Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

67. osa

Myrkkykiemura esti puistatusta kulkemasta kehossaan, kun Verikierre katsoi häntä vihreillä silmillään. Tämä ei kuitenkaan tehnyt tai sanonut mitään, joten omaksi helpotuksekseen mustaturkkinen myrskyklaanilainen tajusi, että jopa tämä totteli täydenkuun aselepoa. Hän veti syvään henkeä ja loi vielä viimeisen kylmänviileän katseen kohti Varjoklaanin varapäällikköön ennen kuin kääntyi kohti muita varapäällikköjä.

"Myrkkykiemura, mitä sinä täällä teet? Ei kai Palavakasvolle ole tapahtunut mitään?" Tuuliklaanin varapäällikkö Päivänsäde kysyi ja katsoi häntä huolestuneena. Katsoessaan tuota ruskearaidallista naarasta Myrkkykiemura ei voinut olla ajattelematta päivää, jolloin oli paennut Varjoklaanista, koska tämä oli ollut Tuuliklaanin partiossa, joka oli lopulta auttanut heidät oikealle reviirille.

"Kaikkein pahin", Myrkkykiemura vastasi alakuloisesti ja laski katseensa vilkaisten kuitenkin katkerasti Jokiklaanin varapäällikköä Kaislasuota, koska Palavakasvo oli kuollut Jokiklaania vastaan käydyssä taistelussa saamien haavojen heikentämänä valkoyskään. Sitä hän ei kuitenkaan aikonut sanoa, koska Kuiskaustähti kertoisi sen itse, jos haluaisi muiden klaanien tietää.

"Otan osaa", Päivänsäde maukaisi ja mustaturkkinen kolli nyökkäsi pienesti vastaukseksi, "oletko sinä sitten uusi varapäällikkö?"

Myrkkykiemura nyökkäsi uudelleen häntä nykien ja jostakin syystä hänelle tuli tunne, että Päivänsäde ajatteli häntä tarkastellessaan samaa kuin monet myrskyklaanilaisetkin: että hän oli vielä kovin nuori varapäälliköksi. Jos tämä mietti niin, tämä ei kuitenkaan sanonut mitään.

"Kokoontuminen alkaa!" kuului ulvaisu puhujankiveltä ja Myrkkykiemura tajusi, että hänen huomaamattaan päälliköt olivat kiivenneet sen päälle. Ulvaisija oli Tuuliklaanin Varistähti, ja tämän ääni sai aukiolla olevat kissat hiljenemään ja keskittymään päälliköihin.

"Tuuliklaanilla on kaikki hyvin. Nummilla kulki kerran koira mutta soturini saivat sen helposti ajettua pois reviiriltämme. Lisäksi Karkaushalla on vapaaehtoisesti siirtynyt klaaninvanhimpiin", Varistähti ilmoitti ja aukiolla olevat kissat huusivat tuuliklaanilaisen nimeä, koska klaaninvanhimmat olivat aina kunnioitettuja klaanien jäseniä, "Tuuliklaani on myös vahvistunut, sillä Liekkivasa on synnyttänyt kolme tervettä pentua."

Valkomustaraidallinen päällikkö astui taaksepäin kivellä jolloin Myrkkykiemura näki taas paremmin muutkin päälliköt. Nämä olivat tuntuneet antaneen vapaaehtoisesti Varistähden aloittaa mutta jokin näiden ilmeistä kertoi, että nämä eivät malttaneet odottaa omaa vuoroaan.

Seuraavana vuorossa oli Terätähti mutta Myrkkykiemura ei sen enempää kiinnittänyt huomiota tämän maukaisuihin, koska hänen katseensa oli kiinnittynyt taka-alalle olevaan Kuiskaustähteen. Tämä tuijotti silmät vihaisesti sirillään Jokiklaanin päällikköä kuin voisi hyökätä tämän kimppuun hetkenä minä hyvänsä.

Kun hiekanvärinen klaanipäällikkö viimein lopetti, Myrskyklaanin varapäällikkö tajusi, että tämä ei ollut maininnut sanallakaan hyökkäystä Aurinkokiville. Tämä ei selvästikään halunnut muiden klaanien saavan tietää häviöstä Myrskyklaanille. Katsoessaan omaa päällikköään Myrkkykiemura kuitenkin tiesi, että Kuiskaustähti ei jättäisi taistelua mainitsematta.

Murjotustähti oli siirtymässä puhujankiven etuosaan mutta Kuiskaustähti ohitti tämän ketterästi. Puistatus kulki Myrkkykiemuran kehossa, kun hän huomasi Varjoklaanin päällikön silmien välähtävän vaarallisesti kuun valossa, mutta tämä ei sanonut mitään.

"Minun on valitettavasti ilmoitettava, että pitkäaikainen Myrskyklaanin varapäällikkö Palavakasvo on liittynyt Tähtiklaaniin", valkea naaraspäällikkö kertoi ja nosti katseensa kohti taivaalla näkyviä tähtiä. Klaanien joukosta kuului surumielisiä ulvaisuja, koska kaikki olivat tienneet Palavakasvon. Myrkkykiemura seurasi päällikkönsä katsetta ja mietti tähtiä katsoessaan, seurasiko harmaa kolli meneillään olevaa klaanikokousta.

