Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

84. osa

Henkeään haukkoen Myrkkytähti avasi silmänsä Kuukiven viereltä ja ponnahti jaloilleen, kun tunsi taas voivansa liikkua. Hän perääntyi kiven luota sydän takoen ja hämmentyneenä mietti Kuiskaustähden viimeisiä sanoja.

Kääntyessään Pihlajanmarjan suuntaan hän näki tämän viittoilevan häntä seuraamaan. Vaaleanoranssiraidallinen parantaja suunnisti takaisin tunneliin, joka johtaisi heidät ulkoilmaan, ja Myrkkytähti kiiruhti tämän perään, koska ei halunnut joutua yksin kulkemaan pimeässä tunnelissa.

Matka takaisin maan pinnalle tuntui lyhyemmältä kuin aikaisemmin. Astuessaan ulos tunnelista hän pysähtyi katsomaan hiljalleen kirkastuvaa näkymää edessään ja mietti, oliko tosiaan ollut niin kauan Tähtiklaanin luona. Aikaisemmin taivaan täyttäneet pilvet olivat tiessään. Myrskyklaanin parantaja hänen vierellään kääntyi katsomaan häntä uteliaasti kysyen:

"Miten seremonia meni? Saitko yhdeksän henkeä ja uuden nimen?"

"H-hyvin kai. Sain henget ja nimen", musta kolli vastasi epävarmasti ja pohti, pitäisikö hänen kertoa parantajalle, mitä hänelle oli sanottu. Lopulta hän kuitenkin päätti pitää suunsa kiinni ja mainita asiasta vasta myöhemmin, jos se tuntuisi silloin tärkeältä.

"Hyvä. Tulehan sitten, meidän täytyy pian lähteä palaamaan takaisin leiriin. Voimme tosin metsästää ja levätä hetken ensin. Olet varmasti nälkäinen ja väsynyt", Pihlajanmarja ehdotti ja tämä lähti laskeutumaan sateen jäljiltä märkää kalliota pitkin kohti avaraa maastoa

Vasta sen kuullessaan Myrkkytähti tajusi tosiaan olevansa nälkäinen, koska ei ollut syönyt edellisenä päivänä ollenkaan. Ajatus tuoresaaliista sai veden kiellelle ja hänen vatsansa murahtamaan vaativasti.

Kun Korkokivet olivat jääneet jo hyvän matkan päähän heidän taakseen, Myrskyklaanin uusi päällikkö pujahti heinikon joukkoon ja maisteli ilmaa tuoresaaliin varalta. Kovinkaan kauaa ei kestänyt, kun hän haistoi hiiren jossakin lähettyvillä. Hän näki pahaa aavistamattoman saaliin suuren kiven juurella ja lähti hiipimään pehmein tassunaskelin lähemmäs ennen kuin loikkasi ja painoi hiiren maata vasten. Sen pelästynyt vinkaisu katkesi, kun Myrkkytähti puraisi sen nopeasti kuoliaaksi.

Palattuaan takaisin Pihlajanmarjan luokse hän näki tämän jo syömässä nappaamaansa tuoresaalista hyvällä ruokahalulla. Hän liittyi tämän seuraan ja teki hiirestä selvää nopeasti. Vatsa mukavasti täynnä hän kellahti kyljelleen maahan ja makasi siinä vaaleanoranssiraidallisen parantajaystävänsä vierellä hetken.

"Meidän täytyy jatkaa matkaa, jos haluamme ehtiä jossakin vaiheessa leiriin", tämä maukui lopulta noustessaan pystyyn ja murahtaen Myrkkytähti raahautui jaloilleen. Vilkaistessaan naarasta hän näki tämän myötätuntoisen katseen, mutta tämä ei sanonut mitään.

**

Myrkkytähti tunki Pihlajanmarjan perässä piikkihernetunnelin läpi leiriin ja seisahtui hetkeksi tämän viereen. Leiri oli hiljainen eikä kukaan aluksi huomannut heidän tuloaan.

"Minun pitää nyt mennä. Muista, että sinun pitää nimittää itsellesi varapäällikkö ennen kuunhuipun hetkeä", Pihlajanmarja muistutti kääntäessään katseensa mustaan kolliin. Epävarmasti hän nyökkäsi, jolloin tämä huiskautti häntäänsä hyvästiksi ja lähti tassuttelemaan kohti omaa pesäänsä.

"Myrkkykie... Myrkkytähti tarkoitan, olet tullut takaisin!" kuului äkkiä huudahdus hänen takaansa ja kiepahtaessaan ympäri hän näki partion tunkeutuvan aukiolle. Pilvenriekale oli partion kärjessä, ja tämä katsoi häntä uudella kunnioituksella. Tämän perässä tulivat Onnentassu ja viimeisenä Tunturitaival.

"Menikö matka hyvin?" Pilvenriekale kysyi ja Myrkkytähti nyökkäsi.

"Kaikki sujui ongelmitta", hän vastasi ja muistutti itseään siitä, että ei saisi kertoa seremoniastaan kenellekään. Pihlajanmarja oli hokenut sitä koko heidän matkansa ajan leiriin. Hän oli juuri sanomassa, että lähtisi miettimään varapäällikköä itselleen, kun kissoja alkoi yhtäkkiä ilmestyä lisää heidän ympärilleen, kun nämä tajusivat hänen palanneen. Joka puolelta kuului onnitteluja ja Myrkkytähteä lämmitti saamansa vastaanotto kissoilta, joista melkein kaikki olivat epäilleet hänen uskollisuuttaan, kun hän oli löytänyt takaisin Myrskyklaaniin.