Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

85. osa

Myrkkytähti istui Suurkiven vierellä ja kuunteli, kuinka Likakatse kertoi uteliaille oppilaille hänen menneisyydestään, vaikka nämä olivat varmasti kuulleet sen jo useasti vielä pentutarhassa ollessaankin. Tapahtumat tuntuivat palaavan tuoreina hänen mieleensä, ja samalla palasi myös haikeus. Hän ikävöi edelleen kaikkia kuolleita klaanitovereitaan, erityisesti Ruotouskoa, vaikka oli oppinut elämään ajatuksen kanssa, että nämä olivat poissa.

"Myrkkytähden noustua Myrskyklaanin päälliköksi on enimmäkseen ollut rauhallista eikä isompia taisteluita muita klaaneja vastaan ole ollut", Likakatse kähisi Risutassulle ja Korallitassulle, mutta musta klaanipäällikkö oli jo uponnut omiin ajatuksiinsa.

Paljon oli ehtinyt tapahtua sen jälkeen, kun hänestä oli tullut päällikkö. Raikassiiven ja Ruotouskon pennut olivat syntyneet ja näistä oli tullut oppilaita. Itse asiassa näiden mestarit olivat juuri testaamassa oppilaiden taitoja ja mikäli ne sujuisivat, näistä tulisi pian sotureita.

Hän oli yleensä itse aina päättöarvioinneissa mukana mutta antanut tällä kertaa Pilvenriekaleelle vastuun, koska Lumihuurre odotti hänen toista pentuettaan ja Pihlajanmarjan mukaan tämä synnyttäisi hetkenä minä hyvänsä. Hän halusi ehdottomasti olla silloin leirissä, koska muisti elävästi tämän ensimmäisen synnytyksen, joka oli viedä raidallisen naaraan hengen. Kahdesta pennusta Kaurispentu oli selvinnyt ja nyt tämäkin oli jo soturi, Kaurislaulu.

Pihkamieli oli siirtynyt klaaninvanhimmaksi kaksi vuodenaikaa sitten ja hän oli valinnut uudeksi varapäällikökseen Pilvenriekaleen. Hän oli kuitenkin iloinen, että pystyi kysymään vanhan varapäällikkönsä mielipidettä asioihin milloin tahansa.

Arpitassusta ja Vierastassusta oli tullut jo sotureita, ja klaani tunsi heidät nyt Arpituiskeena ja Vierassininä. Myrkkytähti oli varma, että kaikki ymmärsivät, että erityisesti Arpituiske oli nimetty veljesten emon mukaan. Vierassini oli saanut nimensä sinisistä silmistään, jotka olivat kuin kopiot Tuisketassun silmistä, joten myös tämä muistutti mustaa kollia kuolleesta naaraasta.

Kaanipäällikkö ei ollut missään vaiheessa kertonut näille, että näiden emo oli oikeasti murhattu kylmäverisesti vaan antanut ymmärtää, että Tuisketassu oli kuollut synnytyksessä. Hän ainoastaan kaikista myrskyklaanilaisista tiesi totuuden ja välillä pentujaan katsoessaan taakka oli tuntunut mahdottomalta kantaa.

"Miksi Ruotousko lähti pentuna Myrkkytähden mukaan, vaikka hän olisi voinut jäädä kotikisuksi?" toinen oppilaista kysyi klaaninvanhimmalta ja Myrkkytähti jäi itsekin miettimään vastausta kysymykseen. Hänen ajatuksensa palasivat aikaa, jolloin hän oli vielä ollut ystävänsä kanssa Sulan luona. Pentuna Ruotousko oli aina ollut utelias ja seikkailunhaluinen, joten ehkä tämä ei ollut soveltunut kotikisuksi. Sen parempaa vastausta kollilla ei ollut antaa itselleen, vaikka hän oli monta kertaa kysynyt sitä itseltään.

"Entä mitä Murjotustähdelle kävi?" Risutassu tiedusteli ja vasta silloin Myrkkytähti tajusi, että ei ollut kuullut, mitä Likakatse oli vastannut aikaisempaan kysymykseen.

"Varjoklaanilaiset karkottivat hänet", valkoinen naaras tokaisi halveksivasti ja klaanipäällikkö tiesi sen olevan totta. Jokiklaania ja Varjoklaania vastaan käydyn taistelun jälkeisessä kokoontumisessa Tummatähti oli ilmoittanut, että entinen päällikkö oli seuraajineen karkotettu, koska muut varjoklaanilaiset eivät enää kestäneet katsoa tämän väkivaltaisia ja valtaa janoavia päätöksiä.

Verikierre, Pimeydenmyrkky, Punakirous ja Kynsiroihu olivat lähteneet entisen Varjoklaanin päällikön mukaan mutta sen jälkeen nämä olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Yksikään klaani ei ollut haistanut näitä reviireillään tai matkalla Korkokiville. Se oli ollut helpotus mutta samalla Myrkkytähti ei voinut uskoa, että tämä vain katoaisi jälkiä jättämättä, ja hän oli koko ajan edelleenkin varuillaan tämän taistelun lopussa lausuma uhkaus korvissaan.