Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

28. osa

Kuiskaustähden ääni oli jämäkkä, kun tämä asteli kissajoukon seasta eturiviin. Myrkkytassu tuijotti tätä silmät suurina kuin toivoen, että tämä selittäisi, miksi kaikki olivat yhtäkkiä niin vihamielisiä. Hän näki kissajoukon reunalla myös Raikastassun ja tämä näytti hätääntyneeltä.

"Mutta Kuiskaustähti emme voi antaa noiden pennuntappajien olla leirissä yhtään kauempaa!" Punerruskoipi vastusteli eikä Myrkkytassu ollut uskoa korviaan. Pennuntappajien? Oliko tämä tosiaan kutsunut häntä ja Ruototassua sellaisiksi. Hän oli niin järkyttynyt, että ei osannut edes olla vihainen saamastaan kohtelusta.

"Ei!" klaanipäällikkö maukui ääni värähtämättä, "emme voi tehdä hätiköityjä päätöksiä. Tiedätte, millainen maine Murjotustähdellä on. Myrkkytassu ja Ruototassu karkasivat Varjoklaanista, joten hän on ihan hyvin voinut keksiä valheen, jotta me kääntyisimme heitä vastaan."

Myrkkytassu näki Kuiskaustähden silmäilevän klaanitovereitaan tiukasti. Nämä eivät näyttäneet vakuuttuneilta, mutta hiljaista mutinaa lukuun ottamatta kukaan ei uskaltanut sanoa klaanipäällikölle vastaan.

"Nyt on niin myöhä, että kaikkien on parasta mennä nukkumaan. Selvitämme asiaa huomenna", Kuiskaustähti päätti äänellä, joka ei antanut mahdollisuutta vastaväitteille. Pikkuhiljaa kissat alkoivat hajaantua mutta Myrkkytassu ei voinut olla huomaamatta vihaisia silmäyksiä, joita häneen ja Ruototassuun luotiin.

"Te kaksi tulkaa pesääni", musta oppilas hätkähti, kun tajusi Kuiskaustähden puhuvan heille. Hän vilkaisi vierelleen jämähtänyttä ystäväänsä ennen kuin lähti seuraamaan päällikköä. Matkalla hän kohtasi aukion reunalle odottamaan jääneen sisarensa katseen ja huomasi niissä huolta. Hän toivoi, että tämä ei huolehtisi heistä liikaa.

Päästyään Suurkiven sisällä sijaitsevaan pesään Myrkkytassu katsoi Kuiskaustähteä ja hetken hän oli näkevinään väsyneen ja velvollisuuksien rasittaman päällikön. Tunne kuitenkin haihtui, kun tämä istahti sammalien päälle ja kääntyi kirkkain silmin katsomaan häntä ja Ruototassua.

"Tänään kokoontumisessa Murjotustähti ilmoitti kahdesta petturista, jotka olivat karanneet Varjoklaanista. Lyhyt ja mustaturkkinen kolli sekä pitkä ja valkoturkkinen kolli, jotka molemmat ovat oppilasikäisiä", Kuiskaustähti aloitti hitaasti ja tarkkaili heidän reaktioitaan. Myrkkytassu oli sanomassa jotain mutta pysyi lopulta hiljaa, kun naaras heilautti häntäänsä käskevästi.

"Hän kertoi näiden kahden tappaneen kaksi Varjoklaanin pentua. Hän epäilemättä tarkoitti teitä kahta", Kuiskaustähti maukui ja Myrkkytassu kuuli vierellään olevan Ruototassun henkäisevän. Myrkkytassusta tuntui kuin hänen tassunsa eivät enää kannattelisi hänen painoaan, joten hän istahti alas. Kuin katsoen hänestä esimerkkiä myös hänen ystävänsä istui maahan. Päästyään Varjoklaanista ilman, että kukaan oli saanut heitä kiinni, hän oli ollut helpottunut mutta ehkä hänen olisi pitänyt arvata, että asiat eivät jäisi siihen.

"Se ei ole totta", hän vastasi lannistuneella äänellä ja katsoi tassuihinsa. Mitä Kuiskaustähti päättäisi tehdä heidän kanssaan? Mitä jos tämä karkottaisi heidät? Mitä he sitten tekisivät?

"En hetkeäkään epäillyt teitä", klaanipäällikkö maukui ja siinä samassa Myrkkytassu nosti katseensa päällikköönsä. Nähdessään tämän ilmeen hän ymmärsi, että päällikkö todella tarkoitti sanomaansa. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt miksi ja oli kysymässä asiasta, kun naaras jatkoi:

"Olen pitänyt teitä silmällä siitä asti, kun tulitte Myrskyklaaniin. Olen elämäni aikana nähnyt kissoja, jotka ovat tappaneet hyvin vuoksi, ettekä te kuulu heihin. Olen tuntenut Murjotustähden siitä asti, kun hän oli Varjoklaanin oppilas, mutta ikinä häneen ei ole pystynyt luottamaan. Hän on arvaamaton mutta tällaisissa tapauksissa ei ole epäilystäkään, etteikö hän yrittäisi kääntää Myrskyklaania teitä vastaan."