Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

47. osa

Myrkkykiemura pääsi lopulta takaisin Myrskyklaanin leiriin. Häntä vastassa oli lähes tyhjä leiri, koska kaikki olivat jo menneet nukkumaan. Aluksi hän näki vain vartiossa olevan Punerruskoiven astuessaan piikkihernetunnelista mutta huomasi lopulta myös Suurkiven vierellä olevan Kuiskaustähden sekä Ruotouskon ja Raikassiiven tämän seurassa. Kun päällikkö huomasi hänen paluunsa, tämä nyökkäsi kahdelle muulle soturille ja epäröiden nämä lähtivät kohti soturien pesää.

Myrkkykiemura epäröi hetken ennen kuin lähti kohti Kuiskaustähteä. Tämän vaalea turkki hohti kuunvalossa, joka jälleen valaisi ympäristöä. Hän pysähtyi ketunmitan päähän päälliköstään eikä kyennyt kohtaamaan tämän katsetta. Hän pysyi vaiti jääden odottamaan, että Kuiskaustähti sanoisi sanottavansa.

"Uskotko, että Murjotustähti puhuu totta?" naaras lopulta kysyi hiljaisella äänellä ja vasta nyt Myrkkykiemura tuli ensimmäistä kertaa ajatelleeksi mahdollisuutta, että Varjoklaanin päällikkö oli keksinyt koko jutun. Hän ei kuitenkaan keksinyt yhtäkään syytä, miksi tämä olisi valehdellut klaaninsa kissan kuolemasta, vaikka kyse olikin Murjotustähdestä. Lopulta hän nyökkäsi vaisusti mutta ei edelleenkään kohottanut katsettaan.

"Tiesitkö Tuisketassun odottavan pentuja?" päällikkö tiedusteli seuraavaksi ja Myrkkykiemura säpsähti hieman tämän suorasukaista tapaa. Hän vastasi pudistamalla päätään.

"Pennut ovat puoliksi varjoklaanilaisia mutta he ovat puoliksi myös myrskyklaanilaisia", Kuiskaustähti lausui harkitsevalla äänellä, "yleensä en kysy tällaisista asioista noin nuorilta sotureilta mutta pentujen isänä uskon, että sinunkin mielipiteelläsi on nyt väliä. Meillä on kaksi vaihtoehtoa."

Nyt Myrskyklaanin soturi nosti katseensa ja höristi hieman korviaan kuullokseen kaiken mahdollisimman tarkasti. Päällikön naama oli ilmeetön kuten usein muutenkin, eikä hän siis pystynyt arvaamaan, mitä tämä ajatteli.

"Voimme vaatia pentuja Myrskyklaanille tai voimme antaa heidän kasvaa Varjoklaanissa, jolloin heidät kasvatetaan uskollisiksi emonsa klaanille eivätkä he välttämättä ikinä tule tietämään sinua isäkseen", naaras selitti hitaasti ja silmäili häntä.

Myrkkykiemura mietti vaihtoehtoja ja häntä alkoi puistattaa, kun hän mietti pentujen jättämistä Varjoklaaniin. Hän tiesi, että Murjotustähti vihasi häntä, joten tämä ei varmastikaan antaisi hänen vertaansa kantavien pentujen olla rauhassa.

"Meidän täytyy pelastaa heidät", hän maukui lopulta.

"Oletko aivan varma?" Kuiskaustähti kysyi, "se ei tule olemaan helppoa."

"Olen varma. En halua edes kuvitella, miten heitä kohdeltaisiin siellä", kolli vakuutti ja toivoi, että päällikkö ei ollut pettynyt hänen päätökseensä.

"Olkoon sitten niin. Suunnittelemme asiaa lisää huomenna. Mene sinäkin nukkumaan", klaanipäällikkö nyökkäsi eikä edelleenkään näyttänyt tunteitaan. Se teki mustan soturin hieman hermostuneeksi mutta hän vain kumarsi ja lähti tallustamaan kohti soturien pesää. Ennen pesään astumista hän vilkaisi vielä taivaalle ja tunsi pienen toivonkipinän sisällään.

**

"Myrkkykiemura, herää!" kuului kiihtynyt ääni soturin viereltä ja hän avasi silmänsä. Pesän sisäänkäynniltä kajasti kirkas valo, vaikka hänestä tuntui, että hänen nukahtamisestaan oli kulunut vain silmänräpäys. Hän siirsi katseensa Ruotouskoon, jonka seisoi hänen vierellään.

"Kuiskaustähti haluaa sinut myös mukaan suunnittelemaan pentujen pelastamista Varjoklaanista", tämä selitti ja sillä hetkellä kaikki tapahtunut palasi hänen mieleensä. Voimat katosivat hänen raajoistaan hetkeksi, kun hän muisti uutisen Tuisketassun kuolemasta, mutta hän pakotti itsensä pystyyn miettien pentujaan Varjoklaanissa.

Ruotousko asteli hänen edellään aukiolle ja astuessaan ulos pesästä, Myrkkykiemura näki joidenkin kissojen kokoontuneen lähelle Suurkiveä. Hänet nähdessään nämä hiljenivät ja tekivät hänelle tilaa. Suurkiven vieressä istuva Kuiskaustähti nosti katseensa häneen.

