Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

33. osa

"Pysy nyt paikoillasi!" Laakerinlehvä käski, koska Myrkkytassu liikkui sammalien päällä levottomasti kuin pian pentutarhan ulkopuolelle ensimmäistä kertaa pääsevä pentu, "en muuten saa irrotettua hämähäkin seittiä jalastasi."

Myrkkytassu ei kuitenkaan pystynyt pysymään paikoillaan. Edellisen kerran, kun Laakerinlehvä oli avannut hänen jalassaan olleen paketin, tämä oli vain päätynyt käärimään sen uudelleen sanoen, että jalka ei ollut vielä tarpeeksi hyvin parantunut. Oppilas oli jo mennyt sekaisin, kuinka kauan oli joutunut viettämään parantajan pesässä eikä tiennyt, miten reagoisi, jos uutiset jälleen olisivat huonoja.

Lopulta Laakerinlehvä oli saanut kaiken hämähäkin seitin kasattua vierelleen, josta parantajanimensä saanut Pihlajanmarja lähti viemään niitä ulos leiristä. Valkoinen naaras paineli tassuillaan oppilaan pitkän levon kangistamaa ja puuduttamaa jalkaa ja sai sen kihelmöimään.

"Sattuuko mihinkään?" parantaja kysyi nostaen katseensa hetkeksi jalasta mutta Myrkkytassu pudisti innostuneena päätään, "voit yrittää kävellä."

Laakerinlehvä päästi irti jalasta ja peruutti hieman kauemmas, jotta oppilaalla olisi enemmän tilaa. Hän kömpi pystyyn mutta tajusi heti, että hänen loukkaantunut etujalkansa oli niin heikko, että hädin tuskin kantoi hänen painoaan. Hänelle tuli myös tunne, että hän ei pystynyt liikuttamaan sitä samalla tavalla kuin muita jalkojaan.

"Voima palautuu jalkaan kyllä pikkuhiljaa", valkoinen kissa lupasi kuin olisi lukenut hänen ajatuksensa. Hän kiersi pientä ympyrää parantajan pesässä yrittäen saada jalan vertymään. Jo lyhyen hetken jälkeen se tuntui paremmalta mutta ei läheskään yhtä hyvältä kuin ennen loukkaantumista. Hän toivoi sen parantuvan harjoittelun myötä.

Samassa kaksi muuta oppilasta syöksyi pesään. Ensimmäisenä tullut Ruototassu oli vähällä törmätä Laakerinlehvään mutta onnistui pysähtymään viime hetkellä. Tämän perässä juossut Raikastassu ei kuitenkaan ollut valmistautunut äkkipysähdykseen ja rysähti kollin niskaan kaataen heidät molemmat.

"Pois päältäni karvapallo", alimmaksi jäänyt Ruototassu murisi ja yritti työntää mustaa naarasta päältään. Kaksikko kuitenkin päätyi painimaan sammalien päällä ja olivat kieriessään törmätä Myrkkytassuun.

"Oletteko te oppilaita vai pentuja?" Laakerinlehvä kysyi tuskastuneena ääntään korottaen. Vasta tämän sanat saivat kaksi muuta oppilasta irrottautumaan toisistaan ja nousemaan nolon näköisinä istumaan sammalia turkeistaan ravistaen. Myrkkytassu nuolaisi pari kertaa rintaansa peittääkseen huvittuneen kehräyksen.

"Pääseehän Myrkkytassu yön kokoontumiseen?" Raikastassu kysyi ja sai veljensä höristämään korviaan toiveikkaana. Kuiskaustähti oli aikaisemmin ilmoittanut, että hän saisi lähteä mukaan, mikäli olisi tarpeeksi hyvässä kunnossa ja saisi luvan Laakerinlehvältä. Parantaja näytti kuitenkin epäröivän.

"Se ei välttämättä ole kovinkaan viisasta", tämä myönsi lopulta antamatta kunnon vastausta. Toivo alkoi sammua mustan oppilaan sisällä mutta hänen sisarensa ei aikonut luovuttaa.

"Eikö hän voisi tulla? Hän on odottanut sitä niin kauan."

"Oletko varma, että jaksat matkan nelipuille ja takaisin? Et ole kävellyt pitkään aikaan emmekä voi olla varmoja, että jalkasi on parantunut täysin", Laakerinlehvä muistutti ja sai Myrkkytassun miettimään, ottaisiko riskin vai ei. Hän oli kuitenkin niin innostunut kokoontumiseen pääsemisestä, että ei enää välittänyt.

"Kyllä minä jaksan, jos kuljen rauhallisesti", hän vakuutti mutta parantaja ei näyttänyt vakuuttuneelta.

"Hyvä on, mutta Pihlajanmarja tulee mukaan ja katsoo, että et rasita itseäsi turhaan", tämä kuitenkin lopulta myöntyi mutta edes joutuessaan vahdittavaksi kuin pentu, joka voisi tehdä hetkenä minä hyvänsä jotakin kiellettyä, Myrkkytassu ei masentunut, koska pääsisi pitkästä aikaa ulos leiristä.