Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

3. osa

Kuiskaustähti käänsi katseensa jälleen sammalien päällä makaaviin Raikaspentuun ja Myrkkypentuun, kun näiden emo Kipinätäplä oli lausunut nimet. Hän maisteli nimiä mielessään ja totesi pitävänsä niistä.

"Ne ovat oikein kauniit nimet", hän maukui ja tarkoitti sitä, "menen heti kertomaan klaanille."

Kuiskaustähti vilkaisi vielä kerran vastasyntyneitä pentuja sekä näiden emoa ystävällisesti ennen kuin pujahti ulos pesästä. Hän näki Virranpauhun istumassa tuoresaaliskasan vieressä huolestuneen näköisenä ja ymmärsi syyn. Kipinätäplä tarvitsisi paljon saalista voidakseen imettää pentujaan mutta tuoresaalista ei edelleenkään ollut kovinkaan paljoa.

Samalla klaanipäällikkö tunsi pienen kateuden pistoksen sisällään miettiessään tätäkin onnellista perhettä. Hän teki kuitenkin parhaansa tyrehdyttääkseen tunteen, koska oli kauan sitten tehnyt päätöksensä suostua varapäälliköksi häntä edeltäneelle Myrskyklaanin päällikölle, Jäätähdelle. Pentujen hankkiminen haittaisi liiaksi hänen tehtäviään klaanipäällikkönä eikä hän oikeastaan edes tuntenut erityistä vetoa kehenkään tuntemaansa kolliin.

"Jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä saapukoon Suurkivelle klaanikokoukseen", Kuiskaustähden ääni kaikui aukiolla, kun hän oli loikannut suuren järkäleen laelle. Hänen äänensä oli varmasti kuulunut leirin kaukaisimpaankin nurkkaan ja hiljaa hän jäi katsomaan, kuinka hänen klaanitoverinsa alkoivat ilmestyä aukiolle. Valkea klaanipäällikkö oletti, että uutiset Kipinätäplän pentujen syntymästä olivat kulkeutuneet jo kissalta toiselle, joten arveli kaikkien tietävän klaanikokouksen syyn.

Kuiskaustähti huomasi pentutarhalle palanneen Virranpauhun jäävän lähelle pesän sisäänkäyntiä kuullakseen, jos hänen kumppanillaan olisi jotakin asiaa. Vilkaistessaan maahan kiven juurelle hän näki myös parantajan oppilaineen sekä varapäällikön saapuneen, joten katsoi parhaaksi aloittaa. Kissojen keskuudesta kuului hiljaista kuiskuttelua mutta kaikki hiljenivät, kun päällikkö viittoili hännällään hiljaisuutta.

"Olen kutsunut teidät kaikki koolle kertoakseni iloisia uutisia. Kuten kaikki ovat jo varmasti kuulleet, Kipinätäplä on viimein synnyttänyt ja Myrskyklaanissa on nyt kaksi uutta jäsentä, jotka Laakerinlehvän mukaan ovat terveitä ja tuntuvat vahvoilta. Heidän vanhempansa ovat nimenneet heidät Myrkkypennuksi ja Raikaspennuksi ja jokainen voi halutessaan mennä katsomaan pienokaisia", Kuiskaustähti selitti selvällä ja kirkkaalla äänellä jääden sitten hetkeksi tarkastelemaan kissojen reaktioita. Sieltä täällä kuului iloisia maukaisuja mutta ennen pitkään ne hiljenivät, kun kissat tajusivat, että naaras ei ollutkaan vielä lopettanut.

"Virranpauhu luonnollisesti katsoo, että ainoastaan yksi kissa menee pentutarhaan kerrallaan", hän jatkoi seuraavaksi ja osoitti sanansa enemmänkin pelkästään tummalle soturille kuin koko klaanille. Tämä nyökkäsi ja koska Kuiskaustähti oli sanonut sanottavansa, hän valmistautui loikkaamaan alas Suurkiveltä klaanikokouksen loppumisen merkiksi.

Äkkiä piikkihernetunnelia pitkin aukiolle juoksi kuitenkin kaksi myrskyklaanilaista. Hän tunnisti tulijat oitis Orajapiikiksi ja tämän oppilaaksi Sysitassuksi. Yllätyksekseen hän huomasi, että kirjava mustaruskea oppilas tärisi ja niiskutti. Tämän tumma turkki näytti olevan kauttaaltaan märkä. Näky sai Suurkiven vierellä olleen Laakerinlehvä juoksemaan oppilaan luo.

"Orajapiikki, mitä tämä tarkoittaa?" Kuiskaustähti kysyi tuimasti.

