Tää tuntuu niin väärältä, mutta samalla niin oikeelta. Mun ei pitäis olla täällä.
Mut täällä mä kuitenkin oon.
***
16-vuotias Saara on suuresta lestadiolaisesta perheestä. Vajaan 7000 asukkaan paikkakunta ja tiukka uskonnollinen kuri kotona tukahdut...
Illalla roudaamme Sirun kanssa vaatteitani Samuelin vanhaan - minun uuteen huoneeseeni. Vihdoin ja viimein saan oman rauhan, enkä voisi olla asiasta enempää fiiliksissä.
"Mua itkettää ku me ei olla enää samassa huoneessa", Siru sanoo apeana. "Nyt en voi enää pölliä sun vaatteita niin helposti."
Naurahdan. "Saat edelleen lainata niitä, kunhan tuot takas. Saat tän omaks."
Ojennan Sirulle lukion bileisiin tuunaamani valkoisen hameen ja Siru on pakahtua onnesta. Hän luikkii innoissaan takaisin omaan huoneeseensa ja jatkan järjestelyhommia. Viikkaan vaatteeni siististi ja vaihdan ihanat hailakan vaaleanpunaiset pellavalakanat uuteen sänkyyni. Otan Samuelin urheilujulisteet seinältä pois ja laitan tilalle pari viikkoa sitten tilaamani julisteet — toinen on heleän värinen kuva vaaleanpunaisista pioneista. Toinen on yksinkertainen tekstijuliste, jossa lukee kaunokirjoituksella calm. Ajattelin, että se teksti tulee tarpeeseen.
Yöpöydälle laitan Ikeasta ostamani tekoruusut ja sen viereen asettelen tällä hetkellä kesken olevat kirjat ja muistiinpanovälineeni siistiin pinoon. Meidän vanhan huoneen pöytä oli aina ihan täynnä Sirun Harry Potter -kirjoja sekä suomeksi että englanniksi, joten olen erittäin iloinen saatuani nyt täyttää huoneeni omilla lempikirjoillani. Kirjojen päälle laitan Balmuirin valkoisen tuoksukynttilän, jonka sain joululahjaksi Sirulta. Yritän pitää itseni kiireisenä, että unohtaisin Antonin. Ja Hennan. Ja Antonin Hennan kainalossa. Antonin vihaisen äänensävyn. Kaiken sen.
Katson julisteen tekstiä, vedän syvään henkeä ja jatkan siivoamista. Vaihdan Samuelin siniset verhot omiin, äidin ompelemiin vaaleanpuna-valkoraidallisiin verhoihin. Asettelen työpöydälle läppärini, koriste-esineeni ja piirustusvälineet, vaikka en kyllä kauheasti edes piirrä, sillä Siru on miljoona kertaa minua parempi, joten en jaksa edes yrittää. Petaan pedin ja laitan sängynpäätyyn ikean valonauhan luomaan tunnelmaa. Lopuksi asettelen sängylle pitsiset koristetyynyt ja yhden vaaleanpunaisen, jossa lukee Good night.
Katson hetken aikaa tyytyväisenä söpöä ja kodikasta huonettani, kunnes puhelimeni värähtää sängyllä.
[18.14] Oliks kivat häät?
[18.14] kuka tää on?
[18.15] Jesse 🤣
Napsautan whatsapin pikkukuvan palleron isoksi ja näen hänen profiilikuvansa.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Miksi Jesse laittaa mulle viestiä? Mistä hän on edes saanut puhelinnumeroni? No ihan sama. Jesse oli onneksi lukion bileissä mulle tosi mukava ja sen jälkeen koululla, kun hän valehteli puolestani eikä tuominnut. Hän on niitä harvoja ihmisiä täällä, joka kohtelee lestadiolaisia kuin olisimme ihan tavallisia ihmisiä.
