Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

25. osa

"Tämä riittää", Kuiskaustähti totesi sivummalta, ja Myrkkytassu jäi huohottaen seisomaan hiekalle. Hän oli harjoittelun seassa huomannut, että tämä oli katsonut häntä ja Sysitassua tarkkaavaisesti saaden hänen turkkinsa kihelmöimään epämukavasti. Hän oli kuitenkin pyrkinyt keskittymään ja unohtamaan epämiellyttävän tunteen.

"Olit sinä yllättävän hyvä", Sysitassu myönsi ja kääntäessään katseensa tähän Myrkkytassu huomasi tämän katsovan häntä. Tämä käänsi kuitenkin päänsä nopeasti pois kuin ei olisi oikeasti halunnut myöntää asiaa.

Myrkkytassu tunsi ylpeyden pistoksen sisällään, koska oli itsekin huomannut, että ei ollut ollut täysin alakynnessä Sysitassua vastaan, vaikka tämä oli ollut oppilaana huomattavasti kauemmin kuin hän. Hän ei ollut ehtinyt kovinkaan paljoa hyökätä mutta oli sentään onnistunut puolustautumaan naaraan hyökkäyksiä vastaan melko hyvin.

Hän kääntyi katsomaan hiekkakuopan reunalla istuvia kissoja ja näki Raikastassun katsovan häntä silmät suurina. Myös hopeamustaraidallinen Orajapiikki näytti yllättyneeltä mutta ei sanonut mitään. Musta oppilas lähti tassuttelemaan muiden luokse mutta ehti ottaa vain muutaman askeleen, kun Kuiskaustähden maukaisu sai hänet pysähtymään:

"Myrkkytassu, tule mukaani. Lintupuu ja Orajapiikki, seuratkaa te muiden oppilaiden harjoituksia sillä aikaa."

Epämiellyttävä tunne levisi jälleen Myrkkytassun mielessä, mutta hän lähti seuraamaan klaanipäällikköä. Vilkaistessaan taakseen hän näki muiden oppilaiden katsovan heidän peräänsä ennen kuin Lintupuu kehotti Raikastassua ja Ruototassua aloittamaan. Kun hän huomasi jääneensä hieman jälkeen, hän loikki Kuiskaustähden nopeasti kiinni.

"Muistutat hyvin paljon isääsi, Myrkkytassu", päällikkö maukui kävellessään, kun hiekkakuoppa oli jäänyt kauas taakse. Myrkkytassu vilkaisi tätä mutta ei sanonut mitään, koska tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun hän oli kuullut jonkun sanovan niin.

"Osoitit harjoituksissa erinomaista taitoa ikäisekseni oppilaaksi Sysitassua vastaan. Minua jäi kuitenkin mietityttämään eräs asia", valkea naaras jatkoi asettuessaan istumaan kaatuneen puunrungon päälle. Myrkkytassu nosti ihmeissään katseensa tähän, koska ei tajunnut, mitä tämä yritti sanoa. Tämä viittoili häntä viereensä ja jatkoi vasta sitten:

"Kun oppilaille opetetaan taistelutaitoja, ne ovat melko samanlaisia kaikissa klaaneissa. Mitä teet, kun kissa hyökkää suoraan sinua kohden, entä silloin kuin sinulla on vihollinen selässä? Oppilaille yleensä opetetaan melko samalla tavalla, miten silloin pitää toimia."

Myrkkytassu kallisti päätään eikä edelleenkään ymmärtänyt.

"Kerran oli eräs kissa. Hän oli soturi ja erinomainen sellainen mutta erilainen kuin muut. Hän teki kaikki täysin eri tavalla kuin hänelle oli opetettu oppilaana. Hän oli täältä Myrskyklaanista ja hänen nimensä oli Virranpauhu, sinun isäsi", Kuiskaustähti selitti, "kun harjoittelit äsken, käytit samanlaisia liikkeitä kuin hän. En voi tietää tarkalleen, miten sinua on koulutettu aikaisemmin, mutta en ole koskaan aikaisemmin nähnyt Virranpauhun lisäksi kenenkään tekevän niin, en edes varjoklaanilaisten."

Myrkkytassu ei edelleenkään ollut ihan varma, tajusiko, mitä naaras ajoi takaa mutta silti häntä alkoi kylmätä. Hän ei ollut koskaan kertonut kenellekään, että oli harjoitellut Virranpauhun kanssa. Hän ei myöskään ikinä ollut tajunnut, että hän olisi käyttänyt erilaisia liikkeitä kuin muut. Epäilikö päällikkö jotakin? Tai tiesikö tämä jopa, että hän oli harjoitellut myös isänsä kanssa?

