kiss my sins away

part 49 : elän mun unelmaa

Kävelemme Antonin kanssa käsi kädessä pois bileistä. Hennan kanssa tapahtuneen välikohtauksen takia kenelläkään meistä ei ollut enää fiilistä bilettää. Elisa ja Eve lähtivät melkein heti Elisan luo jatkamaan iltaansa. Ville ja Janne menivät vielä kellariin takaisin huolehtimaan, ettei Aleksi tukehdu omaan oksennukseensa. Jesse lähti kotiinsa nukkumaan humalaansa pois. Oona kävi hakemassa takkini kellarista, koska en itse kehdannut palata sinne. En halunnut nähdä enää Hennaa. Enkä Eerikaa. Oona toi Biker-takkini ja kehui asuani, mutta sanoi että minun pitäisi pukeutua värikkäämmin. Nauroin ja sanoin yleensä pukeutuvani vaaleanpunaiseen, mutta tänään sieluni oli musta. Oona hihitti ja alkoi seuraamaan minua instassa. Sitten hän tilasi taksin kotiin.

"Hullu ilta", Anton rikkoo hiljaisuuden.

"Äläpä muuta sano", vastaan ja puristan Antonin kättä kovempaa. "Miks sä et kertonu tosta mitä Henna teki sulle?"

"Mua hävetti", Anton sanoo pää painuksissa. "Mua hävetti et olin niin vitun kännis et hätkähdän vasta siihen et jonkun Hennan käsi on mun housuis. Pidin sitä jotenki mun omana vikana, ku olin nii vitun naamat."

Pysähdyn ja katson häntä silmiin. "Anton, se ei todellakaan oo sun vika."

"Kyl mä tiiän, mut oli se vitun nolo juttu silti."

"Vaan ja ainoastaan Hennan osalta", vastaan. "Anteeks ku mä nauroin."

Anton hymyilee. "Se oli melkeen parasta koko illas."

"Melkein?"

"Kyl sä tiiät mikä oli parasta", Anton sanoo ja suutelee minua. Tuntuu siltä, kuin lähtisin lentoon.

"Musta on ihanaa ku sä oot rohkastunu noin paljon, et uskallat tulla bileisiin", Anton sanoo, kun hänen huulensa irtautuvat omiltani. "Oot vitun hyvä tyyppi, älä ikinä unohda sitä."

"En unohda", vastaan hymyillen.

"Hyvä", Anton sanoo ja tarttuu jälleen käteeni.

Elän tällä hetkellä unelmaani. Tuntuu niin uskomattomalta, että oikeasti kävelen Antonin kanssa keskustassa käsi kädessä. Pikkutytöstä asti olen aina katsellut ihaillen käsi kädessä käveleviä pariskuntia. Milloin suviseuroissa ihan tavallista lestadiolaispariskuntaa ja milloin Oulun keskustassa kävelevää punkkaripariskuntaa. Kaikki rakkaus on vain niin ihanaa ja juuri nyt tunnen oloni niin rakastetuksi, että meinaan räjähtää.

***

Rakennus, missä lukion bileet olivat, oli vajaan kilometrin päässä ydinkeskustasta. Ohitimme omakotitaloalueen, jossa katselimme tieltä avonaisista ikkunoista sisään. Yhdessä talossa oli vanha mies tekemässä iltajumppaa, ja sanoin Antonille siinä olevan hän vanhana miehenä. Anton tuhahti ja sanoi, että hän ei todellakaan aio jumpata. Hän aikoo tanssia zumbaa. Nauroimme vedet silmissä siihen asti, kunnes ohitimme toisen talon. Siellä oli nainen sylissään pieni vauva. Aluksi olimme molemmat ihan että vooooi, ihanaa, kunnes huomasimme että vauva rääkyikin viimeistä päivää ja oksensi vielä naisen olkapäälle. Anton sanoi, että hänen siittiötuotantonsa taisi juuri ottaa lopputilin. Vastasin, että hyvä niin, meidän perheessä on jo ihan tarpeeksi vauvoja, joten voidaan ottaa yksi niistä. Anton sanoi, että haluaisi tavata perheeni, johon vastasin, että ei vielä. Anton pussasi minua nenään ja sanoi sen olevan ok. Seuraava talo oli pimeänä, joten tulimme siihen tulokseen, että siellä harrastetaan seksiä. Anton puristi minua takapuolesta ja kiljaisin.

"Mihin me ollaan ees menos?"

"En tiiä", vastaan ja tajuan, että en todella tiedä. Sen tiedän, että kotiin en ainakaan voi mennä. Haisen ihan liian vahvasti viinalle, että haistan sen jo itsekin. Sitten saan mahtavan idean. "Oota mä soitan yhen puhelun."

Näppäilen puhelimeeni Sirun numeron ja puhelin piippaa 4 kertaa, ennen kun langan toisessa päässä kuuluu vastaus.

"Herätinkö?"

"Et todellakaan! Pelataan täälä Aliasta kahestaan ja Marius on ihan paska", Siru vastaa.

