Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

75. osa

Myrkkykiemura tajusi astelevansa Myrskyklaanin reviirillä ja mietti, mitä teki siellä, koska muisteli menneensä nukkumaan soturien pesässä vasta äskettäin. Siitä huolimatta hän nautti hiljaisuudesta ympärillään ja liikkui aluskasvillisuuden joukossa tottuneesti.

Jopa unessa hänen mielialansa kuitenkin laski, kun viimeaikaiset tapahtumat palautuivat hänen mieleensä. Kaurispennun syntymästä ja Ilopennun kuolemasta oli kulunut neljänneskuu, mutta Lumihuurre oli edelleen hieman etäinen ja syytti itseään toisen pennun kuolemasta.

Äkkiä rasahdus jostakin lähettyviltä sai hänet jähmettymään, ja hän painautui vaistomaisesti vasten maata äänen suuntaan korvat hörössä tuijottaen. Pian hieman kauempana aluskasvillisuus liikahteli ja varjoihin sulautuva kolli näki kissajoukon hiipivän hiljaa eteenpäin. Pimeys tuntui yhtäkkiä syvenneen eikä hän erottanut, keitä tulijat olivat. Edes tuulen vire ei käynyt ja tuonut tunkeilijoiden tuoksua hänen kuonoonsa.

Hän oli hypähtää säikähdyksestä ilmaan, kun yllättäen aivan hänen eteensä ilmestyi kissa. Niin läheltä hän tunnisti leopardikuvioiden turkin, ja hänen niskakarvansa kohosivat. Murjotustähti näytti tuijottavan suoraan hänen suuntaansa mutta tämä ei reagoinut häneen mitenkään kuin ei olisi nähnyt häntä.

"Varo", kuului yllättäen hiljainen kuiskaus hänen korvansa juuresta ja hän kiepahti ympäri paikantaakseen puhujan. Ketään ei kuitenkaan näkynyt, joten hän kääntyi takaisin metsässä liikkuvaan kissajoukkoon. Jos Murjotustähti oli yksi kissoista, olivatko muutkin kissat varjoklaanilaisia? Mitä nämä tekivät heidän reviirillään? Ja miksi nämä kulkivat kohti Myrskyklaanin leiriä. Vastaamattomat kysymykset saivat Myrkkykiemuran hermostumaan mutta hän muistutti itseään, että kyse oli vain unesta. Sitähän tämän oli pakko olla.

"Varo vaaraa", sama ääni lausui uudelleen ja siinä samassa hän näki vaalean hehkun kauempana kissajoukon seassa. Hän tunnisti valkea hehkuvan turkin, jonka oli nähnyt unissaan aikaisemminkin. Mitä Jäätähti täällä teki? Tämä oli näyttäytynyt hänelle aikaisemmin ainoastaan Nelipuilla. Eikö hän nähnytkään tavallista unta?

"Mitä vaaraa?" hän kysyi jo hieman jopa hätääntyneenä ja lähti juoksemaan kohti Tähtiklaanin kissaa ja määrätietoisesti syvemmälle metsään kulkevaa kissajoukkoa. Hänestä kuitenkin tuntui kuin tähtikissa ja Murjotustähden joukko siirtyisivät vain joka askeleella kauemmas hänestä. Kesken loikan hän äkkiä tunsi tassunsa jäävän kiinni johonkin ja tajusi kaatuvansa.

**

Myrkkykiemura räväytti silmänsä auki sydän hakaten ja hänellä kesti hetken tajuta, että hän oli tutussa pesässä omalla makuupaikallaan. Hän yritti uskotella itselleen, että oli nähnyt vain tavallista unta. Jäätähden ilmestyminen jäi kuitenkin vaivaamaan häntä. Aikaisemmin tällä oli aina ollut jonkinlainen viesti hänelle, oliko tämä nytkin yrittänyt kertoa hänelle jotakin? Oliko Myrskyklaani vaarassa?

Kolli tiesi, että ei saisi enää unta, joten nousi jaloilleen sammaleen palaset turkistaan ravistaen ennen kuin tallusti aukiolle. Taivas oli kirkas ja punertava taivaanranta enteili auringon nousevan pian. Hän tiesi, että hänen pitäisi pian koota aamupartio. Jokin hänen sisällään käski kuitenkin tällä kertaa odottaa.

Kaksi täysikuuta sitten pidetystä  kokoontumisesta lähtien hänellä oli ollut tunne, että pian tapahtuisi jotain pahaa. Huutotassun kuolemaa ja Lumihuurteen synnytystä lukuun ottamatta kaikki oli ollut kuitenkin rauhallista, ja tunne oli hiljalleen hälvennyt. Edellinen kokoontuminen oli myös ollut huomattavasti rauhanomaisempi.

Nyt tunne iski kuitenkin häneen kahta kovemmin ja teki hänen olonsa hermostuneeksi. Hän toivoi voivansa puhua jollekulle mutta samalla pelkäsi, että kaikki vain ajattelisivat hänen kuvittelevan.

