"En malta odottaa, että pääsemme Nelipuille", Raikassiipi maukui maata vasten kyyristyneenä Myrkkykiemuran vierellä. Pian olisi kokoontuminen ja Kuiskaustähti oli antanut heille luvan lähteä mukaan. Myös Ruotousko tulisi mukaan mutta tämä ei ollut vielä tullut muiden kokoontumiseen lähteneiden kissojen joukkoon.
"Niinpä", musta soturi vastasi, koska kokoontuminen oli heille kaikille kolmelle ensimmäinen soturinimen saamisen jälkeen, "miksihän Ruotousko ei ole vielä tullut?"
Raikassiipi hänen viereltään kohotti päätään ja silmäili aukiota. Tämä kohautti pian kuitenkin lapojaan, mutta jostakin syystä Myrkkykiemuralle tuli tunne, että tämä tiesi enemmän kuin kertoi. Olivatko nämä mahdollisesti riidelleen jostakin?
Hänen katseensa osui kauempana veljensä Tunturitassun kanssa olevaan Lumitassuun. Tämä oli useasti pyytänyt päästä hänen kanssaan metsästämään tai partioimaan sen jälkeen, kun he olivat sopineet oman riitansa. Hän oli tyytyväinen, että tämä näytti pitäneen lupauksensa, jonka tämä oli metsässä tehnyt. Nyt naaras kuitenkin piti etäisyyttä häneen eikä edes vilkaissut häntä kohden.
"Ehdin", kuului äkkiä hengästynyt ääni Myrkkykiemuran toiselta puolelta, jonne paikalle juossut Ruotousko oli yhtäkkiä ilmestynyt. Tämä näytti siltä kuin olisi juossut pidemmän matkan niin nopeasti kuin kykeni.
"Missä sinä olit?" hän kysyi silmäillen ystäväänsä tarkasti.
"Hoitamassa Laakerinlehvän antamaa tehtävää", valkoinen kolli vastasi ja musta soturi yritti miettiä kuumeisesti, millaisesta tehtävästä oli mahtanut olla kyse. Hänen ajatuksensa kuitenkin keskeytyivät, kun leirin sisäänkäynnillä oleva Kuiskaustähti nousi ja pian tämän kirkas ääni kaikui aukiolla.
"On aika lähteä", tämä ilmoitti ja lähti kissajoukon ensimmäisenä tunkeutumaan ulos leiristä. Myrkkykiemura nousi ja liittyi leiristä lähteviin kissoihin. Taakseen vilkaistessaan hän näki Raikassiiven ja Ruotouskon kuiskailemassa toisilleen ja hän ymmärsi, että oli tainnut olla väärässä miettiessään, että nämä olisivat riidelleen.
Hän antoi näiden kulkea kahdestaan taaempana ja lähti tassuttelemaan yksikseen kissojen joukossa ajatuksiinsa vaipuen. Jostakin syystä täysin yllättäen hän oli alkanut taas miettiä Tuisketassua. Vai oliko tällä jo jokin soturinimi? Johtuiko se siitä, että hän epätoivoisesti toivoi näkevänsä tämän kokoontumisessa? Hän säpsähti takaisin todellisuuteen vasta tuntiessaan turkin koskettavan kylkeään ja käänsi hitaasti päätään vierelleen ilmestyneeseen raidalliseen kissaan.
"Mitä mietit?" Lumitassu kysyi mutta Myrkkykiemuralle ei olisi tullut mieleenkään kertoa tälle ajatuksiaan, joten hän vain kohautti vaisusti lapojaan.
"Oletko jostakin vihainen minulle?" tämä kysyi yllättäen varovasti ja musta soturi vilkaisi yllättyneenä tätä. Oliko tämä saanut sen käsityksen hänen vastauksestaan?
"Vihainen? Sinulleko?" hän kysyi ihmeissään mutta pudisti sitten päätään, "ei mitään sellaista. Mietin vain kokoontumista."
Hän mietti sanansa tarkasti ja toivoi, että Lumitassu ei kysyisi enää enempää. Tämä pysyikin vaiti mutta tämän turkki kosketti heidän kävellessään hänen kylkeään vähän väliä. Jokin tämän kosketuksessa sai kylmät väreet kulkemaan hänen ihollaan.
**
"Minun pitää mennä", Lumitassu maukui, kun he olivat päässeet Nelipuita reunustavan rinteen huipulle. Alas katsoessaan Myrkkykiemura saattoi nähdä liikettä suurella aukiolla mutta tuuli kuljetti kissojen tuoksua toiseen suuntaan eikä hän sen vuoksi osannut sanoa, mikä klaaneista oli jo paikalla.