"Ootteko vaatteet päällä?"

"Tyhmä! Mitä asiaa sulla oli?"

"Voidaanko tulla käymään?"

"Ketkä te?"

"Minä ja yks jäbä etelästä."

"TODELLAKIN, TULKAA", Siru huutaa puhelimeen, Antonkin kuulee sen ja purskahtaa nauruun. "OLIKO TUO ANTON?"

"Joo."

"Tänne vaan, vai mitä Marius?" Siru kysyy ja kuulen Mariuksen olevan ihan yhtä innoissaan.

"Ollaan tässä suihkulähteen kohalla, menee 5 minsaa, moikka", sanon ja suljen puhelimeni. Anton katsoo minua kysyvästi.

"Ootko valmis tapaamaan mun siskon?"

"Todellaki oon", Anton vastaa hymy huulillaan. "Oot maailman söpöin."

"Siru on vielä söpömpi."

"Ei oo mahollista", Anton sanoo ja vetää minut suudelmaan.

Jatkamme matkaa kohti Mariuksen kämppää. "Tää on nii vitun hulluu et pystyy tyyliin vartissa kävellä koko kaupungin läpi. Stadissa toi aika menee siihen et sä venaat dösää", Anton sanoo.

"Haluisitsä asua sielä?", kysyn varovasti, vaikka pelkään vastausta yli kaiken.

"Olitsä äsken tuol bileissä?"

"Häh?"

"Jos olit nii sä varmaan näit miten huippuu jengii Niemiharjul asuu. Kaikki on nii ihanan erilaisii. En mä vaihtais tätä mihinkään", Anton hymyilee. "Enkä sua."

"Hyvä vastaus", sanon hymy korvissa. "En mäkään."

"Kelaa nyt mikä jengi meit on. Yks stadilainen urpo eli mä. Yks vitun naistennaurattaja, yks lesbo, tai no kaks, kaks niin perus suomalaist jäbää joista toinen käyttää nii tiukkoi pillifarkkui et hyvä et se voi hengittää niiden kaa. Yks ilopilleri joka elää jossain ihan omas hattaramaailmas. Ja sit yks vitun cool lestadiolaismimmi", Anton luettelee ja virnistää viimeisen kohdalla. "Ainii ja sit Allu the Alkoholisti, jota ei kyl lasketa tähän porukkaan."

Anton on ihan oikeassa. Meitä oli kyllä niin monta eri persoonaa, ja se on kyllä iso rikkaus. Olen niin iloinen, että olen päässyt tutustumaan niin huipputyyppeihin. Elisa vaikuttaa aivan uskomattoman ihanalta ihmiseltä, samoin Eve, vaikken häneen kerennyt juuri tutustua. Ymmärrän sen kyllä, sillä hän vaikutti olevan vielä todella pahasti rakastunut Elisaan. Jesse on kaikessa ärsyttävyydessään kuitenkin aika ihana ja vilpitön tyyppi. Elisan veli Ville vaikuttaa myös todella mukavalta. Me ollaan oltu vuosikaudet samassa luokassa, mutta hänen ulkoinen olemus on aina jotenkin pelottanut minua, joten tutustuminen on jäänyt moikkaamisen tasolle. Hän pukeutuu hieman samalla tavalla kuin siskonsa, paitsi niin kuin Anton sanoi, hänellä on jalassaan aina todella tiukat mustat pillifarkut. He näyttävät vierekkäin siltä niin kuin he olisivat vaihtaneet housuja keskenään. Villenkin korvareiät on venytetty ja toisessa käsivarressaan hänellä on tatuointeja. Ville on aina hengaillut luokassa Jessen ja Jannen kanssa. Janne on Jessen kopio, mutta hieman (tai no, aika paljonkin) hiljaisempi tyyppi. Ja sitten vielä se maailman pirtein hattara-Oona, jonka haluaisin vain laittaa pulloon ja hän voisi sieltä aina ripotella päälleni pastellinväristä glitteriä.

"Jos Hennaa ei lasketa, nii kaikki oli kyllä mulle niin ihania", sanon enkä voi millään peitellä onnellisuuttani. Poskeni alkavat varmaan kohta täristä kramppien tahtiin.

"Tottakai ne oli", Anton sanoo. "En tajuu miks se tulee sulle jotenki yllätyksenä."

"En oo ikinä uskaltanu tutustua oikeen keneenkään ton meidän lestadiolaisyhteisön ulkopuolella. Pelkään liikaa, et oon liian erilainen ja ne ei tykkäis musta", paljastan.

"Turhaan pelkäät", Anton sanoo ja antaa suukon otsalleni.

Saavumme Mariuksen ovelle. Viina virtaa edelleen suonissani, joten jännityksestä ei ole tietoakaan. Painan summeria numero 8.

"Jännittääkö?" kysyn Antonilta.

"Nii paljo et vittu paskon koht housuun", Anton sanoo ja repeämme nauruun.