"Huomenta Myrkkykiemura", Pihkamielen tervehdys kuului yllättäen hänen viereltään, ja vasta silloin hän tajusi rampanneensa edes takaisin soturien pesän ulkopuolella. Hän kääntyi katsomaan kokenutta soturia ja toivoi, että ei ollut pitänyt liikaa ääntä ja herättänyt tätä.

"Kenet haluat aamupartioon?"

Myrkkykiemura epäröi hetken, koska jokin hänen sisällään käski pitää kaikki soturit leirissä mahdollisimman kauan. Pihkamieli näytti huomaavan sen, koska totesi:

"Sinua huolestuttaa jokin."

"Minulla on vain sellainen...tunne", varapäällikkö myönsi hermostuneena ja savumusta soturi kallisti aavistuksen päätään. Tämä ei vastannut ja tämän naama oli ilmeetön, joten hän ei kuitenkaan pystynyt arvaamaan, mitä tämä mahtoi ajatella.

Heidän välilleen laskeutui hiljaisuus ja vääjäämättä aurinko jatkoi nousemistaan. Muutkin myrskyklaanilaiset alkoivat heräillä ja Myrkkykiemura tiesi, että hänen olisi tehtävä päätöksensä nopeasti, jos ei halunnut huolestuttaa muitakin. Hän päätti mennä puhumaan Pihlajanmarjalle lähetettyään aamupartion matkaan.

"Pihkamieli, johda sinä aamupartiota ja ota Orajapiikki ja Ruotousko mukaasi. Arpitassu voi myös tulla mukaanne", hän lopulta huokaisi ja klaanin kokenein soturi näytti piristyvän saatuaan partion johtamistehtävän itselleen.

"Selvä on", tämä maukaisi ja jätti hänet siihen lähtien luultavasti etsimään muita partioon valittuja. Myrkkykiemura tiesi, että hänen pitäisi järjestää myös metsästyspartioita mutta se saisi nyt odottaa hetken. Hän ei saisi rauhaa, jos ei nyt puhuisi parantajaoppilaana toimivalle ystävälleen.

Ennen kuin Myrkkykiemura astui parantajan pesään vievään saniaistunneliin hän vilkaisi vielä taakseen ja näki Pihkamielen lähtevän aamupartion ensimmäisenä leiristä. Kolme muuta kissaa näyttivät seuraavan tätä piikkihernetunneliin.

"Myrkkykiemura, onko jokin vialla?" Pihlajanmarja kysyi, kun tämä näki hänen astelevan pesään. Hän katseli ympärilleen mutta ei nähnyt naaraan valkoista mestaria lähettyvillä. Hän istahti huokaisten ja klaanin parantajaoppilas näytti ymmärtävän, että jokin tosiaan oli vialla.

"Mikä hätänä?" tämä tiedusteli istahdettuaan hänen viereensä.

"Näin unen, jossa Murjotustähden johtama kissajoukko oli meidän reviirillämme ja johdatti joukkoa kohti leiriä. Tähtiklaanin kissa Jäätähti ilmestyi siinä myös ja varoitti minua vaarasta. En kuitenkaan tiedä, mistä vaarasta hän puhui. Hän on aikaisemminkin ilmestynyt unissani ja kertonut viestejä, joten en pysty uskomaan, että tämäkään olisi vain tavallinen uni", Myrkkykiemura selitti lyhyesti.

"Jäätähti? Laakerinlehvä on maininnut minulle hänestä. Hän oli kuulemma Myrskyklaanin päällikkö ennen Kuiskaustähteä", Pihlajanmarja maukui mietteliäänä, "miksihän hän on sinulle näyttäytynyt? Olen kuitenkin pahoillani, sillä en osaa sanoa, mitä unesi tarkoittaa. Voi olla, että Tähtiklaani on halunnut oikeasti varoittaa sinua jostakin. Joskus unet ovat kuitenkin vain unia."

Tämän sanat eivät lohduttaneet Myrkkykiemuraa ollenkaan, mutta hän tiesi tämän olevan oikeassa, joten hän vain huokaisi lannistuneesti. Vaikka hän kuinka haluaisi tietää unen tarkoituksen, hän ei saisi vastausta nyt. Jos uni oli jollakin tavalla tärkeä, hän saisi selville sen myöhemmin tavalla tai toisella.

"Oletko muuten kuullut jo uutiset Raikassiivestä?" Pihlajanmarja kysyi yllättäen ja uteliaana Myrkkykiemura käänsi katseensa tähän, koska hänellä ei ollut hajuakaan, mitä tämä tarkoitti. Hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoa mitään, kun nopeat juoksuaskeleet kuuluivat saniaistunnelista ja Onnentassu ilmestyi heidän eteensä. Nähdessään oppilaansa musta varapäällikkö loikkasi pystyyn ja hänen sydämensä alkoi hakata nopeammin, koska tämän karvat olivat pystyssä ja silmät suurentuneet järkytyksestä.

"Varjoklaani ja Jokiklaani hyökkäävät!"

_________________________________________________________

- Satakieli