kiss my sins away

part 51 : tän kerran

Herään aamulla keittiöstä kuuluvaan kolisteluun. Pääni on todella kipeä ja minulla on hieman huono olo. Unohdan surkean oloni sillä sekunnilla, kun tajuan olevani edelleen Antonin kainalossa, hän näyttää niin söpöltä siinä tuhisemassa.

"Good morning lovebirds", Marius virnuilee pöydän takaa.

"Huomenta", vastaan ja nousen istumaan. Se saa Antonkin heräämään vuolaiden haukotusten saattelemana.

"Koulutielle talsimaan, uutta nyt oppimaan", Marius lallattelee virne naamallaan. Anton murahtaa, näyttää Mariukselle keskisormea ja vetää minut takaisin sängylle.

Ei helvetti — on ihan oikeasti kouluaamu.

"Missä Siru on?"

"Se lähti jo reippaasti kouluun", Marius kertoo. "Tulkaa vaa ottaa kaffee."

Nousemme vaivalloisesti vuodesohvalta, ja kun nousen pystyyn niin tajuan että päätäni särkee vielä kovemmin kuin uskoinkaan. Elisan tekemät drinkit tekivät tehtävänsä ja saan todellakin kärsiä siitä tänään. Nyt ymmärrän sen sanonnan, että alkoholi vain varastaa onnea huomiselta.

Harmi, että sen huomisen pitää olla jo nyt. Torstaina. Koulupäivänä.

"Saatte juoda aamukahvinne arvoisistanne kupeista, kun eräs nimeltä mainitsematon tohelo meni paskomaan kaikki muut lasit eilen", Marius nauraa ja ojentaa meille viinilasit. Hän kaataa niihin meille kahvia ja painuu itse suihkuun.

Anton istuu pöydän ääreen ja koska itse vohkin eilen hänen hupparinsa, hän on nyt ilman paitaa. Yritän huomaamattomasti vilkuilla Antonin käsivarsia ja vatsalihaksia, mutta jään heti kiinni. Anton katsoo minua vino hymy kasvoillaan ja näyttää niin suloiselta ja seksikkäältä väsyneillä silmillään. Tähän näkyyn voisin tottua.

"Oot kyl vitun söpö aamul", Anton sanoo ja pörröttää hiuksiani. Kurkkaan itseäni ikkunan heijastuksesta ja hiukseni on tänään extrakikkarat eilisten kiharoiden ja yön jäljiltä. Jos se kelpaa Antonille, niin se kelpaa myös minulle.

"Mikäs on homman nimi?" Anton kysyy.

"Mitä meinaat?"

"Sitä, et neiti eilen pussaili mua kaiken kansan edes", Anton virnuilee. "Onks meil nyt jotku päivitetyt säännöt?"

Päätäni alkaa särkeä entistä enemmän. Meidän juttu ei pysy enää kauaa salassa. Henna on varmaan eilen avautunut asiasta jollekin, ja jos puheet on kantautuneet Eerikan korviin, pian kaikki tietävät siitä. Anton huomaa ahdistukseni ja tarttuu minua kädestä.

"Mun puolest voidaan kyl pitää matalaa profiilii", Anton sanoo ja kaataa maitoa viinilasikahviinsa. "Kyl mä tajuun et tää on sulle iso juttu."

"Kiitti", vastaan huojentuneena siitä, että Anton ei ole yhtään vihainen tai painostava. "Mietin vaan Minttua."

"Luulis nyt et sun paras kaveri sentään ymmärtää", Anton sanoo.

"Sä et tunne Minttua."

"Mut tunnen sen veljen ja se on ainaki tosi rento", Anton sanoo ja nyökkää kylpyhuoneen suuntaan.

"No Minttu on vähän erilainen", sanon hiljaa. "Se on tosi vahvasti lestadiolainen. Oon tuntenu sen lapsesta asti ja mä tiiän, et sillä on joku tätä vastaan. Vähintään se menis kertomaan sen äidille, joka on sellanen lestadiolaisyhteisön Ulla Taalasmaa. Sen jälkeen kaikki sais tietää."

Anton tirskahtaa Ulla Taalasmaalle ja joudun myöntämään katselevani välillä salaa salkkareita. Kun on pienestä tytöstä asti saanut kuulla koulukavereiden puhuvan siitä, uteliaisuus otti vallan ja olin siihen ihan koukussa. Nyt en enää, koska oma elämäni on tietyistä syistä nykyään paljon mielenkiintoisempaa kuin Salatut elämät.

