kiss my sins away

part 80 : samuel

A/N: Tiedoksi, että tämä ja seuraava osa tulee sijoittumaan päivää ennen edellistä lukua. Ihan vaan, jotta päästään näkemään vähän muidenkin sielunmaailmaa ku Saaran, ennen ku kaikki paljastuu. Hauskoja lukuhetkiä ❤️

-
S A M U E L
-

"Huomenta", kuulen uunituoreen vaimoni äänen, ja sitten tunnen hänen huulensa ensin nenälläni, sitten oikealla poskella, sitten vasemmalla ja lopulta huulillani. "Kello on jo aika paljon."

Vedän Linnean kainalooni. "No eikö me sit voitais siirtyä suoraan yöunille?"

Linnea alkaa kikattaa, mutta saa kuitenkin pyristeltyä itsensä otteestani pois. "Ei käy. Tänään on kaksosten synttärit ja meidän pitää käydä ostaa ne pinkit ilmapallot."

"Voi vitun pallot", huokaan raskaasti. Linnea pyörittelee päätään, nousee sängyltä ja katselen hänen muotojaan. "Sulla on hyvät pallot, vaimo."

"Urpo." Linnea heittää minua koristetyynyllä ja kyykistyy kaivamaan matkalaukkua. Nyt on sunnuntai ja tänään on pikkusysterieni 14-vuotissyntymäpäivät. Meillä alkoi molemmilla kesäloma ja tulimme kotopuoleen viettämään pari päivää. Eilen illalla tajusin, että meidän olisi pitänyt tulla jo paljon aiemmin. Täällä on nimittäin aika hurja meno.

Eilen illalla kun tulimme, koko keittiö oli aivan sotkussa. En ole ikinä nähnyt sitä niin sotkuisena. Tai sotkuisena ylipäätään. Linnea alkoi puoli kahdelta tiskaamaan kattilaa, joka oli kovettuneen puuron peitossa. Minä järjestelin pöydällä lojuvat astiat tiskikoneeseen ja pyyhin pöydät. Jalkojemme alla tuntui normaalia enemmän leivänmuruja, joten lakaisin nekin pois. Luulimme, että kaikki olisivat jo nukkumassa. Olin menossa tupakalle, kun löysin äidin terassilta itkemästä. Hän näytti vanhentuneen ainakin viisi vuotta viime kerrasta, kun hänet näin. Istuin äidin viereen, mutta en osannut sanoa mitään. Hänkään ei sanonut, hän vain laski heiveröiseltä tuntuvan päänsä olkapäälleni. Tiesin kuulemattakin, keiden vuoksi hän itkee.

Sirun ja Saaran.

Linnea lähtee alakertaan tekemään juhlavalmisteluja, mutta jään vielä hetkeksi makoilemaan vanhaan huoneeseeni. Toisin kuin ennen, nyt olen kietoutunut haaleanvaaleanpunaisiin pellavalakanoihin ja poskeeni on painautunut pitsisen koristetyynyn kuva. Tämä on nykyään Saaran huone.

Oli Saaran huone.

Kelaan mielessäni takaisin siihen päivään ennen lakkiaisiani, kun Saara ja Siru soittivat minulle facetime-puhelun. Molemmat itkivät ja vaikka olenkin raavas uros, niin itku ei ollut kaukana minullakaan. Tsemppasin heitä olemaan rohkeita ja kertomaan salaisuutensa isälle ja äidille. Kerran se vaan kirpasee. Tai no, se sattuu varmaan ihan vitusti ja isä mäiskii teitä kaikkia pesismailalla, mut onneks teillä hulluilla on matala kipukynnys, sanoin heille saaden heidät nauramaan. Olisinpa tiennyt, että se on viimeinen kerta, kun kuulen heidän naurunsa.

Petaan sängyn (mitä en ikinä tee) ja heitän koristetyynyt sen päälle. Pyyhkäisen pyykkikoriin menevällä t-paidallani pölyt pois kirjoituspöydältä ja asettelen siskoni muistiinpanovälineet siistiin kasaan. Yleensä en siivoa, mutta uskokaa tai älkää (älkääkä vaan kertoko Saaralle, että sanon näin) huone on nykyään todella kodikas. Sen täytyy olla siisti.

Sen täytyy olla siisti, jos Saara tulisikin takaisin.

Astun ovesta ulos, jossa saan ansaitsemani vastaanoton. "Samppa sää tulit! Tuu kattoo! Tuu kattoo mitä me tehtiin!" 4- ja 6-vuotiaat pikkusiskoni hihkuvat ja vetävät minua lahkeesta.

"No mitä tällä kertaa?" kysyn ja väännän väkisin hymyn kasvoilleni. He ovat ihan liian pieniä tietämään, mitä tämän perheen sisällä oikeasti tapahtuu. Saga esittelee minulle innoissaan linnaketta, jonka he ovat rakentaneet. "On päättömän Barbien kruunajaispäivä", Saga selittää suu vaahdossa. "Tänään se saa kruunun! Tiiäkkö mikä se kruunu on?"