kiss my sins away

part 68 : se ilme

"Saara? Oliko ne housut sopivat?"

Irrottaudun välittömästi Antonin otteesta, kun kuulen pomomme äänen oven takaa.

"Hups", Anton kuiskaa virnuillen. "Taisin unohtaa mainita et se tulee ihan just mun peräs."

"Voi vittu sun kanssas", sähähdän takaisin niin hiljaa kuin pystyn. "Mee nyt piiloon, en halua avata tota ovea niin et sulla seisoo. Nyt piiloon. Mene!"

Yritän paniikissa tehdä laskutoimitusta, kun katson suurinta kaappia ja Antonia ja mikä on todennäköisyys, että hän mahtuu sinne, ja päädyn siihen tulokseen että ei. Anton ei sovi sinne. Huokaan. Yksi nurkka ei onneksi näy suoraan ovelle, joten työnnän hänet siihen. "Pysy siinä ja oo hiljaa."

Anton vain naureskelee ja vaikka hän näyttääkin maailman söpöimmältä, niin minua alkaa ärsyttää. En voi antaa itsestäni huonoa kuvaa. En taas. Nappaan työhousut käteeni ja raotan ovea ja yritän kurkistaa ovesta ulos näyttäen siltä, että olen sen takana puolialasti enkä halua häntä huoneeseen. Vaikka todellisuudessa en halua häntä sinne siksi, että huoneessa on juuri se henkilö, jonka kanssa työajalla kuhertelun hän nimenomaan kielsi. Hyvin alkaa tämä kesätyö.

"Nää on liian isot", sanon ja työnnän varovaisesti housuni oven raosta.

"Alright, mikä koko sais olla?"

"Oon enemmänkin XS ku XL."

"Asia selvä, mä haen", Mauri nauraa ja luojan kiitos lähtee pois. Suljen oven ja Anton nojailee seinään virne kasvoillaan.

"Älä edes alota", sanon tuohtuneena.

"Oot nii siveyden sipuli", Anton nauraa.

"Aha."

"Se on aika kiihottavaa."

"Aha."

Anton ottaa minun suuttumisen haasteena, niin kuin aina. Hän nuolaisee huuliaan ja lähestyy minua katseella, jota en voi vastustaa. En ikinä. Hän vetää huuleni omilleen yhtään kyselemättä. Ja minä rakastan sitä. Vaikka en juuri nyt haluaisi, minä rakastan silti. Annan Antonin hetken vielä leikitellä kielellään omaani vasten ja upottaa sormiaan hiusteni lomaan, kunnes irroittaudun.

"Oot ihan perseestä", sanon sitten.

"Hyvin näyttää kelpaavan", Anton virnistää ja luikkii ovelle. "Jatketaan täst myöhemmin, babe."

Pyöräytän silmiäni ja lukitsen oven, kun hän menee itse omaan pukukoppiinsa vaihtamaan vaatteet. Yritän sukia hiuksiani siistimmäksi, että näyttäisin enemmän järkevältä ja  vähemmän siltä mitä juuri tapahtui. Hetken päästä Mauri tuo minulle pienemmät housut ja ne on onneksi sopivat, niin ei tarvitse juoksuttaa häntä enempää. Nappaan kypärän ja menen käytävälle. Käytävän päässä on oletettavasti taukotila, jossa on pöytiä ja sen vieressä pieni erillinen hämärä keittokomero. Pitää huomenna tuoda omat eväät tänne. Kurkistan jääkaappiin, ja se sisältää juuri niitä eväitä, joita ajattelin raksamiesten syövän; kasapäin mikropizzoja ja Saarioisen einesruokia. Jääkaapin ovessa on siistissä rivissä Red bulleja, Batteryä ja muita energiajuomia. Ei yllätä yhtään.

"Söpöt housut", kuulen Antonin äänen takaani ja käännyn häntä kohti. Näen hänet ensimmäistä kertaa työvaatteissa ja voi luoja, miten hyvältä hän näyttää. Hänen aavistuksen kihartuvat tummanruskeat hiukset pilkottavat kypärän alta ja huomioliivin kirkuvan keltainen väri korostaa hänen ruskettuneita käsivarsiaan. Minusta tuntuu, etten saa henkeä.

"Tykkääks?"

"Oliko sun ihan pakko mennä sanomaan, et ollaan pari?"

"Eli tykkäät", Anton virnistää.