Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

43. osa

Myrkkykiemura pyöri hetken makuupaikallaan odottaessaan kutsua klaanikokoukseen mutta lopulta hänen oli todettava, että hän oli liian levoton vain makoilemaan paikoillaan. Hän oli miettinyt koko ajan Kuiskaustähden sanoja, jotka tämä oli sanonut Ruototassun ja Raikastassun arvioinnin aikana. Hän oli yrittänyt uskotella itselleen, että kaikki oli hyvin, mutta hän ei voinut tunteelle mitään. Päällikön sanat eivät voineet olla vain sattumaa, ja tämä tiesi varmasti jotakin.

Musta soturi nousi ja asteli aukiolle jättäen tyhjän pesän taakseen. Hän jäi istuskelemaan hetkeksi pesän ulkopuolelle ja pörhisti turkkiaan suojaksi kylmältä viimalta, joka kävi aukiolla. Hetken pysyttyään paikoillaan hän oli jo palaamassa takaisin soturien pesän suojiin, kun kuuli nimeään huudettavan jostakin kauempaa.

"Myrkkykiemura!"

Kääntyessään äänen suuntaan kolli näki Lumitassun juoksevan leirin sisäänkäynnin suunnalta hänen luokseen. Hän jäi huokaisten odottamaan, että tämä pääsisi hänen luokseen. Tämän kasvoilla oli tuohtunut ilme ja Myrkkykiemura ehti jo miettiä, oliko hän tehnyt jotain saadakseen tämän kiihtymään.

"Mitä nyt?" hän tiedusteli ja paineli lumista maata tassuillaan hajamielisesti.

"Kuulin, että Ruototassusta ja Raikastassusta tulee sotureita", raidallinen oppilas vastasi ja Myrkkykiemura tarkasteli hetken tämän kasvoja. Jokin tämän äänensävyssä kieli siitä, että tämä ei ollut uutisesta ainakaan iloinen. Oliko tämä kenties kateellinen?

"Se on totta. Mitä siitä?" hän kysyi.

"Miten heistä voi tulla jo sotureita?! Eiväthän he voi mitenkään olla valmiimpia kuin minä!" Lumitassu maukui kiihtyneenä ja musta soturi katsoi tätä hetken tyrmistynyt ilme naamalla eikä ollut saada naukaisua suustaan. Hän oli kyllä arvannut, että tämä oli kateellinen, mutta ei hän sentään tällaista ollut odottanut.

"Varo, mitä sanot. Puhut sisarestani ja ystävästäni", Myrkkykiemura varoitti terävästi ja hänen niskakarvansa kohosivat aavistuksen. Hän kuitenkin pakotti ne tasoittumaan heti, vaikka naaraan sanat saivatkin hänet ärtymään. Tämä tuntui kuitenkin hädin tuskin kuulevan hänen maukaisuaan.

"Mieti nyt Ruototassuakin. Hänhän on kotikisu! Se oppilas ei ole ollut edes kauan metsässä ja nyt hän pääsee jo soturiksi...", Lumitassu selitti mutta Myrkkykiemuralle riitti. Hän ei halunnut kuulla enää enempää solvauksia ystävästään.

"Riittää!" hän ärähti nyt vihaisena piiskaten ilmaa hännällään ja sai oppilaan hiljenemään, "Ruototassu on ollut täällä jo monta kuuta ja harjoitellut ahkerasti. Hän on ihan yhtä uskollinen Myrskyklaanille kuin olet sinäkin!"

Lumitassu näytti siltä kuin aikoisi sanoa jotakin, mutta Myrkkykiemura heilautti häntäänsä käskynä pysyä vaiti.

"Ja mitä soturiksi nimittämiseen tulee, ehkä sinun pitäisi miettiä, onko ongelma sinussa itsessäsi! Ruototassu ei ole täällä haukkumassa toisia kuten sinä. Asenteesi on hirveä. Jos mestarisi olisi kuulemassa, siivoaisit klaaninvanhimpien pesää varmasti ainakin seuraavat kolme kuuta. Luulin, että olet muuttunut, mutta taisin olla väärässä", hän murisi ja toivoi, että oppilas huomaisi pettymyksen hänen äänessään. Ainakin tämän naamalle oli kohonnut ällistynyt ilme ja tämän suu oli ihmetyksestä auki.

