Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

42. osa

"Onko sinulla mitään, mitä haluaisit kertoa minulle?" Kuiskaustähti kysyi yllättäen mutta Myrkkykiemura pystyi hetken vain tapittamaan tätä hiljaa. Hän yritti kuumeisesti miettiä, mitä päällikkö mahtoi tarkoittaa, mutta hänen mieleensä ei tullut mitään.

"Ei ole", hän vastasi lopulta epävarmasti mutta ilmekään ei muuttunut naaraan kasvoilla. Tämä nyökkäsi ja nousi seisomaan.

"Siinä tapauksessa meidän kannattaa lähteä seuraamaan oppilaita. Voimme aloittaa Ruototassusta. Muista, että meidän täytyy pysyä piilossa emmekä saa näyttäytyä heille", klaanipäällikkö selitti ja nuori soturi nyökkäsi ymmärtävänsä. Kun Kuiskaustähti lähti astelemaan kohti Nelipuita, joiden suuntaan tämä oli käskenyt Ruototassun metsästämään, Myrkkykiemura lähti seuraamaan tätä.

Astellessaan lumessa hän yritti edelleen kuumeisesti miettiä, mitä päällikkö oli tarkoittanut. Äkkiä hänen niskakarvansa kohosivat, kun ajatus hänen isästään tuli hänen mieleensä. Päällikköä nopeasti vilkaisten hän kuitenkin pakotti karvansa tasoittumaan. Oliko tämä mahdollisesti tarkoittanut hänen harjoitustuokioitaan Virranpauhun kanssa? Toisaalta mistä tämä olisi saanut tietää niistä? Nehän tapahtuivat hänen unissaan ja niistä oli jo niin kauan... Hän piti suunsa visusti kiinni eikä sanonut asiasta mitään yrittäen saada ajatuksen pois mielestään.

**
Myrkkykiemura käveli Kuiskaustähden perässä, kun tämä yllättäen heilautti häntäänsä merkiksi pysähtyä. Hän höristi korviaan ja tuijotti eteenpäin silmä tarkkana. Lumisten pensaiden välistä hän näki liikettä ja tajusi Ruototassun olevan kauempana. Kuiskaustähti heilautti häntäänsä ja lähti hiipimään vatsa maata viistäen hieman lähemmäs. Musta soturi seurasi tämän esimerkkiä ja pysähtyi lopulta tämän vierelle.

"Katsotaan, miten hän onnistuu", päällikkö kehotti hädin tuskin kuuluvalla äänellä. Myrkkykiemura silmäili tarkasti ystäväänsä, joka vaani jotakin lumessa olevaa. Hän pidätti hengitystä, kun tämä loikkasi ja tunsi iloa sisällään, kun näki tämän nostavan pian maasta veltoksi menneen pienen tuoresaaliin.

"Sehän oli helppoa", soturi kuuli Ruototassun puhuvan itsekseen ja hänen viiksensä värähtivät huvittuneesti. Hän tiesi, että tämä oli eriomainen metsästäjä, ja kolli näytti tiedostavan sen itsekin. Kun valkoinen oppilas oli piilottanut saamansa saaliin lumen alle ja merkinnyt kohdan löytääkseen sinne uudestaan, tämä ryntäsi syvemmälle metsään tietämättä heidän paikalla olostaan yhtään mitään.

"Tule", Kuiskaustähti naukui ja nousi. Tämä lähti seuraamaan Ruototassu liikkuen varovasti metsässä, jotta ehtisi piiloon, jos oppilas yhtäkkiä ilmestyisikin jostain. Myrkkykiemura seurasi perässä ja pyrki pitämään kaikkea ympäristöä mahdollisimman hyvin silmällä.

Pian he löysivät taas Ruototassun ja jäivät jälleen syrjemmälle seuraamaan. Myrkkykiemura näki oppilaan keskittyneenä johonkin kohtaan lumessa. Äkkiä tämän pää kuitenkin kohosi kuin tämä olisi kuullut tai nähnyt kauempana jotakin muuta. Siinä silmänräpäyksessä tämä alkoi kiivetä edessään olevaa puunrunkoa pitkin ylös. Hetken musta kolli pelkäsi tämän putoavan, koska tämän tassut lipsuivat jäisellä kaarnalla.

