Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

23. osa

Kuiskaustähdeksi esitelty kermanvalkoinen naaras nyökkäsi ja silmäili ensin nopeasti Ruototassua ennen kuin käänsi lehdenvihreät silmänsä Myrkkytassua kohden. Tämä katsoi häntä pitkän aikaan ja tämän läpitunkeva katse sai hänen tassunsa kihelmöimään epämukavasti. Mikä hänessä oli niin kiinnostavaa, että naaras tarkkaili häntä paljon kauemmin kuin hänen ystäväänsä?

"Raikastassu oli oikeassa. Ei ole epäilystäkään, etteikö hän olisi sukua Virranpauhulle ja Kipinätäplälle", Kuiskaustähti myönsi viimein selkeällä äänellä, ja Myrkkytassu höristi korviaan. Virranpauhuko? Hän tunnisti heti isänsä nimen, mutta entä kuka oli Kipinätäplä? Voisiko tämä olla hänen emonsa?

"Myrkkypentu?" kuului äkkiä hiljaisen kissajoukon seasta ääni. Hän kääntyi katsomaan puhujan suuntaan ja näki, kuinka muut kissat väistyivät mustan naaraan tieltä. Hän tunnisti tämän samaksi, jonka oli nähnyt taistelussa. Samaksi joka oli tunnistanut hänet veljekseen.

"Minä olen Myrkkytassu, en Myrkkypentu. Ja tässä on Ruototassu", hän korjasi.

"Raikastassu, älä sekaannu nyt tähän", Palavakasvo maukui oppilaalleen mutta tämä ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan rynnisti viimeisen matkan Myrkkytassun luo ja jäi tuijottamaan häntä silmät suurina. Kolli heilautti korviaan hieman vaivautuneena, koska ei oikein tiennyt, mitä hänen pitäisi sanoa tai tehdä.

"En uskonut näkeväni sinua enää ikinä sen jälkeen, kun katosit", Raikastassu henkäisi ja oli sanomassa muutakin mutta Kuiskaustähti ehti ensimmäisenä.

"Olen kuullut Palavakasvolta toiveenne liittyä Myrskyklaaniin. Olen päättänyt antaa teidän jäädä siitäkin huolimatta, että olette olleet tähän mennessä oppilasaikananne uskollisia Varjoklaanille", päällikkö lausui ja Varjoklaanin mainitseminen sai kuiskuttelun alkamaan klaanikissojen joukossa, "jos pystytte osoittamaan uskollisuutenne Myrskyklaaniin pääsette klaanin sotureiksi kuten muutkin oppilaat. Älkää pettäkö luottamustani, älkääkä tehdä Myrkkytassun vanhempien uhrauksia turhiksi."

Hiljaisuus oli taas laskeutunut aukiolle mutta Myrkkytassu pystyi aistimaan tunnelman muuttumisen vihamielisemmäksi ja hän toivoi, että hän ja Ruototassu eivät joutuisi kokemaan samanlaista kohtelua kuin Varjoklaanissa. Hänen teki mieli kysyä, mitä Kuiskaustähti tarkoitti hänen vanhempiensa uhrauksilla mutta ymmärsi pitää suunsa kiinni.

"Tästä eteenpäin Myrkkytassun koulutuksesta vastaan minä. Lintupuu, sinä jatkat Ruototassun koulutusta", klaanipäällikkö jatkoi ja Myrkkytassu näki hieman kauempana istuvan kullanruskearaidallisen naaraan nyökkäävän, joten arveli tämän olevan klaanipäällikön mainitsema naaras. Tämän naamalta ei voinut lukea mitään, joten hän ei osannut sanoa, mitä mieltä tämä oli saamastaan oppilaasta.

"Nyt kaikki menevät jatkamaan klaanivelvollisuuksia, myös sinä Raikastassu. Ehdit puhua veljellesi kanssa myöhemmin", Kuiskaustähti naukui ja vilkaisi naarasoppilasta tiukasti, "te kaksi seuratkaa minua."

Myrkkytassu nousi jaloilleen luoden anteeksipyytävän katseen Raikastassuun, joka jäi nyrpeän näköisenä Palavakasvon viereen. Hän seurasi päällikköä Ruototassu kannoillaan kiven sivussa olevasta aukosta sen sisään. Hän henkäisi pikaisesti, kun näki edessään hämärän pesän. Hän ei olisi ikinä keksinyt tehdä pesää kiven sisään.

"Istukaa", kermanvalkoinen klaanipäällikkö kehotti istuen pesän takaseinällä oleville sammalille kiertäen häntänsä siististi tassujensa ympärille, "nyt kertokaa kaikki, mitä teille on tapahtunut."

Jokin tämän olemuksessa loi Myrkkytassulle tuntee, että hän pystyisi vapautuneesti kertomaan tälle kaiken. Hän istahti hiekalle vähän matkan päähän päälliköstä ja Ruototassu teki samoin. Nopeasti henkeä ensin vetäen hän alkoi kertoa alusta alkaen kaiken ystävänsä avustamana.

