kiss my sins away

part 46 : truth or dare

"Kattokaa kenet mä löysin tuolta pihalta", Elisa julistaa nostaen kättäni pystyyn. Normaalisti häpeäisin silmät päästäni, mutta nyt suonissani virtaava alkoholi tekee tilanteesta aivan täysin normaalin. Jesse, Ville ja Janne tuulettavat läsnäoloni kunniaksi, itselleni tuntemattomat tytöt katsovat meitä hieman kysyvästi, Aleksi huutaa jotain mistä en saa selvää, Henna katsoo silmät pyöreinä ja ottaa pitkän kulauksen siideristään. Anton katsoo minua kuin olisi nähnyt aaveen. Pakotan hymyn kasvoilleni.

"Moikka, oon Oona", toinen tytöistä sanoo, nousee ylös ja esittäytyy pirteällä äänellä. Hänellä on hailakan lilat hattarahiukset, jotka sidottu kahdelle sotkunutturalle. Hän näyttää söpöltä nallekarhulta.

"Saara, moi. Ihana tukka sulla", sanon ja Oona kiittää vuolaasti kikatuksen saattelemana. Toinenkin tytöistä nousee ylös, kun ojennan kättäni häntä kohti.

"Eve", hän sanoo lyhyesti. Hän ei ole yhtä iloinen tapaus kuin Oona. Hänellä on lävistys nenässään, musta polkkatukka ja otsis ja päässään snapback-lippis lippa taakse käännettynä.

"Oona ja Eve on tosta naapurikylän lukiosta", Elisa selvittää. "Mitä vittua te ootte kaikki ihan naamat jo nyt."

"No vittu pelattiin never have i ever ja kävi ilmi et ollaan kaikki tehty vähä kaikkee. Henna ja Anton joi vittu joka kohdassa", Jesse selittää ääni todella pahasti sammaltaen. Hymyilen kuin en olisi kuullut koko lausetta, vaikka pieni osa sydämessäni särkyy. Henna ja Anton. Siinäpä vasta samanlainen parivaljakko. Perkele.

Elisa vetää minut viereensä vapaalle sohvalle, ja Antonin nojatuoli on vain metrin päässä siitä, mihin Elisa minut istuttaa. En uskalla katsoa häneen päin, mutta tunnen valtavan sähkövirran välillämme. Vaikka olen hänelle vihainen, en voi itselleni mitään. Himoitsen häntä silti, ja pienessä nousuhumalassa se oikein korostuu. Molemmat korostuvat.

"Nyt ku meitä on enemmän ja kaikki ei tunne toisiaan, nii pelataa truth or dare!" Jesse ehdottaa. Kaikki hihkuvat innoissaan Antonia lukuunottamatta. Ihme ilonpilaaja. Hän vain istuu ilmeettömästi ja ottaa huikkaa kaljastaan. Yritän unohtaa hänen läsnäolonsa ja yhdyn innostuneeseen joukkoon.

"Pullonpyöritystä vai? Eikö se oo aika yläastemeininkiä?" Eve kysyy.

"Älä viitti", Elisa tökkää häntä olkapäähän. "Just hyvä peli tähän väliin."

Jesse laittaa vajaan vodka-pullon kiertoon, jotta saamme pullonpyöritykseen sopivan pullon. Kun Elisa ojentaa pullon minulle, siellä on enää ihan vähän jäljellä, joten kaadan koko sen sisällön lasiini.

"Hups—" sanon ja laitan käteni suuni eteen ja väläytän Antonille niin viattoman ja suloisen hymyn kuin vain ikinä osaan "—sulle ei nyt jääny yhtään."

Anton tuhahtaa, mutta hymyilee sitten hiukan.

"Boooom!" Jesse huutaa tehden jonkin sortin käsiliikkeitä ja nappaa pullon minulta. Hän pyörittää pulloa ja se osuu kohti Aleksia.

"Noniin Allu, totuus vai tehtävä?"

"Tehtävä."

"Kävele tonne keittiöön niinku klonkku ja hae sieltä jonku kädestä bisse, ja sano klonkun äänellä my precioussss", Jesse hirnuu.

"No voi vittu", Aleksi nauraa, mutta alkaa samantien suorittamaan tehtävää ilman minkäänlaista häpeän tunnetta. Hän loikkii nelinkontin ovesta ulos ja repeämme kaikki nauruun, kun kuulemme klonkun tunnetun lauseen hänen suustaan. Nauru vain yltyy, kun hän palaa huoneeseen kaljatölkki kädessään. Okei, tämä on todella hauskaa. Aleksi pyörittää pulloa ja tällä kertaa se osuu Eveen. "Totuus vai tehtävä?"