Tää tuntuu niin väärältä, mutta samalla niin oikeelta. Mun ei pitäis olla täällä.
Mut täällä mä kuitenkin oon.
***
16-vuotias Saara on suuresta lestadiolaisesta perheestä. Vajaan 7000 asukkaan paikkakunta ja tiukka uskonnollinen kuri kotona tukahdut...
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Vihkiminen kirkossa oli niin kaunis. Jopa isä pyyhki silmäkulmaansa, mutta se nyt tosin on ihan ymmärrettävää, onhan kyseessä hänen ensimmäisen lapsensa häät. Lestadiolaisissa juhlissa yleensä edes jonkun perheen pienimmät lapset kirkuvat täyttä kurkkua, mutta nyt tuntui jotenkin erityisen rauhalliselta ja seesteiseltä. Linnea näytti upealta äidin vanhassa hääpuvussa, josta muokattiin äidin ompelutaidoilla hieman modernimpi versio. Samuel oli niin komea smokissaan, että kyyneleitä piti pidätellä jo pelkästään sen takia.
"Onnea ja jumalan siunausta tuoreelle hääparille", isä toivottaa ja halaa Samuelia ja Linneaa, kun saavumme juhlapaikalle. Hääpari seisoo onnellisen näköisenä juhlapaikan ovella ja toivottaa vieraat tervetulleiksi. Pidän Sisua sylissäni ja odotan vuoroani. Pienimmät haluaisivat jo päästä leikkimään juhlapaikan pihalla olevalle leikkipaikalle. Juhlat olisi voitu pitää Rauhanyhdistyksellä, mutta Linnea vaati saada pitää juhlat Niemiharjun kartanolla. Onneksi äiti ja isä suostuivat, sillä juhlapaikka on upea. Vanhanaikainen vaaleanharmaa kartano, joka oikein tihkuu romantiikkaa. Juhlapaikka on koristeltu yksinkertaisen kauniisti kukka-asetelmilla ja kynttilöillä. Linnea rakastaa maalaisromantiikkaa sisustuksessa, joten mikään kolkko Rauhanyhdistys ei olisi ollut yhtään heidän tyylisensä jatkopaikka. He muuttavat ensi viikolla Jyväskylään ihanaan romanttisesti sisustettuun rivitalokolmioon ja saan jo tänä iltana vihdoin oman huoneen.
"Onnea, näytätte niin söpöiltä", sanon kun vuoroni vihdoin koittaa.
"Ihana mekko, Saara", Linnea ihastelee.
"Pari vuotta nii oot ite tässä", Samuel sanoo ja vinkkaa silmää. "Otto meni kuule jo sisälle."
Oton mainitseminen saa melkein oksennuksen suuhuni. Otto on Linnean serkku, joten tottakai myös hän sai kutsun juhliin. Siru kertoi, että hän vilkuili minua kirkossa koko ajan. Itse en halunnut katsoa häneen päinkään.
"Heko heko", vastaan ja halaan veljeäni. "Onneks olkoon ihanasta vaimosta ja Linnealle osanotot, kun joudut viettään loppuelämäs tollasen ääliön kans."
Linnea katsoo Samuelia onnellisen näköisenä silittäen hänen käsivarttaan ja rintaani puristaa. Voisinpa itsekin olla noin onnellinen. Olla rakastaman ihmisen kanssa sukulaisten ympäröimänä ja kaikki hyväksyvät tulevan puolisoni sukuun.
Kaikki juhlisivat vain meitä.
Menen sisään kartanon juhlasaliin ja yritän etsiä katseellani perheemme pöytää.
"Näytät kivalta", kuuluu Oton ääni takaani. En ole jutellut hänen kanssaan sanaakaan sitten meidän yhteisen pyörämatkan, kun haukuin Oton sovinistiseksi idiootiksi. Nyt minun asuni ilmeisesti kelpaa, kun se on tarpeeksi siveellinen ja tyttömäinen.
"Kiitti", vastaan kuitenkin. Oton hiukset on sliipattu geelillä viistosti taaksepäin ja hän näyttää nyt ulkoisesti juuri siltä mitä onkin. Kympin oppilas ja oppilaskunnan puheenjohtaja.
"Miten menee?" Otto kysyy varovasti.
"Ihan hyvin."
Otto silittää sylissäni olevan Sisun päätä ja puhuu niitä näitä. Kylläpä sattu ihana sää. Kirkossa oli yllättävän rauhallista. Pappi piti sopivan pitkän puheen. Siionin laulut oli kauniita. Blaa blaa.
"Anteeks siitä mitä sanoin sillon", Otto sanoo yhtäkkiä. "En tiiä miks sanoin sillee, tottakai saat pukeutua just niinku haluat. Oon tosi pahoillani."