Hän kääntyi katsomaan Lumitassua kuullessaan tämän maukaisun mutta ei ehtinyt vastata mitään, kun tämä jo katosi muiden myrskyklaanilaisten sekaan. Musta kolli katsoi hetken tämän perään ja meinasi sen takia jäädä pahasti jälkeen, kun Kuiskaustähti antoi hännällään merkin juosta rinnettä alas. Myrkkykiemura ryntäsi mäkeä alas ja käytti hyväkseen edelleen juoksevien kissojen jälkiä, jotka tekivät liikkumisesta helpompaa.
Päästyään aukiolle hän jäi hengästyneenä etsimään katseellaan Ruotouskoa ja Raikassiipeä. Lopulta hän löysi nämä puhumasta joillekin paikalle oleville tuuliklaanilaisille. Tassutellessaan lähemmäs hän tajusi näiden olevan aikaisemmin tapaamansa Aamutassu ja Piikkitassu. Päästyään lähemmäs kaikki neljä kääntyivät katsomaan häntä kohden.
"Tulithan sinäkin", Raikassiipi maukui, kun hän istahti Ruotouskon viereen.
"Hei Myrkkykiemura, Raikassiipi kertoi, että olet saanut myös soturinimesi. Onnea", Aamutassu maukui nyökätessään.
"Hei, Aamutassu. Kiitos", Myrkkykiemura maukui hyvillään siitä, että myös toisen klaanin kissa onnitteli häntä. Naaras kuitenkin vilkaisi klaanitoveriaan ja huomautti huvittuneen kuuloisena:¨
"Minä olen nykyään Aamumarja. Piikkitakiainen on myös saanut soturinimensä."
"Onnea myös teille", myrskyklaanilainen soturi naukui ja vilkaisi Aamumarjan vierellä istuvaan Piikkitakiaiseen, joka nyökkäsi kiitokseksi mutta pysyi vaiti.
"Toivottavasti myös Jokiklaani ja Varjoklaani tulevat pian. Tänne jäätyy", Ruotousko mutisi, vaikka tällä oli kaikista paikalla olevista sotureista kaikkein paksuin turkki. Siinä samassa Myrkkykiemuran mieleen tuli Jokiklaanin riistavarkaus heidän reviirillään. Mainitsisiko Kuiskaustähti sen kokoontumisessa? Tämä ei ainakaan ollut sanonut siitä klaanille. Hänen teki mieli kysyä Ruotouskon ja Raikassiiven mielipidettä mutta ei viitsinyt tuoda asiaa esille, kun tuuliklaanilaiset olivat heidän seurassaan.
"Miten sinulla voi olla kylmä", Raikassiipi tuhahti ilkikurisesti ja näpäytti hännällään pitkän valkean turkin omaavaa kolli. Tämä ei vastannut mitään mutta Myrkkykiemuran kuuli ystävänsä kehräävän huvittuneena.
He joutuivat odottamaan jonkin aikaa ennen kuin Jokiklaani saapui paikalle. Musta soturi näki, että lähellä puhujankiveä Kuiskaustähti vain vilkaisi tylysti Terätähteä ja siitä hän ymmärsi, että tämä ei tosiaankaan ollut unohtanut reviirille tunkeutumista. Hän pisti myös merkille, että jokiklaanilaiset tuntuivat välttelevän ryhmiä, joissa oli myrskyklaanilaisia eikä kukaan näistä liittynyt hänen ja neljän muun soturin joukkoon.
Melkein heti Jokiklaanin saapumisen jälkeen viiltävä tuuli toi mukanaan Varjoklaanin tuoksua. Odottavaisena Myrkkykiemura nosti päätään ja silmäili kohti suuntaa, josta varjoklaanilaiset tulisivat. Pian tummat hahmot ilmestyivät pensaiden varjoista ja sulautuivat muiden klaanien kissojen joukkoon. Vaikka kuinka hän yritti etsiä, hän ei löytänyt katseellaan Tuisketassua.
Murjotustähden tuttu suuri leopardikuvioinen turkki vilahti puhujankiven juurella ennen kuin myrskyklaanin soturi näki tämän loikkaavan sen päälle. Muut päälliköt näyttivät seuraavan tätä närkästyneinä ja Myrkkykiemurasta oli vaikuttanut siltä, että Varjoklaanin päällikkö ei ollut vaivautunut edes tervehtimään muita.
"Minulla on surullisia uutisia", Murjotustähti ilmoitti odottamatta, että päälliköt päättäisivät yhdessä kokoontumisen aloittajan.
_________________________________________________________
- Satakieli
أنت تقرأ
Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys
الخيال (فانتازيا)Myrkkytähti on päällikkö, jonka kaikkien klaanien kissat tietävät. Kaikki tietävät myös hänen menneisyytensä, ja nyt on sinun vuorosi kuulla se. Tarina sinnikkyydestä ja uskollisuudesta kaikkein vaikeimpinakin hetkinä sekä osoitus, millainen todelli...