"Anna mulle vielä ens viikko aikaa", katson Antonia. "Sit alkaa kesäloma ja kaikki on hyvällä tuulella."

"Se käy erittäin hyvin", Anton hymyilee.

"Meidän pitää puhua myös yhestä toisesta asiasta."

"Joo joo, mä annan sun ja Jessen tehä sitä vitun ryhmätyötä", Anton naurahtaa. "Mä luotan suhun."

"Hyvä", vastaan voitonriemuisena. "Sitä paitsi Jesse vaan selaa kuitenki instaa sillä aikaa ku mä teen kaiken työn."

"Joo mä huomasin ku siin iPadil oli se sun kuvas. Ja se oli ihan vitun kuuma kuva, ihan tällee by the way", Anton tulee lähemmäs ja madaltaa ääntään. "Jos Marius ei olis tos seinän takana, nii mä vetäisin sut tohon vuodesohvalle ja toi Nalle Puh sais elämänsä traumat."

Tunnen tuhansien kipinöiden valtaavan pienen yksiön ja huomaan pulssini kiihtyvän. Anton vetää minut intohimoiseen suudelmaan ja palaan hetkellisesti ajatuksissani terassille. Terassille, jossa menetin neitsyyteni. Miehelle, jota juuri nyt suutelen. Anton vetää minut syliinsä tuolille ja sydämeni hakkaa kiihkosta ja jännityksestä. Krapulainen ihoni tuntee jokaisen kosketuksen tavallista herkemmin, ja kun hän upottaa kätensä kiharoideni syövereihin, koko kehooni leviää kylmät väreet. Tai tällä kertaa ne ovat todella kuumat väreet. Anton avaa hitaasti hupparini vetoketjua ja paljastaa pitsin peittämät rintani. Anton näykkää rintaliivieni reunaa ja liu'uttaa kieltään tuskallisen hitaasti rintakehältäni kaulaa pitkin takaisin huulilleni. Alan huohottaa ja tunnelma pienen yksiön sisällä tiivistyy entisestään. Juuri kun olisin ihan täysin valmis uuteen seksikertaan, kämppään tulee aivan hiljaista. Tajuan, että suihkun äänet kylpyhuoneessa lakkasivat ja muistan, että emme ole kämpässä kahdestaan. Ikävä kyllä.

"Alappa valmistautuu kouluun", Anton virnuilee ja työntää minut varovasti takaisin omalle tuolilleni tasaamaan hengitystäni. "Kuumis."

"Ei oo kivaa ku kiusaat tollee", katson kulmat kurtussa.

"Oli se musta aika kivaa", Anton iskee silmää ja pyöritän hänelle silmiäni, mutta en voi olla hymyilemättä.

Marius tulee pitämään Antonille seuraa siksi aikaa kun itse menen valmistautumaan. Koska hammasharjaa ei ole nyt saatavilla, pesen hampaat sormellani. Käyn pikaisessa suihkussa, mutta jätän hiukseni pesemättä. Ne on niin täydellisen kiharat vieläkin, etten halua luopua niistä vielä. Suihkussa on kasa erilaisia pinkkejä suihkutuotteita ja hymyilen. Siru todella on viettäny täällä paljon aikaansa. Suihku tekee todella hyvää ja tunnen oloni heti hieman pirteämmäksi. Siru on jättänyt eteisen penkille minulle mustat leggingsit, ettei minun tarvitse mennä kouluun lyhyessä skater-hameessani. Anton lainaa minulle huppariaan ja ottaa itse Mariukselta lainaksi valkoisen t-paidan, jossa on oikean rinnan kohdalla pieni tasku. Voisinpa käpertyä sinne ja jättää koulupäivän välistä. Tänään on vain pakko mennä kouluun, sillä ryhmätyömme on todella pahasti kesken ja tänään on myös saksan viimeinen tunti ennen ensi viikon koetta.

***

Onneksi Marius asuu vain parinsadan metrin päässä lukiolta. Emme puhu matkalla juuri mitään. Toinen puoli minussa haluaisi jonkun tutun tulevan vastaan, jotta minun ei enää tarvitsisi salailla ja toinen puoli taas pelkää sitä kuollakseen. Astumme koulun tyhjälle käytävälle ja vilkaisen seinällä olevaa kelloa. Kello on paria minuuttia yli, joten kaikki ovat jo menneet luokkiinsa. Katson Antonia.

"Älä anna sen Jessen lähennellä", Anton sanoo.

"En anna."

"Saanko mä?"

"Ai mitä?"

"Lähennellä?"

"Tän kerran", vastaan ja painan huuleni hänen huulilleen.