En olisi ikinä uskonut, että hän kehtaisi ottaa asiaa puheeksi. Ovela temppu pyytää anteeksi juuri nyt, rakkauden juhlassa, kun kaikilla on hyvä fiilis. Otto vaikuttaa kuitenkin vilpittömältä ja jos totta puhutaan, mua käy vähän sääliksi. Ei hän mitään pahaa tarkoita kuitenkaan.
"Ei se mitään", vastaan hymyillen. "Ei munkaan käytöksessä ollu kehumista. Tulistuin vähän liian nopeasti. Sori."
Oton kasvoille leviää välittömästi universumin levein hymy. "Kiitti."
"Eipäs mitään", vastaan pälyillen ympärilleni. Oikealla näen meidän perheemme pöydässä istumassa — äiti ja isä katsovat meitä ylpeinä ja kuiskuttelevat. Voin niin kuvitella mitä he puhuvat. Parin vuoden päästä juhlitaan noita kyyhkyläisiä! Saadaan hyvä poika sukuun! Ai että!
Paskat. Sitä päivää ne ei tule koskaan näkemään. Sanon Otolle heipat ja istuudun Sirun viereen pöytään. "Äiti ja isä niin luulee, että sulla on jotain Oton kaa", Siru kuiskaa korvaani ja pyöritän silmiäni.
Hääjuhla oli perinteinen lestadiolaisten hääjuhla. Puhuja piti pitkän uskonnollisen puheen hääparille, lauloimme Siionin lauluja, söimme hyvää ruokaa ja kaksoset esittivät kauniin laulun; Sanni lauloi ja Selma säesti pianolla. Äiti meinasi pakahtua ylpeydestä. Juhla oli liian nopeasti ohi, sillä lestadiolaisten häihin ei kuulu tanssia tai alkoholia. Mitä olen kuullut tavallisista evankelisluterilaisista häistä, niin siellä tanssitaan viinipäissään pitkään yöhön. Se kuulostaa niin paljon hauskemmalta — hääparia pitäisi juhlia iloiten, eikä tällä tavalla ankeasti ja ihan liian muodollisesti.
***
"Onko tullu paljon tykkäyksiä?" Siru kuiskaa korvaani, kun astumme pihalle. Kerkesin jo melkein unohtaa julkaisemani kuvan.
Samuel tarjoaa meille pikkusikarit ja katson isää kysyvästi. "Anna nyt juhlan kunniaks tyttöjen vähä ottaa", Samuel sanoo ja tökkää isää käsivarteen. Isä nyökkää hyväksymisen merkiksi ja sytytämme ne. Vedän rohkaisevat savut vaniljan makuisesta pikkusikarista ja avaan Instagramin.
256 tykkäystä 34 kommenttia
Siirrymme Sirun kanssa sivuun ja selaamme tykkääjät läpi. Anton ei ole edes tykännyt kuvasta, mikä saa minut vaipumaan epätoivoon. Minttu on kommentoinut melko lyhyt mekko, mutta hyvältä näyttää 🔥🔥 Hymyilen kommentille - ja muille saamille kehuille - mutta yksikään ei ole Antonilta. Insta-storyyn laittamani kuvan hääparista kirkossa ja kuvan hääkakusta hän on kyllä nähnyt.
"Ei se kehtaa ees tykätä, ku tajus että oli ihan idiootti ku päästi sut menee", Siru sanoo ja puhaltelee savurenkaita sikaristaan. En kyllä edes odottanut, että hän tykkäisi kuvastani. Hän oli kuitenkin niin vihainen.
Ja hän ihan varmasti vietti Hennan kanssa viime yön ja on nyt ihan rakastunut häneen. Kuka nyt ei tykkäisi Hennasta?
Ahdistaa, kun en vain yksinkertaisesti uskalla kertoa hänelle taustoistani. Pelkään niin paljon, että hän alkaa kohdella minua niin kuin 95% täällä asuvista epäuskovaisista. Että hän ajattelee, että vain rukoilen päivät pitkät ja vietän kaiken aikani seuroissa. Viimeistään äidin ja isän tapaaminen karkottaisi hänet pois. Isä karkottaisi hänet pois. Toisaalta menetän hänet joka tapauksessa, jos en kerro, mutta en usko pystyväni siihenkään.
"Löydät jonkun niin paljon paremman", Siru sanoo ja tarttuu minua kädestä. "Kato nyt ittees."
Sirun sanat saa minut hymyilemään.
Onneksi minulla on sentään maailman ihanin pikkusisko, jonka seurassa minun ei tarvitse salailla mitään.