Hän tunsi itsensä pieneksi Kuiskaustähden tuijotuksen alla ja mietti, mitä sanoisi. Hän ei oikeastaan ollut enää edes varma, mitkä liikkeet hän oli oppinut Murjotustähdeltä ja mitkä Virranpauhulta. Klaanipäällikkö taisi huomata hänen empimisensä, koska huokaisi pienesti ennen kuin maukui:

"Sinun ei ole pakko puhua. Toivon kuitenkin, että osoitat uskollisuutesi Myrskyklaanille etkä toista isäsi virheitä."

Myrkkytassu höristi korviaan mutta ei ehtinyt kysyä, mitä virheitä Virranpauhu oli tehnyt, koska naaras jatkoi osoittaen hännällään hänen jalassaan olevaa haavaa:

"Voimme palata leiriin, ja siellä sinun on parasta käydä näyttämässä tuota haavaa Laakerinlehvälle ennen kuin se tulehtuu. Se näyttää jo nyt vaivaavan sinua."

"Kyllä, Kuiskaustähti", musta kolli lupasi. Ehkä Raikastassu tietäisi, mistä Kuiskaustähti oli puhunut. Hän päätti kysyä sitä tältä heti, kun saisi siihen mahdollisuuden. Siinä samassa hän vasta tajusi, että hänen turkkinsa haavan ympäriltä oli veren ja pölyn sotkema, kun haava oli jälleen avautunut harjoitusten aikana.

**

"Sinun kannattaa ottaa hieman rauhallisemmin harjoituksissa jonkin aikaa, jotta haava ei enää aukea. Jos joku epäilee jotakin, sano minun käskeneen. Tule käymään luonani heti, jos jotakin tapahtuu", Myrskyklaanin kaunis valkoinen parantaja Laakerinlehvä kehotti, kun sai työnsä valmiiksi.

Myrkkytassu nousi seisomaan ja laski painoa loukkaantuneelle jalalle mutta ei tuntenut siinä kipua. Jokin parantajan käyttämistä yrteistä oli oikeastaan poistanut kivun melkein heti, kun tämä oli sitä levittänyt haavan päälle. Se oli näyttänyt samalta, jota Viiltopuolukka oli käyttänyt Varjoklaanissa, mutta hän ei tiennyt sen nimeä.

"Kiitos, Laakerinlehvä!" hän maukui ja tämä nyökkäsi ystävällisesti. Hän lähti tallustamaan saniaistunnelia pitkin aukiolle mutta jäi sen reunalle katsomaan ympärilleen. Äkkiä hän huomasi Ruototassun ja Raikastassun syömässä oppilaiden pesän lähellä olevan kannon luona ja jäi katsomaan kaksikkoa hetkeksi. Myrkkytassua lämmitti, että hänen ystävänsä oli tuntunut muuttuneen taas iloisemmaksi ja itsevarmemmaksi heti Varjoklaanista lähdön jälkeen.

Pian musta oppilas lähti loikkimaan kohti tuoresaaliskasaa, josta otti itselleen oravan, ennen kuin suunnisti toisten oppilaiden luokse. Ruototassu ja Raikastassu kääntyivät katsomaan häntä ja erityisesti hänen ystävänsä näytti iloiselta hänet nähdessään.

"Missä sinä olet ollut?" Ruototassu kysyi mutta jatkoi melkein heti, "meillä oli harjoituksissa tosi kivaa! Minä jopa voitin Raikastassun."

"Minä annoin sinun voittaa", Raikastassu väitti ilkikurinen pilke silmissään.

"Etkä antanut! Myönnä pois, minä olin parempi", valkoinen kolli härnäsi ja tönäisi uutta ystäväänsä leikkisästi. Myrkkytassu katsoi silmät suurina mustan ja valkoisen kissan kinastelua, koska ei ollut tiennyt, että näistä oli ehtinyt tulla niin läheiset niin lyhyessä ajassa.

"Raikastassu?" hän naukui yllättäen keskeyttäen kinastelun.

"Niin?" kyseinen oppilas kysyi ja käänsi uteliaan katseensa Myrkkytassuun.

"Minä vain ajattelin, että tiedätkö mitä isälle ja emolle tapahtui? Olen miettinyt sitä jo kauan, mutta kukaan ei tunnu olevan halukas kertomaan, eikä minulla ollut aikaa kysyä sinulta aikaisemmin", hän selitti ja kallisti päätään kysyvästi.

Hän näki Raikastassun jäykistyvän paikoilleen ja astui ihmeissään askeleen lähemmäs. Katse naaraan silmissä oli muuttunut etäiseksi ja tämän kynnet raapivat maata tämän tassujen alla. Äkkiä hän tajusi, että tämän keho alkoi täristä ja se sai Myrkkytassun hätääntymään. Mitä tapahtui?

"Raikastassu, mikä hätänä?!"

_________________________________________________________

- Satakieli