kiss my sins away

part 94 : kierre

-
A N T O N
-

Herään siihen et mun kroppa tärisee. Ihan vitun kylmä. Teltas ei kierrä ilma yhtää nii tää on vähän ku olis kuumees. Eka hikoo peiton märäks ja sit yhtäkkii onki kylmä. Katon puhelimest kelloo ja se näyttää 5.35. En mä kyl muutenkaa koskaan nuku kauheen myöhään, mut en mä kelannu herääväni ihan näin aikasin. Enkä kyl saa enää unta, ku jännittää niin helvetisti se Saaran isän tapaaminen. Yritän ajatella positiivisesti, mut vähä vaikeeta ku se meni viimeks nii päin vittuu. Mä vaan toivon niin paljo, et se menee hyvin ja pääsisin käymään niil himas. Haluun nähä millas arkee Saara elää, se on nii eri maailmast ku mun.

Käännyn varovasti toiselle kyljelle. Saara näyttää nii vitun söpölt ku se nukkuu, et en todellakaan raaski herättää sitä. Sil kesti muutenki ihan hiton kauan saada unta, ku se vaan kelas Minttuu koko illan. Mua kyl käy kans niin sääliks sitä. Minttuu siis. Vaik rakastan sitä et Saaran perhe on nii iso ja arvostan sen mutsii et se jaksaa tota härdellii, nii ymmärrän kyl Saaran pointin. Onhan se nyt vitun surullist, jos tohon härdelliin ryhtyy noin nuorena ettei kerkee nähä mitää muuta elämää ennen ku pitää jo perustaa perhe. Viel surullisempaa jos se Minttu ryhtyy siihen oikeesti korvatakseen sen mutsin tyhjiön, ku se ei ite saanu ku kaks ipanaa. Kaikki saa kyl mun puolest tehä nii paljo lapsii ku haluu, mut toi menee kyl yli hilseen. Muksut pitää tehä oikeist syist.

Ja jos rehellisii ollaan, nii en mä kyl salee kestäis jos Saara eläis täysin ton herätysliikkeen mukaa. En mä pystyis venaa avioliittoon, seksi Saaran kaa on jotai uskomatonta. Siin vaa hävii kaikki ympärilt ja unohdan kaiken muun paskan ja kaikki on hetken ihan täydellistä. Ja viel jos ei sais käyttää ehkäsyy, nii ei saatana. Ei must kyl ois isäks. Ei nyt eikä varmaa koskaa, vaik kyl mä lapsist pidän. Oma faija vaa aina ollu nii etäinen ja hyvät lapsuusmuistot sen kaa voi laskee yhden käden sormil, en mä haluu sellast mun omalle skidille.

Vedän housut jalkaan ja hupparin et meen ulos röökille. Avaan varovasti teltan vetskarin ettei Saara herää. Viimestään ulkona herään kokonaan, ku on sellanen sopivan rapsakka keli. Kesäaamut on kyl jees. Tääl ei kai sais polttaa ku vaan jossain merkitys röökipaikas, mut en jaksa välittää siit. Lähen kävelee johonki syrjempään ettei vaan kukaan tuu häiritsee tai valittaa. Matkal nään jonku lestadiolaisäidin asuntoauton edes ja se hytkyttää vauvan vaunui, vissiin yrittää saada sitä nukahtaa. Hymyilen sille ja se hymyilee takas.

Kävelen viel jonku matkaa ennenku löydän täydellisen paikan seura-alueen reunalt. Maa on vähä kostee mut istun siihen silti ja kaivan taskust röökit. Onneks mä täytän 18 alle kuukauden pääst, nii sit ei tarvi enää säästellä näit. Pystyy vaa ostaa ite ain uuden, vaik mä kyl helposti saan ostettuu ilman peiffei ku näytän vähä vanhemmalt.

Sytytän röökin ja puhaltelen savui ulos. Jos joku ois muutama kuukaus sit sanonu, et tuun kesäl hengaa jossain pellon keskel tällases jeesusjuhlas, oisin varmaan nauranu päin naamaa. Vaik siit ei oo ees kauaa, nii tuntuu nii kaukaselt ajatukselt, et olin oikeesti sillon nii vitun sekasin 24/7. Kokoajan kännis tai pilves tai kumpaaki. Oli tapahtunu nii paljo paskaa nii lyhyen ajan sisäl et must tuntu et mä en kestä vittu mitään enää. Mun elämäl ei oo mitään suuntaa, jokanen päivä oli yks saatanan taistelu eikä mikään tuntunu miltään. Pää oli kirjaimellisesti ihan sumus kokoajan, niskas tuntu painava tunne ja päihteet oli ainoo asia joka sai sen sumun pois. Ne toi edes pieneks hetkeks hyvän olon vaik tiesin et seuraavana päivänä mul on sen sumun lisäks myös darra. Ja toiseks mun oli pakko tapella et sain edes jonku tunteen purettuu ulos ja sillon ainoo tunne oli viha ja turhautuminen. Ja sit viattomat joutu kärsii siit ja mun oli pakko vetää viinaa et saan unohdettuu sen huonon omantunnon mikä niist tappeluist tuli. Se oli kyl ihan vitun fucked up kierre, josta mä en olis päässy salee koskaan irti jos porukat ei olis pakottanu muuttaa landelle.