"Meillä on jo alustava suunnitelma. Aurinkohuipun hetkellä partio lähtee Varjoklaanin rajalle ja ilmoittaa ensimmäiselle partiolle, että haluamme pennut Myrskyklaaniin. Heille annetaan ajankohta, jolloin heidän täytyy tuoda pennut rajalle ja varoitamme, että mikäli niin ei tehdä, hyökkäämme", Kuiskaustähti selitti ja Myrkkykiemura nyökkäsi merkiksi, että ymmärsi ja odotti, että tämä jatkaisi. Päällikkö kuitenkin pysyi hiljaa ja soturi vilkaisi ympärilleen.

"Siinäkö se?" hän kysyi ihmeissään ja sai vastaukseksi nyökkäyksen, "entä jos Murjotustähti lähettää melkein kaikki soturinsa ja jäämme alakynteen hyökkäyksessä?"

Kukaan ei sanonut aluksi mitään ja hiljaisuuden aikana hieman erilainen suunnitelma alkoi muotoutua hänen mielessään.

"Sinulla on mielessäsi jotakin", Kuiskaustähti totesi ja vasta silloin Myrkkykiemura tajusi, että tämä oli tarkkaillut häntä tiiviisti, "kerro kaikille, mitä mielessäsi on."

**

"Onko partio valmiina?" Kuiskaustähti kysyi ja silmäili neljän kissan partiota odottavasti. Johtajaksi tämä oli valinnut klaanin varapäällikön Palavakasvon ja muiksi jäseniksi Punerruskoiven, Likakatseen ja Lumitassun. Myrkkykiemurakin oli lähdössä mukaan mutta hänen oli suunnitelman mukaan pysyttävä näkymättömissä, kun partio puhuisi varjoklaanilaisille.

"Valmista on", Palavakasvo vastasi nyökäten vilkaistessaan ympärilleen kerääntyneitä kissoja.

"Lähtekää sitten", klaanipäällikkö kehotti ja partio lähti varapäällikön johdolla ulos leiristä. Myrkkykiemura seurasi viimeisenä ja hänen tassujaan kihelmöi päästä toteuttamaan suunnitelmaansa. Hän oli hieman ylpeä itsestään, koska Kuiskaustähti oli suostunut toteuttamaan sen ja jopa kehunut hänen ajatustaan.

Kivuttuaan jyrkänteen huipulle hän lähti astelemaan syvemmälle metsään. Lumitassu kulki hieman hänen edelleen. Tämä ei ollut sanonut hänelle sanaakaan sen jälkeen, kun tämä oli myöntänyt pitävänsä hänestä. Osittain hän oli myös iloinen siitä, koska ei oikein edes tiennyt, mitä voisi sanoa tälle.

He kulkivat nopeaan tahtiin ja lähestyivät vääjäämättä Varjoklaanin reviiriä ja Ukkospolkua, joka toimi kahden klaanin reviirien rajana. Myrkkykiemura oli ehdottanut, että partio kulkisi Ukkospolun alla menevästä tunnelista, jotta kissojen ei tarvitsisi ylittää Ukkospolkua. Hän muisti edelleen hyvin, missä se sijaitsi, koska sitä kautta Tuisketassu oli neuvonut heitä lähtemään Varjoklaanin reviiriltä.

Aina Tuisketassua ajatellessa tuntui kuin kylmät kynnet olisivat puristaneet hänen sydäntään, mutta hän pakotti ajatuksen sivummalle. Nyt oli keskityttävä suunnitelman ensimmäiseen vaiheeseen. Ukkospolun saattoi jo nähdä puiden välistä.

"Olemme lähellä", hän huikkasi joukon ensimmäisenä kulkevalle Palavakasvolle, joka pysähtyi ja kääntyi katsomaan häntä, "tunneli on tuolla."

Myrkkykiemura asteli metsän reunaan pitäen silmällä Ukkospolun toisella puolella alkavaa harvaa metsää nähdäkseen, jos siellä kulkisi joku. Hän osoitti hännällään aukkoa Ukkospolun alla ja Palavakasvo siirsi katseensa samaan suuntaan.

"Sinun on varmasti parasta etsiä itsellesi jokin hyvä piilo nyt", tämä kehotti ja nuori soturi nyökkäsi, "me menemme nyt."

Myrkkykiemura katsoi hetken, kun partio jatkoi matkaa kohti aukkoa ja siitä alkavaa tunnelia ennen kuin siirsi katseensa ympärillään oleviin puihin. Hän löysi lopulta sopivan puun, jonka oksat kurottuivat pitkälle Ukkospolun päälle, ja alkoi kiivetä. Päästyään tarpeeksi korkealla olevalle oksalle hän lähti ryömimään oksaa pitkin lähemmäs sen päätä. Se heilahteli hänen allaan mutta hän pyrki siitä huolimatta olemaan katsomatta alas. Se tästä vielä puuttuisi, että hän putoaisi.

Lopulta hän ei enää uskaltanut kulkea edemmäs, koska oksa alkoi käydä jo niin ohueksi, joten hän pysähtyi ja jäi hiljaa kuuntelemaan. Hän kiitti Tähtiklaania, että Ukkospolku oli hiljainen. Jos se pysyisi sellaisena, hän ehkä pystyisi kuulemaan kaiken.

_________________________________________________________

- Satakieli