"Jos sinulla on jotakin valittamista, mene kertomaan se Kuiskaustähdelle tai Pihkamielelle, äläkä valita siitä minulle!" musta soturi sähähti vielä raivoissaan ja huomasi vähän matkan päässä kävelevän Sysiseitsenen vilkaisevan häntä ihmeissään kuin ei olisi koskaan nähnyt häntä niin vihaisena.

"Myrkkykiemura...", Lumitassu aloitti ja hän kuuli tämän äänen värähtävän. Häntä ei kuitenkaan kiinnostanut kuulla tältä enää naukaisuakaan, joten hän käänsi tälle selkänsä ja lähti kohti Suurkiveä, koska näki Kuiskaustähden astelevan sitä kohti.

"En halua kuulla", kolli tiuskaisi lapansa yli eikä katsonut sen jälkeen enää taakseen. Hän kuitenkin tunsi koko ajan katseen turkissaan. Melkein samalla silmänräpäyksellä aukiolla kiiri tuttu kutsuhuuto:

"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen."

Myrkkykiemura istahti vähän matkan päähän Suurkivestä ja muita sotureita alkoi ilmestyä hänen ympärilleen kuin tyhjästä. Sysiseitsen ilmestyi hänen vierelleen, ja hän nyökkäsi tälle nopeasti. Hän oli iloinen, että tämä ei kysynyt hänen äskeisestä purkauksestaan mitään.

Hän näki myös Ruototassun ja Raikastassun tulevan paikalle silmät innosta säihkyen mutta hän silmäili näitä sivusilmällä synkästi. Hän oli tietysti edelleen iloinen näiden puolesta mutta Lumitassun sanat olivat saaneet hänet huonolle tuulelle, vaikka hän yrittikin unohtaa koko asian.

Soturi näki Kuiskaustähden istuvan Suurkiven päällä odottamassa klaanin kokoontumista. Hän vilkaisi kärsimättömänä ympärilleen, kun aukiolle tulleet kissat kuiskuttelivat toisilleen eivätkä tajunneet hiljentyä. Lopulta klaanipäällikkö nousi ja heilautti hännällään käskyn olla vaiti.

"Minulla on ilo kertoa teille hyviä uutisia. Tänään Myrskyklaani saa jälleen kaksi uutta soturia", naaraspäällikkö ilmoitti. Kukaan ei näyttänyt yllättyneeltä, mistä Myrkkykiemura arveli uutisten jo levinneet klaanin keskuuteen. Hän tiesi, että Raikastassu oli pidetty muiden klaanilaisten keskuudessa ja saisi varmasti lämpimän vastaanoton nimityksen jälkeen. Samaa hän toivoi kuitenkin myös Ruototassulle.

"Ruototassu ja Raikastassu", Kuiskaustähti maukui ja kehotti oppilaita tulemaan lähemmäs Suurkiveä hännän heilautuksella. Myrkkykiemura ei nähnyt näiden ilmeitä mutta oli varma, että näitä jännitti.

"Minä Kuiskaustähti, Myrskyklaanin päällikkö, pyydän esi-isiäni kääntämään katseensa näihin oppilaisiin. He ovat opiskelleet kovasti ymmärtääkseen jalot lakinne, ja on heidän vuoronsa tulla soturiksi", vaalea naaras lausui, "Raikastassu ja Ruototassu, lupaatteko elää soturilain mukaisesti ja puolustaa tätä klaania - jopa henkenne uhalla?"

Suurkiven edessä odottavat oppilaat vilkaisivat toisiaan ja sanoivat sitten samaan aikaan kuin yhteisestä sopimuksesta varmalla äänellä:

"Lupaan."

_________________________________________________________

-Satakieli