"Olimme harjoittelemassa Sysitassun kanssa metsästämistä ja kiersimme samalla jonkin verran rajoja. Menimme kohti Jokiklaanin rajaa ja melko pian hiekkakuopan jälkeen huomasimme puiden välissä jotakin tummaa. Kun pääsimme lähemmäs huomasimme, että joki on tulvinut. Ja se on tulvinut hyvin paljon", hopeamustaraidallinen kolli selitti kiireesti. Puhuessaan tämä vilkuili vähän väliä huolestuneena kohti oppilastaan, jonka ympärillä Laakerinlehvä hääri.

"Menimme pienen jyrkänteen päälle ja huomasin kallion olevan todella liukas. Varoitin Sysitassua mutta liian myöskään. Hän liukastui juuri silloin ja putosi veteen. En ehtinyt tarttua häneen kiinni ja sain vain vaivoin pidettyä itseni kallion päällä", tämä jatkoi ja yleensä hyvin itsevarma soturi luimisti korviaan tuntiessaan muiden katseet turkissaan kuin peläten, että joutuisi syytösten kohteeksi. Aukiolla oli kuitenkin hiirenhiljaista.

"Virta lähti kuljettamaan häntä ja yritin seurata. Kerran kadotin hänet näköpiiristäni ja aloin jo pelätä pahinta. Nelipuiden lähellä joki ei vielä ollut tulvinut niin pahasti ja pääsin joen reunalle juuri, kun Sysitassu oli ajelehtimassa ohitse. En ylettynyt auttamaan häntä mutta Kaniininhyppely ilmestyi Jokiklaanin reviiriltä ja pelasti Sysitassun. En ehtinyt edes kunnolla kiittää, kun hän jo lähti joen toiselle puolelle", hän maukui edelleen raskaasti hengittäen ja astui askeleen lähemmäs oppilasta ja parantajaa, "pärjääkö hän?"

"Sysitassu selviää kyllä. Nyt hän tarvitsee vain tuoresaalista sekä lämpimän ja kuivan nukkumispaikan", Laakerinlehvä tokaisi ja lähti auttamaan vilusta tärisevää oppilasta kohti pesäänsä vielä taakseen sanoen, "ihmettelen suuresti, miten hän jaksoi sellaisen virran jälkeen vielä juosta koko matkan tänne leiriin. Hän ei osallistu koulutukseen ennen kuin minä sanon, jotta hän ei saa mitään jälkitauteja."

Orajapiikki ei sanonut vastaan, koska varmasti ymmärsi, että valkoinen parantaja ajatteli vain potilaansa parasta. Kuiskaustähti katsoi oppilaan ja parantajan perään hiljaa mutta käänsi katseensa muuhun klaanin, kun Palavakasvo lausui ääneen kysymyksen:

"Mitä me teemme, jos tulva yltää leiriin asti? En ole koskaan kuullut, että se olisi yltänyt näin kauas mutta jos lumi alkaa nyt sulaa, se ei varmasti olisi mahdotonta."

Kuiskaustähti kääntyi miettiväisen näköisenä varapäällikkönsä puoleen, koska oli tämän kanssa samaa mieltä. Äkkiä hän kohotti ryhtiään vakava katse silmissään.

"Odotamme jonkin aikaa ja seuraamme tulvaa. Jos se tosiaan leviää leiriin saakka, meidän on mietittävä, mitä teemme. Palavakasvo, järjestä ylimääräisiä partioita tulvan suuntaan", hän maukui varapäällikölle, joka nyökkäsi käskyn kuultuaan. Hän tiesi, että voisi luottaa tähän.

"Jokaisen tulvan lähelle menevän täytyy olla varovainen. Vaikka ilma on alkanut lämmetä, paikat ovat silti jäisiä enkä halua kenenkään enää putoavan veteen. Seuraavalla kerralla meillä ei ehkä ole yhtä hyvää onnea, että veden varaan joutunut saadaan pelastettua. Partionjohtaja tulkoon aina raportoimaan tilanteesta minulle", kermanvärinen naaras määräsi, "oppilaat eivät saa mennä tästä eteenpäin metsään ilman soturia. Taitojen testaamista voi jatkaa, kun tiedämme, miten tulva etenee."

Sen sanottuaan päällikkö heilautti häntäänsä kokouksen loppumisen merkiksi, minkä seurauksena klaanin jäsenet alkoivat hajaantua pieniksi ryhmiksi puhumaan kokouksen sävyn muuttaneesta aiheesta. Kuiskaustähti kutsui häntäänsä heilauttamalla mukaansa pesäänsä Palavakasvon sekä Punerruskoiven ja Pihkamielen, jotka kuuluivat Myrskyklaanin kokeneimpiin sotureihin.

Kaikkien mielissä kummitteli ajatus siitä, että tulva jatkaisi leviämistään. Jos leiri täyttyisi vedellä, heidän pitäisi ehkä jättää se taakse ja paeta metsään, joka ei olisi turvallinen paikka niin suurelle porukalle.

_________________________________________________________

- Satakieli