"Hän huomasi isomman saaliin kuin, mitä oli alun perin vaanimassa", Kuiskaustähti selitti hiljaisella äänellä ja vasta silloin Myrkkykiemura huomasi kauempana lumeen sulautuneen valkoisen jäniksen. Aikoiko Ruototassu loikata sen kimppuun puusta?

Jänis lähestyi puuta, jonka oksalla Ruototassu odotti. Vielä muutama loikka ja se olisi ihan tämän olla. Äkkiä valkoinen eläin kuitenkin pysähtyi ja kohotti päätään kuin se olisi huomannut jotain. Nyt! Myrkkykiemuran teki mieli huutaa.

Ruototassu loikkasi alas puusta silmänräpäyksen liian myöhään, koska jänis oli jo huomannut vaaran. Tämä sai silti hieman osuttua kohteeseensa, minkä seurauksena eläimen tasapaino horjui eikä se päässyt heti juoksemaan karkuun niin nopeasti kuin olisi pystynyt. Valkoinen oppilas ryntäsi sen perään ja pitkällä loikalla laskeutui jäniksen selkään iskien hampaansa sen niskaan, jolloin valkoinen ruumis valahti liikkumattomaksi.

Myrkkykiemura henkäisi syvään ja tajusi, että oli hetken pidättänyt hengitystään. Kuiskaustähti kosketti hännällään hänen lapaansa ja hän kääntyi katsomaan tätä. Naaras nyökkäsi poispäin Ruototassusta ja Myrkkykiemura ymmärsi, että heidän olisi nyt aika lähteä katsomaan, miten Raikastassulla oli mennyt.

**

Myrkkykiemura seisoi Kuiskaustähden vierellä Hiekkakuopalla, jossa he odottivat oppilaiden paluuta. Klaanipäällikkö oli kertonut hänelle paljon oppilaan kouluttamisesta mestarin näkökulmasta ja hän oli pyrkinyt painamaan muistiinsa kaiken kuulemansa. Hän paineli lumista maata tassujensa alla ja toivoi jo, että oppilaat tulisivat, koska hän halusi nähdä näiden reaktiot kuullessaan Kuiskaustähden arviot.

Äkkiä metsässä alkoi näkyä liikettä ja Ruototassu ilmestyi aukiolle raahaten nappaamaansa jänistä hampaissaan. Tämä laski sen Kuiskaustähden eteen sanoen:

"Käyn vielä hakemassa loput."

Kuiskaustähti nyökkäsi vastaukseksi, jolloin oppilas juoksi lunta tassuillaan lennättäen samaan suuntaan, josta oli tullut vain hieman aikaisemmin. Melkein samalla hetkellä täysin toisesta suunnasta ilmestyi Raikastassu paikalle omia saaliitaan kantaen. Myrkkykiemura oli iloinen, että lumesta huolimatta molemmat oppilaat olivat saaneet napattua edes vähän tuoresaalista ja näin pystyneet esittämään taitojaan.

Kului hetki ennen kuin Ruototassu palasi jälleen takaisin ja istahti lopulta Raikastassun viereen hengästyneenä. Tämä oli ilmiselvästi juossut koko matkan. Naaras vaikutti yllättyneeltä nähdessään valkoturkkisen oppilaan saaliit ja näytti siltä kuin aikoisi sanoa jotain. Kuiskaustähti kuitenkin ehti ensimmäisenä.

"Seurasimme Myrkkykiemuran kanssa teidän metsästystänne ja erityisesti sinä, Ruototassu, yllätit minut taidoillasi. Olet erinomainen metsästäjä", tämä kehui ja kollioppilas näytti ylpeältä kuullessaan kehut, "Raikastassu, onnistuit myös hyvin olosuhteisiin nähden."

Kermanvärinen naaras piti pienen tauon ja oppilaat tämän edessä näyttivät odottavaisilta. Myrkkykiemura katsoi heitä silmiään siristäen, koska tiesi, mitä päällikkö sanoisi seuraavaksi.

"Arviointinne onnistuivat erinomaisesti ja tänään auringonlaskun jälkeen Myrskyklaani saa kaksi uutta soturia", Kuiskaustähti maukui tyynellä äänellä. Ruototassu ja Raikastassu kääntyivät katsomaan toisiaan riemastuneina eikä musta soturi voinut estää hilpeää kehräystä nousemasta sisältää.

"Voimme nyt palata leiriin", klaanipäällikkö naukui, "olkaa valmiita, kun kutsun klaanin koolle."

_________________________________________________________

- Satakieli