näyttää niin myötätuntoiselta, että meinaan alkaa itkeä.

"Ei saatana", Eve henkäisee ja silittää selkääni. "Saiko sun porukat tietää Antonista?"

"Ihan ite kuule kerroin."

"Rohkee veto", Eve sanoo ja näyttää ylpeältä toiminnastani. "Mäki aattelin et parempi vaan kertoo ite ku et ne kuulis sen jostain muualta, mut nyt ku miettii nii ehkä ois pitäny pysyy kaapissa vaan."