**

"Voitte nyt mennä lepäämään. Koulutuksenne Myrskyklaanissa jatkuu huomenna auringonnousun aikaan", Myrskyklaanin päällikkö maukui, kun Myrkkytassu oli lopettanut, "pesän ulkopuolella oleva Raikastassu voi näyttää teille leirin."

Musta oppilas vilkaisi ihmeissään pesän suulle ihmetellen, miten Kuiskaustähti tiesi hänen sisarensa olevan siellä. Hän ei kuitenkaan kysynyt asiasta vaan kumarsi nopeasti ennen kuin asteli pesän suulla olevien jäkälien lävitse aukiolle Ruototassu perässään. Sillä hetkellä, kun hän oli astunut kokonaan ulos pesästä, Raikastassu ilmestyi jostain hänen eteensä.

"Minä näytän teille paikkoja", tämä maukui heti ensimmäisenä innostuneesti kuin olisi kuullut Kuiskaustähden naukaisun.

"Käyhän se", Myrkkytassu nyökkäsi ja katsoessaan tuota mustaa naarasta hänen oli vaikea uskoa, että tämä oli todella hänen sisarensa. Hän lähti tassuttelemaan mutta siinä samassa kipu lävisti hänen kehonsa. Kipu hänen tassussaan oli unohtunut leiriin saapumisen ajaksi mutta nyt kun jännitys oli hellittänyt, se alkoi jälleen jomottaa. Hän toivoi, että se loppuisi yön aikana.

"Oletko kunnossa?" Ruototassu kuiskasi hänen korvaansa ja musta oppilas oli helpottunut, että tämä taisi olla ainoa, joka huomasi hänen olevan kivuissa. Hän nyökkäsi pienesti ennen kuin varovaisesti jatkoi matkaa kuunnellen sisarensa puhetta ympärilleen katsoen. Rinnallaan kulkevaan ystäväänsä vilkaistessaan hän huomasi tämän tuijottavan edellä kulkevaa naarasoppilasta silmääkään räpäyttämättä uteliaana.

"Mitäs siinä tuijotat?" musta oppilas kysyi tältä ilkikurisesti samalla tätä hieman tönäisten. Ruototassu käänsi samassa katseensa muualle ja näytti siltä kuin olisi jäänyt kiinni jonkun pahan asian tekemisestä.

"En mitään", tämä mutisi vaivautuneena ja tämän vastaus sai Myrkkytassun tuhahtamaan.

**

"Ja tässä on vielä oppilaiden pesä", Raikastassu kertoi ja astui sisään aukion reunalla olevasta aukosta. Myrkkytassu seurasi perässä ja silmäili hämärässä ympärilleen. Heti ensisilmäyksestä lähtien hän piti pesästä enemmän kuin oppilaiden pesästä Varjoklaanin leirissä. Kun hänen ajatuksensa harhailivat enemmänkin Varjoklaaniin, hänen mieleensä tuli Tuisketassu ja hän mietti, oliko tämä kunnossa.

"Täällä nukkuu tällä hetkellä minun lisäkseni Sysitassu, joka on jo oikeastaan aika vanha oppilaaksi. Kuulin, että hän loukkaantui tai sairastui joskus aikaisemmin, minkä vuoksi hän ei pystynyt harjoittelemaan," Raikastassu selitti hiljaisella äänellä ja siinä samassa heidän takaansa pesään astui mustaruskea kirjava naaras. Tämä vilkaisi Myrkkytassua ja Ruototassua mutta ei sanonut mitään vaan asettui sammalten päälle vähän matkan päähän.

"Tunturitassu, jonka taidattikin jo tietää, ja hänen sisarensa Lumitassu ovat oikein mukavia, kun heihin tutustuu", Raikastassu kertoi vielä hiljaisemmalla äänellä ja jostain syystä tämän maukaisu teki Myrkkytassun hieman epäluuloiseksi, koska hän oli saanut Tunturitassusta hyvin nokkavan kuvan. Hän ei osannut kuvitella, että kolli osaisi olla mukava.

"Meidän kannattaa varmaankin käydä nukkumaan. Teidän mestarinne luultavasti testaavat taitojanne huomenna", musta naaras maukui haukotellen, "valitkaa, mikä vapaa paikka tahansa."

Myrkkytassu asettui pehmeiden sammalten päälle ja jäi hetkeksi tuijottamaan pesän seinää mietteliäänä. Siinä samassa hän muistit, mitä oli unohtanut kysyä Raikastassulta. Hän aukaisi suunsa kysyäkseen asiansa vielä mutta kääntyessään katsomaan naaraan makuupaikkaa kohden hän huomasi, että tämä oli jo nukahtanut. Oppilas tuhahti huvittuneena ja lupasi itselleen, että kysyisi asiaa seuraavana päivänä, vaikka hänen tassunsa kihelmöivätkin halusta saada vastaus heti.

_________________________________________________________

- Satakieli