"Myrskyklaanin uusi varapäällikkö on Myrkkykiemura", Kuiskaustähti ilmoitti ja onnitteluja sateli kissojen joukosta. Myrkkykiemuran turkkia kihelmöi epämukavasti ja nyökätessään vaivautuneena hän oli täydellisen tietoinen kissojen katseista, kun kaikki kurkkivat toistensa ohitse yrittäessään nähdä hänet puhujankiven vierellä. Erityisen epämukavaksi hänen olonsa teki varjoklaanilaisten tuijotukset, ja hän yritti olla katsomatta näitä kohden.

"Palavakasvon kuoleman aiheutti Jokiklaani!" Myrskyklaanin päällikkö sihahti yllättäen ja siinä samassa aukio hiljeni. Myrkkykiemura huomasi kuitenkin muuttuneen ilmapiirin ja sivusilmällä näki, kuinka Kaislasuo hänen lähellään mulkoili puhujankiven päällä olevaa Kuiskaustähteä.

"Miten kehtaat syyttää Jokiklaania varapäällikkösi kuolemasta?" Terätähti kysyi ja Myrkkykiemura näki, että tällä oli vaikeuksia hillitä itseään. Samassa hänen huomionsa kuitenkin kohdistui aukion yli lipuvaan varjoon ja katsoessaan taivaalle hän näki pilvien lipuvan uhkaavasti kohti kuuta. Pian ne peittäisivät sen kokonaan. Tuulenvire heilutti Nelipuiden oksia hänen yläpuolellaa, vaikka vähän aikaa sitten oli ollut aivan tyyntä.

"Jos Jokiklaani ei olisi hyökännyt Aurinkokiville ja yrittänyt vallata niitä itselleen, Palavakasvo olisi elossa!" Kuiskaustähti sähähti kovaan ääneen niin, että kaikki varmasti olivat sen kuulleet. Tuuliklaanilaisten ja varjoklaanilaisten seasta kuului yllättynyt kohahdus, koska nämä eivät olleet tienneet taistelusta.

Myrkkykiemuran kynnet olivat lipuneet vaivihkaa näkyviin ja katsoessaan taas kohti Terätähteä hän näki tämän miettivän kuumeisesti jotakin sanottavaa. Vilkaistessaan sivummalla tilannetta tarkastelevaan Murjotustähteen hän säpsähti tämän katsetta. Sitä oli vaikea tulkita mutta jotenkin hänestä tuntui, että tämä vaikutti ilahtuneelta kuulemistaan uutisesta.

"Kiellätkö sen?" Myrskyklaanin naaraspäällikkö ulvaisi mutta ei antanut toiselle päällikölle aikaa vastata, "Aurinkokivet kuuluvat Myrskyklaanille emmekä ole luovuttamassa niitä Jokiklaanille!"

Kissojen joukosta kuului muiden myrskyklaanilaisten kannustavia ulvaisuja. Katsoessaan kaikkia jokiklaanilaisia ja myrskyklaanilaisia Myrkkykiemura näki kuun valossa kiiltävät kynnet ja irvessä olevat hampaat. Jos jotakin ei tapahtuisi, aukio olisi pian täynnä taistelevia kissoja.

Äkkiä pimeys pyyhkäisi Nelipuiden yli ja kova tuulenpuuska oli kaataa mustaturkkisen varapäällikön tassuiltaan. Hänen katseensa kohosi jälleen ylös ja kauhukseen hän tajusi, että pilvet olivat peittäneet taivaan. Tumma pilvien massa oli yhtäkkiä peittänyt melkein koko taivaan, ja Myrkkykiemura ymmärsi Tähtiklaanin olevan raivoissaan. Kokoontumisen aikaan oli aselepo ja Myrskyklaani ja Jokiklaani olivat melkein rikkoneet sen.

"Tähtiklaani on vihainen meille!" Varistähti ulvoi raivokkaan tuulen läpi, "kokoontuminen on päättynyt."

Sen sanottuaan Tuuliklaanin päällikkö loikkasi alas puhujankiveltä ja Myrkkykiemura katsoi, kuinka tämä kokosi klaanilaisensa luokseen ja lähti marssimaan takaisin kohti nummia. Äkkiä hän heräsi omista ajatuksistaan ja viittoili muita myrskyklaanilaisia lähemmäs, kun Kuiskaustähti loikkasi maahan. Kuin yhteisestä sopimuksesta he loivat suojaavan muurin myrskyklaanilaispäällikön ympärille, kun tämä marssi häntä ja pää pystyssä kohti Myrskyklaanin reviiriä.

Ennen kuin Myrkkykiemura astui pois Nelipuiden aukiolta, hän vilkaisi vielä kerran taakseen. Jokiklaanin ja Varjoklaanin päälliköt näkyivät edelleen puhujankiven luona. Murjotustähti näytti sanovan jotakin Terätähdelle ja jostakin syystä kylmät väreet kulkivat hänen kehossaan ja hänelle tuli inhottava tunne, että pian tapahtuisi jotakin pahaa.
_________________________________________________________

- Satakieli