Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

4. osa

Myrkkypennun ja Raikaspennun syntymästä kului puoli kuuta ja näytti siltä, että tulva oli lakannut leviämästä eikä tulisi missään vaiheessa yltämään leiriin asti. Virta oli ollut varallisen nopea mutta se oli pysynyt hyvän matkan päässä leiristä. Sen takia kaikki alkoivat olla toiveikkaita, koska suurin osa lumestakin oli ehtinyt jo sulaa. Myös leiriin lehtikadon aikana kerääntynyt lumi oli sulanut ja aukio lainehti suurelta osin, mutta myrskyklaanilaiset toivoivat, että se ei olisi niin vakavaa.

Kissojen mieliin nousi pian kuitenkin pelko, oliko Tähtiklaani hylännyt heidät, koska tulvavaaran väistymisen jälkeen alkoivat rankkasateet. Sade jatkui lähes taukoamatta useita päiviä ja pisarat putoilivat tasaiseen tahtiin jo ennestään lainehtivaan leiriin. Jos Myrskyklaani oli nähnyt nälkää jo aikaisemminkin, oli riistaa nyt vielä vähemmän, koska kaikki tuoresaaliit joko hukkuivat tai pakenivat.

Syntyessään olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa olleet Raikaspentu ja Myrkkypentu olivat alkaneet heikentyä, koska heidän emoltaan Kipinätäplältä ei tullut tarpeeksi maitoa. Kylkiluut paistoivat mustien turkkien lävitse eikä kumpikaan enää jaksanut leikkiä.

Lintupuu oli synnyttänyt vain reilu neljänneskuu Kipinätäplän jälkeen, mutta toisin kuin Raikaspentu ja Myrkkypentu hänen pentunsa Lumipentu ja Tunturipentu olivat syntymästä asti heiveröisiä. Itse kuningatarkaan ei missään vaiheessa ollut päässyt täysiin voimiinsa, koska synnytys oli ollut erityisen rankka. Laakerinlehvä oli yrittänyt auttaa kaikilla mahdollisilla yrteillä, joita hänellä enää oli jäljellä, mutta lopulta hänenkin oli myönnettävä, että kissojen selviäminen oli Tähtiklaanin käpälissä.

**

"Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä Suurkivelle klaanikokoukseen", Kuiskaustähti kutsui klaanin koolle tavallisella kutsuhuudolla. Hän oli alkanut ymmärtää, että vaihtoehdot olivat lopussa, jos hän halusi klaaninsa selviävän. Heidän täytyisi jättää leiri ainakin joksikin aikaa. Kissat tulivat lähemmäs kukin mistäkin edes hieman kuivemmasta paikasta.

"On viimein tullut se päivä, jona meillä ei enää ole kuin yksi mahdollinen vaihtoehto. Selvisimme tulvasta mutta sade on asettanut henkemme vaaraan", naaras naukui eikä hänen äänensä enää ollut yhtä paljon voimaa täynnä kuin aikaisemmin, "lähdemme heti, kun kaikki ovat valmiita. Muistakaa, me palaamme vielä."

Hän vilkaisi taivasta huolestunein silmin. Sade oli loppunut hetkeksi mutta tummat pilvet enteilivät seuraavaa rankkasadetta. Ennen sen alkamista heidän kuitenkin pitäisi ehtiä pois leiristä ja tarpeeksi kauas löytääkseen suojaa.

"Kaikki valmistautukoon lähtöön", kermanvärinen klaanipäällikkö määrä ja nousi seisomaan. Kukaan ei sanonut vastaan mutta Kuiskaustähti saattoi huomata, että leirin jättäminen ei miellyttänyt joitakin hänen klaanitovereistaan. Hän ymmärsi näiden mielipiteen mutta tiesi myös, että se olisi ainoa vaihtoehto. Hän jäi hetkeksi katsomaan, kuinka kissat nousivat ja lähtivät kukin valmistautumaan.

**

"Emo, minulla on nälkä", Myrkkypentu uikutti ja painautui lähemmäs Kipinätäplän lämmintä turkkia istuessaan pentutarhan ulkopuolella. Hän yritti epätoivoisesti etsiä nisää saadakseen ruokaa mutta hänen emonsa siirtyi aavistuksen kauemmas.

"Tiedän kulta mutta maitoa ei nyt ole", tämä huokaisi väsyneesti ja kietaisi häntänsä suojelevasti hänen ympärilleen jatkaen sitten vierellään istuvalle Virranpauhulle, "toivottavasti matka menee hyvin."

Pikkuruinen musta pentu nosti katseensa isäänsä ja näki vakavan katseen tämän naamalla. Tämä nyökkäsi ja hän yritti miettiä, mitä matkaa nämä mahtoivat tarkoittaa. Hän oli kuitenkin niin väsynyt, että ei jaksanut edes ajatella. Hän halusi vain takaisin pentutarhan lämpöön voidakseen sulkea silmänsä ja nukkua.