Soturikissat 1 ― Myrkkytähden Menneisyys

Erikoisluku 4 - Pihlajanmarjan merkki

"Sinun on parasta levätä hieman ennen valvojaisia", Laakerinlehvä maukui Pihlajanmarjalle, kun tämä näki hänen suunsa avonaisena suureen haukotukseen. Naaras ei ollut kuullut kahteen auringonnousuun yhtä hyvää ehdotusta, joten hän nyökkäsi mielissään ja tassutteli kohti makuupaikkaansa. Hän ei kuitenkaan ollut varma, saisiko unta, koska Palavakasvon kuolema pyöri edelleen hänen mielessään.

Ajatuksiinsa vaipuneena hän istahti sammalien päälle mutta ponnahti samassa ylös tuntiessaan allaan jotakin terävää. Hän kiepahti katsomaan ja tajusi katsovansa sammalien seassa olevaa kiemuraista marjakuusipensaan oksaa. Mistä se siihen oli tullut?

"Laakerinlehvä?" hän huhuili ja pian hänen valkoinen mestarinsa ilmestyi näkyviin kysyen:

"Mitä nyt?"

"Tiedätkö, miksi makuupaikallani on marjakuusipensaan oksa? Se ei ollut siinä aikaisemmin. Onko täällä käynyt oppilaita tai pentuja, jotka olisivat voineet tuoda sen?" Pihlajanmarja tiedusteli ja siirsi oksan makuupaikkansa viereen. Kuolomarjoja ei ollut kiinni oksassa ja häntä huolestutti, olisiko oksan tuonut voinut vahingossa syödä ne.

"Mistä minä voisin tietää", naarasparantaja maukui ja asteli lähemmäs katsomaan, "ja tiedät itsekin, että Kuiskaustähden lisäksi täällä ei ole käynyt ketään muita vähään aikaan."

"Miten se tänne sitten on tullut?" Pihlajanmarja intti, "mehän emme pidä marjakuusipensaan oksia tai kuolonmarjoja täällä, koska ne ovat niin myrkyllisiä."

Äkkiä parantajaoppilaan pää kapsahti ylös ja hän kohtasi mestarinsa katseen silmät suurina. Kiemurainen oksa myrkyllisiä marjoja kasvattavasta pensaasta oli ilmestynyt parantajien pesään kuin tyhjästä. Kiemura. Myrkky. Myrkkykiemura!

"Tämän on pakko olla merkki Tähtiklaanilta", Laakerinlehvä kuiskasi hänen ajatuksensa ääneen, "tämä ei voi olla sattumaa, kun Kuiskaustähti on nimittämässä pian uutta varapäällikköä. Mene äkkiä kertomaan hänelle, että Tähtiklaani on tehnyt päätöksensä!"

Pihlajanmarja nyökkäsi nopeasti ennen kuin riensi saniaistunnelia pitkin ulos parantajan pesästä. Hän katsoi hetken ympärilleen ja näki muutamia kissoja aukiolla. Nämä vaikuttivat levottomilta kuin he olisivat odottamassa jotakin, vaikka aurinko ei ollut vielä kokonaan laskenut eikä klaanikokouksen siis ollut vielä määrä alkaa.

Loikkiessaan aukion poikki kohti päällikön pesää epäilys alkoi yllättäen tulla hänen mieleensä. Jos Kuiskaustähti aikoisi tehdä kuten Tähtiklaani oli sanonut ja nimittäisi Myrkkykiemura varapäälliköksi, hän olisi tietenkin onnellinen ystävänsä puolesta. Samalla hän kuitenkin pelkäsi seuraamuksia.

Hän muisti unensa, jossa oli ollut pimeässä ja pelottavan tuntuisessa metsässä jollaista ei ollut ikinä nähnyt. Jonkin aikaa metsässä kuljettuaan hän oli nähnyt Myrkkykiemuran mutta tämä ei ollut yksin. Vaikka Pihlajanmarja oli ollut vielä nuori, kun isokokoinen täplikäs mustaruskeaturkkinen kolli oli vielä kuulunut Myrskyklaanin, hän olisi silti tunnistanut tämän milloin tahansa.

Hän oli kauhistuneena kuunnellut, kuinka Virranpauhu oli kertonut teoistaan Myrkkykiemuralle, mutta juossut lopulta pois, kun ei ollut enää pystynyt kuuntelemaan. Hän oli silloin toivonut, että nämä eivät olleet huomanneet häntä.

Herättyään unestaan hän oli yrittänyt uskotella itselleen, että se oli ollut vain unta. Uskotteluista huolimatta hän ei ollut kuitenkaan pystynyt karistamaan ajatustaan, että kyse oli ollut muustakin kuin vain unesta. Jos se tosiaan olikin täyttä totta, oli näyttänyt siltä, että kollit olisivat tavanneet monta kertaa aikaisemminkin, ja se huoletti parantajaoppilasta.

Hän ei ollut kertonut kenellekään unestaan. Ei edes mestarilleen tai Myrkkykiemuralle itselleen. Hän oli sen jälkeen pitänyt soturia silmällä mutta tämä oli vaikuttanut normaalilta. Huoli nousi nyt kuitenkin jälleen pintaan, kun tästä pitäisi Tähtiklaanin mukaan tehdä varapäällikkö.

"Pihlajanmarja, tule sisään", kuului yllättäen Kuiskaustähden maukaisu sisältä tämän pesästä, koska päällikkö oli ilmeisesti haistanut hänen tuoksunsa. Ääni sai hänet säpsähtämän ja epäröiden hän astui jäkäläverhon läpi sisään.

"Mikä hätänä? Näen, että jokin vaivaa sinua", pesän takaseinällä makuupaikallaan istuva tarkkasilmäinen naaras totesi. Katsoessaan päällikköään Pihlajanmarjan katse kiinnittyi tämän huonokuntoiseen turkkiin. Palavakasvon loukkaantuminen ja kuolema olivat selvästi vaikuttaneet tähän erittäin paljon.

"Minä sain merkin Tähtiklaanilta", hän aloitti ja Kuiskaustähden silmät kirkastuivat, kun tämä kehotti hännän heilautuksella häntä istumaan, "olin menossa nukkumaan, kun huomasin marjakuusipensaan oksan makuualustallani. Tiedäthän sinä kuolomarjat? Ne kasvavat marjakuusipensaassa ja ovat erittäin myrkyllisiä."

Klaanipäällikkö nyökkäsi ja katsoi häntä odottavasti sanomatta kuitenkaan mitään.

"Kukaan muu sinua lukuun ottamatta ei ole käynyt parantajan pesässä, joten kukaan oppilas tai pentu ei ole voinut tuoda oksaa sinne. Sen vuoksi Laakerinlehvä arveli sen olevan merkki Tähtiklaanilta. Oksa oli omituisen kiemurainen ja koska Kuolomarjat ovat niin myrkyllisiä..." Pihlajanmarja keskeytti epävarmasti toivoen, että Kuiskaustähti tajuaisi itsekin. Tämän naamalla oli hetken miettiväinen ilme ennen kuin naaras näytti ymmärtävän.

"Myrkkykiemura", tämä totesi hiljaisella äänellä ja parantajaoppilas nyökkäsi, "kiitos, että tulit kertomaan minulle."

Pihlajanmarja ei ollut kuitenkaan vielä valmis. Vaikka hän ei ollut koskaan aikaisemmin kertonut kenellekään näkemästään unesta, hänelle tuli tunne, että hänen olisi kerrottava siitä Kuiskaustähdelle. Tämä näytti ymmärtävän, että hänellä oli vielä sanottavaa.

"Mi-minä näin unen", hän aloitti takellellen ja valkea naaras pesän takaseinällä kallisti päätään kysyvästi, "siitä on tosin jo kauan mutta en ole osannut kertoa siitä kenellekään."

Päästyään lopulta vauhtiin oranssiraidallinen naaras kertoi unestaan ja kaikesta kuulemastaan ja näkemästään nopeasti. Koko ajan Kuiskaustähti pysyi hiljaa mutta tämän ilme synkkeni, mitä pidemmälle parantajaoppilas pääsi. Hänen ihmeekseen tämä ei kuitenkaan näyttänyt yllättyneeltä, kun hän lopulta lopetti.

"Sinä et ole yllättynyt", Pihlajanmarja totesi varovasti rikkoen heidän välilleen laskeutuneen hiljaisuuden. Myrskyklaanin päällikkö nyökkäsi huokaisten ja näytti hetken huolestuneelta.

"Osasin odottaa jotakin tällaista", tämä myönsi, "kuten sinäkin epäilet, en usko unesi olevan pelkkä uni."

"Mitä aiot tehdä Myrkkykiemuran kanssa?" Pihlajanmarja kysyi mutta Kuiskaustähti pysyi hetken vaiti silmät suljettuina. Lopulta tämä kuitenkin taas avasi silmänsä ja kohtasi parantajaoppilaan katseen.

"Tähtiklaani tietää, mitä on tekemässä", tämä maukui vastaamatta suoraan tälle esitettyyn kysymykseen. Naaraan katse siirtyi Pihlajanmarjan ohitse pesän sisäänkäynnille ja hän seurasi tämän katsetta. Jäkäläverhon lävitse katsoessaan hän tajusi, että aurinko oli laskenut ja varjot peittivät leiriä.

"Tule, on aika nimittää Myrskyklaanin uusi varapäällikkö."

_________________________________________________________

- Satakieli